Olin ystävällä kylässä. Ruumiin ravinnoksi ja illan viihteeksi teimme pienen pasta-aterian:

Luotettu ystävä, majuri Kenwood vaivasi pastataikinan munista, jauhoista ja öljystä. Taikinan levätessä kylmässä kuistilla minä upotin tomaatit kiehuvaan kylpyyn ja kuorin niiltä takit ja lisäsin sitten kaltatut, pilkotut tomaatit pilkottiin kelta- ja valkosipulin joukkoon pannulle paistumaan. Sekaan suolaa, sokeria, chiliä ja tomaattipyrettä, sitten kansi kiinni ja kuulemiin. Pastan kiehuessa joukkoon vielä viimeiseksi vähän vuohenjuustoa.

Pastakonetta on ehkä pakko ruveta harkitsemaan vakavissaan kotiinkin: oli niin kivaa hommaa levyjen rullaaminen ja terien läpi liu’uttaminen. Ja oikeasti tuntee tehneensä ruokansa eteen töitä, kun ensin kääntää kampea ja sitten ripustaa nauhat roikkumaan tuolin selkänojalle keittämistä odottamaan.

Yksinkertainen nyrkkisääntö: neljästä munasta ja 400 grammasta jauhoja tulee neljän tuolillista tagliatellea. (Mutta sitä ei kaksi ihmistä kyllä jaksa syödä.)

Pienestä taikinamöykystä tulee todella pitkät nauhat.