Seuraan aika monia sisustus/askartelu/fiilistelyblogeja. Suurinta osaa on mukavaa lukea: voi tuntea suurta sympatiaa muita epäonnistujia kohtaan, isoa ihailua tosi taitureiden edessä ja todellista tyydytystä vertaistensa edesottamuksia seuratessaan.
Toisia blogeja on vaikeaa lukea, vaikka niissä olisi sisältö kuinka hyvää. Tässä syyt:
- Tekstin keskitys.
Silmä ei saa kiinni villisti hyppelevää rivin alkua: vasemman reunan tasaus palvelee lukijaa aina niin verkossa kuin printissä. - Merkityksettömät kuvat.
Samasta aiheesta voi ottaa korkeintaan kolme kiinnostavaa kuvaa: yleiskuva, lähikuva, superlähi-detaljikuva. 17 kuvaa virkatusta vessanmatosta on liikaa. - Merkilliset välimerkit.
Sydämet ja muut erikoiskuviot eivät ole välimerkkejä. Jokaisen lauseen väliin ei voi panna kolmea pistettä, vaikka oma ajatus kuinka jatkuisi. Tavanomaisia välimerkkejä on syytä käyttää oikein.
Mikä on sun Top 3 -ärsytyslista*?
* 4. Possessiivisuffiksin puuttuminen.
Sairio 
Hyvän listan oot pistelly. Ite lisäisin kakkosen ja kolmosen väliin kaksi syntiä:
2.1: ajatuksen nopeus, ts. tekstissä on vain osa ja kirjoittaja on ajatellut loput. Kirjoittavat sormet eivät ole ehtineen ajatuksen mukana ja kirjoituksesta puuttuu mitä sattuu, oli se sitten välimerkkejä, kirjaimia, sanoja tai kokonaisia lauseita. Puuttui mitä hyvänsä, lukija ei enää saa selkoa, mitä haluttiin sanoa.
2.2: itsestään selvänä pitäminen: oli kyse sisustamisesta, ruuanlaitosta, kässäilystä tai mistä tahansa, ei saisi käyttää sellaisia sanoja, joita ”vasta-alkaja” ei tajua. Syto-myssyt eivät auenneet mulle moneen kuukauteen ja jurppi niin, etten harmistuksen takia aio edes harkita sellaisten tekemistä, vaikka jo aavistan sanaparin tarkoituksen.
TykkääTykkää
Samaa mieltä! Varsinkin tajunnanvirta on erittäin raskasta lukea. Noin muodollisiin seikkoihin vielä: FB-kommenteissa tuli tyly tuomio vaaleanpunaiselle kaunokirjoitusfontille. Siihen samaan luokkaan laitan vielä ”hassunhauskat” comic- ja kids-tyyppiset kirjasinleikkaukset.
TykkääTykkää
Hyvä lista! Törmäsin juuri jopa uuteen aikakausilehteen joka käytti keskitasausta tehokeinona. Nättiä ehkä juu, mutten saanut luettua juttua siksi, että se oli niin ärsyttävää hyppivien rivien vuoksi. Tässä oma pikalistani:
– Comic Sans
– musta tausta ja vaalea teksti
– kuvatausta joka näkyy tekstin alla
Ps. Eksyin sattumalta blogiisi. Oli kiva käydä vierailulla. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!
Comic sans, Kids ja muut vastaavat saisivat palaa mun puolestani helvetin tulessa. Ja tietty ne kaunokirjoitusta simuloivat herkät fontit.
TykkääTykkää
Huojentavaa, että joku sanoo nämä ääneen!
Voisin lisätä listaan oman huomioni siitä, että olen huono seuraamaan tekstiä, jossa lähes jokaisessa kappaleessa pääkohdat on lihavoitu. Tässä on varmasti takana ajatus auttaa lukijaa silmäilemään teksti nopeasti nostaen pääkohdat valmiiksi esille, mutta minulle tuossa käy juuri päinvastoin.
Ehkä lista voisi palvella siinä kohtaa paremmin, jos kirjoittaja on katsonut muun tekstin olevan vain täytettä.
TykkääTykkää
Kiitos vinkistä: itse kyllä syyllistyn joskus (tai usein) tohon lihavointiin. Olet kyllä oikeassa: lista palvelee tarkoitusta paremmin, sillä lihavointi ei selvennä epäselvää asiaa. Jos aihetta riittää, niin kerrontaansahan voi laventaa väliotsikoiden alle.
TykkääTykkää
Et kyllä ainakaan täällä blogissasi syyllisty!
Pidän väliotsikoista kovasti. Ne auttavat silmäilyssä ja asian jäsentämisessä. Ehkä meitä lukijoitakin on hyvin monenlaisia. Joitakin auttaa lihavointi, joitakin listat ja väliotsikot.
TykkääTykkää