Sadevaatteet, sieniopas – ja Siionin virret?

Lähden viikonlopuksi sieniretkelle. Olen valmistautunut paremmin kuin hyvin: mukana on kolme koppaa, kuoriasu, kumisaappaat, sieniveitsi, sakset, sadehattu, varavaatteet, villasukat ja viinapullo.

Latasin puhelimeen myös sienioppaan, vaikka tiedän tunnistavani suppilovahveron ja kanttarellin ilmankin. Olen pitkään haaveillut Google Goggles -tyyppisestä tunnistussovelluksesta, mutta sen puutteessa (ja ensi alkusyksyä odotellessa) testaan tätä itsepalvelua.

Sitä vaan ihmettelen, että ”Users who installed this also installed: Siionin laulut ja virsikirja”. Aamen.

kanttarelli

Tom yum -kalapullat

Herkkusuuystävä oli kylässä. Sen kunniaksi parasta pakkasesta: vuoden vanhaa haukea ja tarjouskirjolohen peräpää.

Surrutettiin kalat pienemmäksi yleiskoneella ja sekoitettiin joukkoon tom yum -tahnaa reilulla kädellä. Maustettiin kalataikina tietysti kalakastikkeella ja varmuuden vuoksi vielä valkosipulilla. Paistettiin voissa kummaltakin puolelta.

Syötiin myös chilillä maustettuja ja smetanalla sidottuja, sipulin kanssa pannussa paistettuja suppilovahveroita.

Kalan ja sienen kaverina oli perunaa. Viipaleet uppopaistetettiin öljyssä ja maustettiin suolalla – taffelit kalpenivat. Ja ravintoterapeutit.

Metsäsienikeittolounas

Suppilovahverokeitosta ei ole mitään muuta pahaa sanottavaa kuin että se on vähän ruman näköistä. Maku sen sijaan on erinomainen, ja tekeminen todella vaivatonta: sulatetaan pakastimesta viime vuoden sieniä, heitetään ne kattilaan kuullotettujen sipulien sekaan, lisätään vettä ja kanaliemikuutio ja keitellään vähän aikaa. Surrataan sauvasekottimella suhteellisen sileäksi sekä annetaan aplodit ansiokkaasta alliteraatiosta. Ennen tarjoilua kattilaan kaadetaan kermaa, silputaan persiljaa ja murustellaan sinihomejuustoa, jos sitä on.

Paahdettu ruispala sulaa suussa kuin voi paahdetun ruispalan päällä.

(Inspiraatio tämän postauksen otsikkoon tuli mainiosta FB-ryhmästä ”Väkisinmakuupussi”.)