Esiliina on nykypäivänä jäänyt liian vähälle huomiolle – miksi? Itse olen addikti: essu roikkuu keittiön naulassa valmiina palvelukseen, enkä edes täytä tiskikonetta ilman että esiliina on vaatteiden suojana, ruuanlaitosta tai muusta puuhasta puhumattakaan! Onpa essu jäänyt joskus päälle ruokailunkin ajaksi. (Ja onpa siitä joskus ollut siinäkin hyötyä.) Mulla on esiliinoja useita: on kankaisia, kernisiä, pitsisiä, kokovartalomallia, moderaattia, matkamuistoa, tuliaista, itse tehtyä…

Nasti oli ommellut farkkupaloista munkinpaistoliivin. Mä ompelin vähän samaan tyyliin tilkuista essun itselleni, mutta muuhunkin kuin munkinpaistoon (esim. liisteröintiin).

Tässä esiliinassa on 19 palaa: 4×4 varsinaisena essuna, kaksi miehustassa ja yksi taskuna. Kangassuikaleista on tehty nauhat solmittaviksi niskaan ja selkään. Ei kestänyt kauan saumurilla surauttelu ja ompelukoneella viimeistely – varsinkaan kun sen teki tosi suurpiirteisesti. Tollaisessa roikkuvat langanpätkät tai huolittelemattomat saumat mitään merkkaa!