omena

by

Kaurapuuroa ja kirja-arvostelu

Ruoanlaitto lasten kanssa voi olla ihan kivaa puuhaa. Laadukkaan äiti-lapsi-hetken takaavat riittävän helpot reseptit (joihin on olemassa ainekset kaapissa), nopea valmistuminen (ettei kiinnostus herpaannu) ja maistuvat lopputulokset (jotta äidin ei tarvitse syödä moninkertaisia annoksia).

Tassulan iloisessa keittokirjassa (Mauri Kunnas, Keuruu 2012) on helppoja reseptejä ja kivoja kuvia. Eilen illalla selattiin kirjaa läpi ja päätettiin aamulla syödä Martan omenaista marjapuuroa. Päätettiin tehdä myös mansikkamannapuuroa ja maakrapupapukeittoa ja banaanileipiä ja hernemössödippiä ja kaalimaan vartijan salaattia ja… Yksi kerrallaan.

Se marjapuuro olisi muuten ollut leseistä, omenoista ja marjoista keitettyä puuroa. Mutta kun oli aamu, niin oikaisin vähän ja tein vain omenaisen kaurapuuron: vettä, suikaloitua omenaa, pikakaurahiutaleita ja sokeria. Omenat valitsin marjojen sijaan siksi, että kellarin talviomenat alkavat olla niin nahistuneita, että niitä ei juuri muuten kuin kypsennettyinä syö. Hyvää tuli.

Bonuksena niksi: Säilytä keittiön veitsilaatikossa laastareita, niin ne ovat kätevästi saatavilla heti tarvittaessa.

by

Omena-raparperikakku ilman raparperia

Sara La Fountain ei täytä mun kriteerejäni uskottavasta kokista. En osaa tarkemmin analysoida, onko kyse siitä hatusta (josta se on näköjään luopunut) vai sen alla olevasta nätistä naamasta (joka edellä se tuntuu kokkiuttaan edistävän) vai siitä, että en ole havainnut sillä mitään erityistä fokusta (esim. 30 minute meals). Tulipa kuitenkin lauantaina sadetta pidellessä ja kakluunia vahtiessa katsottua ohjelmaa 24 Kitchen, jossa mimmi teki omena-raparperikakun.

Momenakeikauskakkuullahan niitä omenoita on, joten testasin samalla keikauskakkuperiaatteella omena-omenakakkua eli jätin reseptistä raparperin pois. Keikauskakku on siitä mukava leivonnainen, että onnistuessaan se on paitsi hyvän makuinen myös näyttävän näköinen.  Jos omenat olisivat tasakokoisia ja leipuri jaksaisi tehdä symmetriset kuviot, niin tulos olisi aina parempi.

Mutta mainitsinko joskus jotain ruoan kuvaamisen haastavuudesta?

by

Rahat Hattulaan

 

Multahan se päärynäpuu vielä puuttuu, ja olen syönyt naapurin puolelta pudonneita hedelmiä. Aamukahvin jälkeen piti lähteä äkkiä vaan katsomaan, oliko Lepaan puutarhamyymälässä päärynäpuita tarjolla, siellä kun myytiin viimeisiä taimia, puita ja pensaita melkein puoleen hintaan. Olihan siellä, ja oli muutakin.

Päärynäpuu pääsi auton takapenkille kenottamaan. Siinä hollilla kun oltiin, niin piti sitten äkkiä vaan käydä katsomassa, oliko Kallion puutarhassa vielä keräsalaattia. Olihan siellä, ja oli muutakin. Saimme privaattikierroksen kasvihuoneeseen, jossa omistaja Veikko Kallio kertoili salaatin kasvatuksesta (ja kertoi paljon muustakin): 

keräsalaattia-kallion-kasvihuoneessa

Salaattia kasvatetaan kahdessa kasvihuoneessa huhtikuusta lokakuuhun. Kolme-neljä viikkoa esikasvatetut taimet istutetaan lannoitettuun maahan, huolehditaan lämmöstä, valosta, ilmanvaihdosta ja kastelusta ja kerätään sato myytäväksi noin kuukauden kuluttua.  (Kuvassa on reilut 7 000 salaatinkerää, jotka ovat eri kasvuvaiheissa.)

Auton perään pakattiin vielä kaksi säkillistä multaa, joka käytiin itse lapioimassa kasasta kasvihuoneen takaa. Mullanhakumatkalla kottikärryyn poimittiin kasvimaalta vielä pari pyöreää kurpitsaa pyhäinpäivää odottamaan.

Kello olikin jo iltapäivä ja oli nälkä, kun peruutettiin takaisin Vanajaniementielle. Päätettiin äkkiä vaan käydä Petäyksessä katsomassa, olisiko siellä keittiö auki. Olihan siellä. Salaatti kyllä ei ollut Kalliolta – olisko tomaatitkaan olleet lepaalaisia? Maistui silti.

chevresalaatti

Kotona sitten jaksoikin istuttaa päärynäpuun ja jatkaa omenoiden keräämistä. Onneksi oli mennyt päivällä retkeen sen verran aikaa ja valoa, että kymmenen kangaskassillisen jälkeen ei omenoita enää nähnyt noukkia puusta.  Sitten vaan:

omenalohkoja

by

Omenoita kuivumaan

image

Talviomenapuuni pukkaa hedelmää hullun lailla. Osan sadosta kuivaan siivuina: lopputulos on kuin tiivistä ja terveellistä karkkia. Lapsetkin tykkäävät.

Illan ohjelma tänään: ensin twist and shake omenapuussa, sitten mandoliini soimaan. Levittelin puun alle pressuja, jotta omenat eivät likaantuisi puusta pudotessaan. Keittiössä porasin siemenkodan pois ja siivutin supervauhtia, sitten vein renkaat pesuhuoneen lattialämpöön kuivumaan.

image

by

Oman puun omenat – viimeisiä viedään

Olen ennenkin kehunut talviomenoita: ne ovat hyvän happamia ja säilyvät pitkään. Tänään söin viimeiset viime kesän omenat kellarista pois kuleksimasta. (Ts. laatikosta makaamasta.)

viimeiset-talviomenat

Helmikuun loppupuolella joutui jo heittämään osan omenoista pois, mutta joukossa oli vielä ihan kurantteja kappaleita.

by

Haukkaa, haukkaa hedelmää

Kodissa on aina hyvä olla tarjolla tuoreita hedelmiä, jotta lapset oppivat terveellisten välipalojen merkityksen. Ja jotta taloudessa on esisyötyjä omenoita ja viilleltyjä appelsiineja, kun niitä tarvitaan.

(Puolimuumioitunut appelsiini löytyi imuroidessa eteisen penkin alta. Pitäisikö siivota useammin?)