Heijastinlankaa pipoon

Ongelma: kylmä ja pimeä.

Ratkaisu: pipo ja heijastinlanka.

wpid-20151023_071833.jpg

Noin vitosen langat ja kutosen koukku Lidlistä. Pipon teko aloitettu päälaelta ja virkattu puolipylväillä tasaisesti lisäten, kunnes silmukoita noin kuusikymmentä. Sitten vaan suoraa välillä lapsen päähän mallaten. Reunaan ryhdistävä rapuvirkkauskerros ja lapsi itse tekemään tupsu.

Ai katos, tulikin liikennevalon värit. Ja punaisella pysähdytään.

Tunika Nosh-kaavalla

Tuoreimmassa Suuressa käsityölehdessä oli pari helppoa trikookaavaa. Tein tunikan, joka oli takaa pidempi kuin edestä.

Hyvät puolet: kaavassa oli kolme osaa: etukappale, takakappale ja hiha. Mulle sopivat tällaiset luolamiesmallit, joissa ei ole turhaa näpertämistä vaan vain olennainen. Kaavojen etsiminen arkilta, jäljentäminen, leikkaaminen ja jatkokappaleiden teippaaminen vei enemmän aikaa kuin neuloskappaleiden yhdistäminen.

Huonot puolet: Koska kaava oli yksinkertainen, malli oli lievästi säkkimäinen. Lisäksi kaivoin materiaaliksi jonkun tehtaanmyymälän poistolaarista hamstraamani halpaakin halvemman jämäpalan. Yhdistelmä ei ollut täysin toimiva.

wpid-nosh-kaavoilla-tunika.jpg

Mutta koska tekeminen oli niin nopeaa ja kaavat ovat nyt olemassa, taidan koettaa toista tunikaa vähän ohuemmasta materiaalista. Proto on hyvästä!

Vihdoinkin samanpituiset sukat

Kun kutoo sukkia perinteiseen tapaan viidellä puikolla, tulee nopeasti valmista. Ja eri pituisia sukkia: koskaan ei ole tullut kahta, joilla olisi sama määrä kerroksia 1) varressa 2) terässä.

wpid-magic-loop-villasukat.jpgNyt on. Opettelin taikalenkin eli magic loop -tekniikan kahden sukan neulomiseen samanaikaisesti. Magic loop on suomeksi pitkä pyöröpuikko – käytännössä vähintään metrin mittainen.

Aloitettiin harjoitukset työpaikan kässäkerhossa, mutta siellä ei päästy alku pidemmälle. Suurimpana ongelmana mulla (ja muilla) oli liian lyhyt ja kippura pyöröpuikko: mulla oli ruokakaupasta hankittu 80 sentin muovikäkkärä. Se ei suoristunut neulomiseen eikä olisi siihen suoristuessaankaan oikein riittänyt. Kävinkin ostamassa uuden, 120 sentin mittaisten ja joustavan pyöröpuikon, ja homma helpotti huomattavasti,

Sukkien kutomisessa pyöröpuikolla on hyvät ja huonot puolet.

Huonot:

  • työtä täytyy tarkkailla, ettei vahingossa tee siamilaista paria
  • työ on siis hitaampaa kuin viidellä puikolla sukka kerrallaan
  • yhdessä sukassa on vähemmän työtä kuin kahdessa – perinteiseen tapaan jotain valmista tulee nopeammin.

Hyvät:

  • sukista tulee varmasti samanpituiset ilman kerrosten epätoivoista laskemista
  • raidoista tai kuviosta tulee samanlaiset samaan kohtaan
  • levennykset tai kavennukset osuvat samaan kohtaan
  • puikot eivät koskaan huku
  • kun urakan saa tehtyä, pari on valmis.

Ohjeet kahden sukan neulomiseen magic loop -tekniikalla.

Virkkaa jämälangoista poncho

Mulla on keränloppuja varmaan 80-luvulta saakka (ja osa langoista on sen näköisiäkin!) Olen käyttänyt jämälankoja ’turkissukkien’ neulomiseen (pätkät yhdistetään solmimalla eikä mitään päätellä), hurautellut kaksinkertaisesta langasta putkisukkia, värkännyt ranteenlämmittimiä ja jemmannut langanpäitä pipoihin, mutta muovikassin pohja ei vieläkään häämötä.

Nyt olen tehnyt joutoaikoinani isoäidinneliöitä, jotta saisin epämääräiset lankajämät hävitettyä jonnekin. Kärsivällisyyteni ei riittänyt peittoon saakka (siinä olisi sitä paitsi ollut ihan jumalaton yhdistäminen ja päätteleminenkin), mutta ponchon sain aikaiseksi:

isoäidin-neliöistä-tehty-poncho

  • Neliöitä tarvitaan 42 – eteen 21 ja taakse sama määrä.
  • Virkkasin kaikkiin lappuihin samanvärisen reunan, jotta se yhdistäisi riemun- ja muun kirjavat palaset.
  • Sommittelin* palasia ja mallailin vaihtoehtoja lattialla. Tuloksena oli ”Hedelmätoffee”.
  • Yhdistin palat toisiinsa virkkaamalla nurjalta puolelta aika harvakseltaan ja huolimattomasti.
  • Kokosin työn periaatteessa kahdesta kappaleesta, joiden koko oli 5×5  ruutua poislukien pääntien 2×2-aukko.
    ponchon-neliöiden-asettelu-etupuoli
  • Poimin pääntieltä sopivalta tuntuvan määrän silmukoita pyöröpuikoille ja neuloin 2 oikein, 2 nurin -resoria niin kauan kuin lankaa riitti.
  • Jätin lankaa niin, että sain virkattua yhden pylväskerroksen reunojen ympäri.
  • Höyrytin ponchon, jotta saumat tasoittuivat ja kireydet poistuivat.
  • Malli on siitä kiva, että siihen voi käyttää mitä lankaa vaan ja lopputulos istuu aina yhtä hyvin.

* Ei tämä mitään, mutta katsokaas, miten kollega sai tuhannesta rumasta lapusta kymmenen kaunista peittoa!

Pienennä vanha villapaitasi lapselle sopivaksi

Kaupasta ostetun neulepaidan elinkaari on rajallinen: Villavaatteilla on tunnetusti tapana sikistyä kaapissa. Ja jos ne eivät pienene itsestään, niin ne voi pestä pilalle. Tai ainakin kyljet nukkaantuvat ja kainalot vanuttuvat.

Kun paita on aikuisen käytössä tullut tiensä päähän, siitä voi tehdä lapselle sopivan. ”Tein” viikonloppuna lapselle kaksi uutta villapaitaa omista vanhoistani, jotka olin itse pessyt liian kuumassa lievästi huopuneiksi, liian tiiviiksi ja ehdottoman tiukoiksi.

Klassinen T-malli toimii aina:

  • hihat leikataan suoraan poikki ja tarvittaessa niitä kavennetaan (eli leikataan sopivasti saumaa pois)
  • sivusaumoista saksitaan suikaleet pois olkasaumasta aina helman resoriin saakka (reuna leikataan siis suoraksi alkuperäisistä raglaneista tai istutuksista huolimatta)
  • helmasta leikataan ylimääräinen pituus (ellei pesukone ole jo tehnyt kutistusta)
  • pääntielle ei tehdä mitään (työstöön ei valita valtavia v-kaula-aukkoja).

Nämä kolme suorakaiteen muotoista kappaletta yhdistetään: hihat kiinni vartaloon sik sak ja suit sait. Ja sitten sivusaumat yhtä kyytiä hihansuusta helmaan. Valmis!

Jos käytössä ei ole saumuria, voi neulosta ommella tavallisella ompelukoneella. Leveä siksak käy, jos erityisiä joustinneuleita masiinassa ole.

raidallinen-villapaita

oranssi-villapaita-applikoidut-kukat

Viikonloppu toppahousuissa

Viikonloppu oli ja meni. Ja melkein kokonaan toppahousut jalassa:

  • kuusenhaku tuttavan kesämökin takaa – ja sattui vielä löytymään tuulen kaatama kaunis puu
  • viikonlopun ruokakauppakäynti samalla reissulla – enkä ollut ainoa toppahousuissa hiihtelevä asiakas
  • pihapuuhailua ja tärkeitä tehtäviä – rännien tyhjennystä, grillin siirtoa liiteriin, sireenien leikkausta, jouluvalojen viritystä, kalansavustusta (kuvassa savu, savustimessa kala)
    savustimen-siluetti
  • rantareitti räntäsateessa – matkalla kastuivat vain silmälasit
  • tarviketäydennstä ostoshelvetissä – mm. jouluvaloihin ajastimia ja ulkokäyttöön jatkoroikka ja roihukynttilöitä.

Luulen, että toppahousuilla olisi voinut käydä myös Papukaija-pubissa Aulangontiellä. Sinne kuitenkin vaihdoin farkut.

Kyllä kesä kastelee, minkä kuivaa

image

Internetissä todettiin, että pyykin kasteleminen narulla on tarpeetonta. Niinhän se on, mutta lomalla on niin kiire maata aurinkosäällä rannalla, että pyykkejä ei jouda ajattelemaan saati pilviä kyttäämään. Hyvä kun ehtii kaiken kiireen lomassa konetta pyöräyttää!

Mulla oli juuri yksi pyykkitelineellinen ulkona kolme päivää. Aurinkoinen sää kuivatti narun alkupään siihen mennessä, kun olin saanut kassin ripustettua, mutta sitten lähdettiin uimaan ja vaatteet jäivät a) narulle b) rannalle. Muutama päivä meni, ennen kuin minä ja kuivat vaatteet kohdattiin seuraavan kerran telineen tienoilla.