No eihän sille DIY-helminauhalle ollut käyttöä. Mutta onneksi oli peili, jonka kehyksestä olivat kaikki puuhelmen puolikkaat pudonneet pois vähitellen vuosikymmenten aikana. Ja onneksi oli kuumaliimapistooli.
nappi
Tee napeista kaulakoru
Jo mummulla oli tapana säästää kaikki ylimääräiset napit. Äiti on jatkanut samaa perinnettä – ja minä myös. Päätin katkaista ketjun, jotta seuraavan sukupolven taakka ei olisi ollut liian raskas.
Napit olivat mulla laatikossa, lähestulkoon väreittäin lajiteltuina. Ruskeita tuntui olevan kaikkein eniten, ja niissä oli myös nappeja, joita en varmasti enää koskaan käyttäisi kiinnitystarkoitukseen. Säästin siis vielä ehkä käyttökelpoiset ja valitsin kaikkien suurimmat lankaan pujoteltaviksi.
Työ oli kivaa, ja joihinkin nappeihin liittyi muistoja: muinaisen duffelin nappulat, entiset venetyynyn koukkunapit, kirpparilöydön kyynärpaikkoihin mätsäävät nahkanapit, ensimmäisen pikkutakin varanappi, isän virkapuvun metallileijona… Loppujen 578:n alkuperäisestä palveluspaikasta ei ollut harmainta hajua. Ja täällähän oli se tonttulakin kulkunen, jota olin etsinyt jo kaksi joulua.
Missähän juhlissa tätä käyttäisi?
Kannattaisi tehdä mallitilkku
Huolellinen valmistautuminen ja etukäteissuunnittelu eivät kuulu vapaa-ajan hyveisiini. Käsitöitä pitää esim. päästä tekemään heti, kun inspiraatio iskee ja aikaa vain on. Tällä menetelmällä saakin nopeasti aikaan:
Kaikki tarvikkeet valmiina laadukkaaseen käsityöhetkeen.
Jumala asuu yksityiskohdissa, sanotaan.
Mutta nopeasta liikkeellelähdöstä ja detaljien viilauksesta ei ole paljon hyötyä, kun
- neuletakista tulee kaksi kokoa liian iso ja
- lanka loppuu kesken.
Kätevä emäntähän selviää näistä ongelmista muuttamalla miehustan mallia, siirtelemällä nappeja ja neulomalla ohjeesta poikkeavat resorit. Mutta järkevä emäntähän ei tällaisia joutuisi tekemään, sillä hän olisi neulonut mallitilkun ja saanut työhön kerrasta oikeat silmukkamäärät, lanka olisi riittänyt ja neuletakista olisi tullut sellainen kuin ohjeessa.
Meillä asuu kätevä emäntä.
Ompele napit koneella
Hankin lähes kaikki vaatteeni käytettyinä joko kirppareilta tai kavereilta, joko rahalla tai ilman. Säästö hinnassa tarkoittaa usein vähän työtä eli lahkeiden lyhentämistä, vyötärön kaventamista tai jotain muuta pientä korjausta. (Joskus joutuu tekemään alihankintaa Perkeleen orjatehtaassa eli vaihtamaan vetoketjua, mutta niitä löytöjä välttelen viimeiseen saakka.)
Nappien ompeleminen tai vaihtaminen on helppoa puuhaa, kun ottaa avuksi ompelukoneen. Ompeleeksi siksak, pistonpituus nollaan, leveys napinreikien mukaan ja kone käyntiin. Kun jättää riittävän pitkät langanpäät, on niiden pujottaminen nurjalle neulan avulla helppoa. Nurjalla vaan muutama umppari päihin ja saksilla ylimääräiset veks.
Tänä iltana vaihdoin yhteen kauluspaitaan kaikki napit, kun työkaverin trokaamasta paidasta puuttui muutama nappi eikä samanlaisia omista varastoista löytynyt. Paitaa oli näköjään aiemminkin korjailtu nappien kohdalta, mutta ei ollut käsiommel pitänyt, kun jäljellä oli vain solmumytty ja katkenneita langanpäitä.
Vaikka eihän koneelliseenkaan ompeleeseen voi aina luottaa.
Sairio 