Neuletakkiin isoäidinneliöitä

Koetin kerran tehdä koko neuletakin isoäidinneliöistä – huonolla menestyksellä: takki oli kuin reikäinen, jäykkä laatikko. Siitä kokeilusta tuli äkkiä torkkupeitto, jossa suorat kulmat ja suuret reiät eivät haittaa.

Kesällä virkkailin langanjämistä neuletakin selkämyksen eli yhdistin palat sopivan kokoiseksi suorakulmioksi (o.s. suorakaide). Etukappaleet (kapeammat suorakaiteet) neuloin 2 o, 2 n -joustinta, toisen kappaleen reunaan tein napinlävet. Hihat samaa joustinneuletta, mutta resorit jämälangoista kiinteitä silmukoita virkkaamalla.

Isoaidinnelio-neuletakki

Edestä näyttää ihan asiapirkon neuletakilta.


Isoaidinnelio-neuletakin-selkamys

Takaa näyttää Pikkukakkosen juontajan työvaattelta.


Neuletakin-hihan-resori

Lanka ei (tällä kertaa) loppunut kesken, vaan väriresori on tehty tarkoituksella.

Tee napeista kaulakoru

Jo mummulla oli tapana säästää kaikki ylimääräiset napit. Äiti on jatkanut samaa perinnettä – ja minä myös. Päätin katkaista ketjun, jotta seuraavan sukupolven taakka ei olisi ollut liian raskas.

Napit olivat mulla laatikossa, lähestulkoon väreittäin lajiteltuina. Ruskeita tuntui olevan kaikkein eniten, ja niissä oli myös nappeja, joita en varmasti enää koskaan käyttäisi kiinnitystarkoitukseen. Säästin siis vielä ehkä käyttökelpoiset ja valitsin kaikkien suurimmat lankaan pujoteltaviksi.

Työ oli kivaa, ja joihinkin nappeihin liittyi muistoja: muinaisen duffelin nappulat, entiset venetyynyn koukkunapit, kirpparilöydön kyynärpaikkoihin mätsäävät nahkanapit, ensimmäisen pikkutakin varanappi, isän virkapuvun metallileijona… Loppujen 578:n alkuperäisestä palveluspaikasta ei ollut harmainta hajua. Ja täällähän oli se tonttulakin kulkunen, jota olin etsinyt jo kaksi joulua.

mde

Missähän juhlissa tätä käyttäisi?

Kantatut pyyhkeet

Vanhat froteepyyhkeet ovat pehmeitä ja kuivaavat hyvin. Riittävän monen pesun ja kuivauksen (siis ihmisen ja pyyhkeen) jälkeen ne kuitenkin alkavat rispaantua reunoistaan ennen hiuki menoa.

Tein yhdestä hyvinpalvelleesta kylpypyyhkeestä pari käsipyyhettä. Toisen kanttasin vanhasta pöytäliinasta leikkaamallani kaitaleella, toisen muinaisen sateenvarjo-liikelahjan riekaleilla. Note to self: tässä hommassa silitysrauta on ehdoton. Ja varapaketti ompelukoneen neuloja.

dav

Vielä jäi puolikas kylpypyyhe käsiteltäväksi. Ja kolme neulaa rasiaan.

Raitaraitasukkia

Jämälankoja oli kori täynnä, ja päätin ottaa taas pienen urakan.

20160326_171116.jpg

Tekaisin sukat telkkarin ääressä sumeilematta ja suunnittelematta – ja niistähän tulikin kyllä rumat. Seuraaviin piti käyttää vähän enemmän aikaa jo ennen kuin otin puikot yhteen käteen ja hamusin toisella lankakoria.

20160328_080834.jpg

Pystyraidoista tehdyt vaakaraidat ovat silmälle miellyttävämmät ja jalalle lämpimämmät. TV:n katselukin sujuu, kunhan luottaa siihen, että Hercule Poirot hoitaa työnsä ilman katsojan keskittymistä ja päättelykykyä. (Sitä ei ole – pun intended.)

P.S. Miten voi olla, että kaikki on tehty jämälangoista: pipot, kaulaliinat, villahousut, ponchotkännykkäpussit… Missä ne ensin tehdyt jutut on?

P.P.S. Ja senhän takia niitä jämälankojakin riittää, kun purkuun menee kaikki se, mikä ei huonon suunnittelun tai muun syyn vuoksi kelpaakaan. Niin kuin nämä ekat villasukat tai taannoinen neulepaita.

Kaksi kertaa tehty villapaita

ensimmäinen keltainen villapaita

Aloin palmikkoneuleen tekemisen kesälomalla 2010. Langat olin hankkinut halvalla ja ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä – ei sentään kesän numerosta. Kudoin aurinkoisella terassilla, rannalla ja iltapuheina, ja nelosen puikoilla neule oli aika pikaisesti valmis.

Siinä oli kuitenkin jotain, miksi ei tullut käytettyä. Kaulus oli vähän outo eikä paita muutenkaan laskeutunut hyvin. Se oli ensin vaatekaapin takarivillä ja sitten talvikorjuussa ja sitten muuten vaan vintillä. Kun evakko oli kestänyt riittävän kauan, päätin tarttua toimeen ja purin tekeleen.

10579070663_397abce550_z

Langatkin olivat jemmassa hyvän aikaa, kunnes näin uuden ohjeen. Tässä paidassa vaikutti olevan parempi kaulus ja muutenkin malli oli helppo, joten pyöröpuikko käyntiin. Ennen käynnistystä oli pakko tehdä mallitilkku, koska ohje oli eri paksuiselle langalle. Koko osui onneksi osapuilleen kohdilleen, ainahan niin ei ”tarkoista” laskelmista huolimatta käy.

20160206_141253.jpg

Kertaalleen kudottu lankahan olisi hyvä kostuttaa ja suoristaa käyttöjen välillä, mutta ei ole mun hommaa niin pedantti työ. Mun metodi on ottaa märkä sideharso ja kuuma silitysrauta ja olla tyytyväinen tilanteeseen ensimmäiseen pesuun saakka.

Kolmatta kertaa en meinaa näitä keriä käyttää.

 

Kumihimohimo

Olin joskus ostanut Friendship Wheel -nimisen tuotteen, mutta se oli jäänyt antamatta aiotuksi tuliaiseksi. Eilen sen pakkauksen löysin yhden kassin pohjalta, avasin sen – ja samalla Pandoran lippaan.

Kyseessä on punontakiekko, jolla tehdään erivärisistä langoista paksumpia nyörejä. Ensin tein pakkauksessa olevat ohuet puuvillalangat ohjeen mukaan salmiakkikuvioksi. Hyvin olisi mennyt, jos en olisi googlettanut aiheesta lisää: kiekollahan voi tehdä vaikka minkälaisia kuvioita ja kombinaatioita lankojen määrää, väriä ja myös vahvuutta vaihtamalla.

Tekeminen on mekaanista: samaan aikaan voi eli katsella telkkaria, selata youtubea, pelata lasten kanssa noppaa, lukea, syödä iltapalaa. (Tekemisessä tarvitaan kyllä kahta kättä, mutta välillä voi huitoa muutakin.) Tekeminen on helppoa: lankoja nostellaan kiekon yhdeltä reunalta toiselle aina saman kaavan mukaan. (Tarkkana pitää olla vain aloituksessa, että langat tulevat kuvion suhteen oikeaan järjestykseen.) Tekeminen on koukuttavaa: ei meinaa malttaa lopettaa vaan haluaa vielä tehdä vähän lisää, että nyörin pituus kasvaa. (Onneksi illalla oli pakko mennä nukkumaan ja päivällä käydä välillä töissä.)

20160202_181751.jpg

Kiekon keskellä näkyy kuvio ja ulkokehällä lankojen pujotus.

 

20160202_181857.jpg

Eri värejä, eri kuvioita, eri materiaaleja.

Tällaisen kiekonhan voi tehdä itsekin. Yksinkertaisimmat seitsemän langan viritykset syntyvät pahvista; monipuolisemmat vaikka vaahtomuovisesta istuma-alustasta. Googlesta löytyy ohjeet kumpaankiin (esim. Alex Friendship Wheel), samoin punonnan tutoriaalit.  Ei tartte enää miettiä, mitä iltaisin tekee ja mihin jämälangat jemmaa.

Tarttee ehkä miettiä, mitä niillä kaikilla pätkillä sitten tekee.