Pimeää

Lehdessä uutisoitiin päättyneen marraskuun olleen harvinaisen pimeä. Eipä joulukuu tuonut muutosta asiaan.

Tänään oli sirkuskerhon joulujuhla Eteläisten koululla Hauholla. Lähdin sinne suunnistamaan kolme lasta takapenkillä ja arvelin osaavani ilman ohjeita. Eteläinen löytyikin hyvin, mutta koulun ohi ajoin huomaamattani: kylänraitilla oli auton lamppuihin näkyvä opasviitat päiväkotiin, seurakuntatalolle ja nuorisotilaan mutta ei ensimmäisenkään kouluun. Säkkipimeällä maantiellä uukkarin tehtyäni ja takaisin katulamppujen pariin navigaattori päällä palattuani ymmärsin, että olisi pitänyt tietää nuorisotilan sijaitsevan koululla. (Sori Eikan äiti, poikasi ei varmaan oppinut sitä peellä alkavaa rumaa sanaa multa.)

wpid-paperitähti-ikkunassa.jpg.jpegKotona olen sytytellyt jo jouluvaloja niin sisällä kuin ulkona. Ovessa on hämäräkytkimellinen kranssi, joka on palanut miltei yötä päivää. Kuistilla palaa öisin valoketju, jota en viitsinyt viime joulun jälkeen edes ottaa ripustuksesta pois. Vessaan hankin muovisen minijoulukuusen koristeineen ledeineen öineen päivineen. Rappusissa mulla on aina yövalona jouluvaloketju, ja se on saanut nyt jatkokseen lasten iloksi loistavien lumiukkojen sarjan. Paperiset punatähdet palavat niin keittiön kuin olkkarin ikkunoissa.

Pyhäjoelta voikin sitten joskus vetää suorat sähköjohdot meille.

 

Kynttiläkausi korkattu

Tämän pimeämpää vaihetta ei vuodessa olekaan. Aamulla ajetaan töihin ennen auringon nousua, palatessa valaisee hyvässä lykyssä kuu ja kaupungissa katulamppu. Jos tämä vuodenaika ei ole riittävä tekosyy kynttilöiden sytyttämiseen, niin mikä sitten on? Meillä tuikkukynttilöitä kuluu niin tuoksuttomia kuin tuoksullisiakin, viime joulun kesken jääneet pönäkät pöytäkynttilät vetelevät viimeisiään ja kruunukynttilät töröttävät vierekkäisissä jaloissa jo hyvissä ajoin ennen adventteja.

Olen mallannut kruunukynttilöitä erilaisiin kynttilänjalkoihin foliovirityksillä: mitä ohuempi kynttilä, sitä useampi kierros alumiinia. Tänä vuonna hyvä ystäväni toi matkoiltaan tuliaisiksi kynttiläkuoria (suomennos oma). Ne ovat kuin mikrokokoisia leivosvuokia, joiden avulla kynttilä seisoo jämäkämmin jalassa.

wpid-kynttilänkuoret.jpg.jpeg

Ihmiskunta tulisi todennäköisesti toimeen ilman tätäkin tuotetta, mutta kyllä kynttiläkuoret käteviä ovat! Kynttilä pysyy hyvin pystyssä jalassa, steariini ei valu suoraan jalan sisään, nysä on helppo irrottaa (ja käyttää vaikka sytykeruusujen tekoon) – ja foliokuoreen voi sujauttaa uuden kynttilän aika monta kertaa.