Taannoisessa kuntotarkastuksessa kävi ilmi, että keittiön katto laskee lämmintä ilmaa lävitseen yläpuolen kylmään vinttitilaan. Kuntotarkastajan monologi oli suunnilleen seuraavanlainen:

– Otan nyt tästä kulmasta näitä vanhoja lehtiä ja villaa pois, niin näen, mitä alta löytyy.

(80-luvun Hämeen sanomien siirtelyä, purun potkimista, villan nostelua.)

– Näen valoa, paistaakos ulkona aurinko?

(Purun puhdistamista laudan päältä.)

– Missä kohdassa tämä nurkka oikein on? Onko alla lämmin sisätila vai ollaanko kylmän kuistin päällä?

(Katselua, kumartelua, kummastelua.)

– Tässähän on paneelissa rako. Katsos nyt, siitä menee tämä sanomalehden suikale ihan läpi. Mihin se alapuolella tulee?

Tässä vaiheessa kävelin alakertaan keittiöön ja näin pakastinnurkassa, miten Hämeen sanomista silpaistu suikale heilui kattopaneelien välissä.

– Jaa keittiön katto, no niin. Tässä on sitten lämmitetty tätä katon nurkkaa ja kylmää vinttiä oikein urakalla. Lämmin ilma on myös aiheuttanut kondenssivettä peltikaton sisäpintaan, ja se on taas valunut tänne laudoitukseen.

Asia korjattiin niin, että paneelin päälle pantiin eristepaperi, minkä päälle vaihdettiin uusi villa. Kostuneet laudat korvattiin uusilla ja vanhat villat vietiin pois.

Sähköä kyllä kuluu edelleen ihan riittävästi, mutta katon kulma on kuiva.