Suppilovahverohillo

Suppilovahveroita voi tehdä vaikka mitä: kastiketta, muhennosta, lisuketta, keittoa. Jos ei laita heti ruuaksi, voi pakastaa, kuivata – tai hillota.

Tein juuri sunnuntaisen suppisretken saaliista marttojen mausteista suppilovahverohilloa. Sen verran muuttelin ohjetta, että maustepippurin sijaan panin keitokseen katajanmarjoja (kun ei kaapissa ollut maustepippuria) ja hillosokerin sijaan tavallista taloussokeria (kun ei kaapissa ollut hillosokeria). (Ja toinen sipuleista oli valkosipulin kynsi.) Muuten menin ohjeen mukaan, ja nyt odottelenkin hillon jäähtymistä ja makujen tasaantumista.

Yleisön ja omaksi riemuksi en ottanut kuvaa hillosta. Minkä tahansa ruuan onnistunut kuvaaminen on erittäin vaikeaa, ja mustanruskean mönjän herkulllisuuden välittäminen valokuvassa mission impossible.

Eivätkä sieniruoat lähtökohtaisestikaan ole kovin houkuttelevia: Kerran mulla oli töissä eväänä mustatorvisienikeittoa ja työkavereiden tiedustellessa mitä söin oli pakko sanoa ”Näköjään ripulia”. Mutta ne oli ne samat työkaverit, jotka tyrmäsivät sienipiiraani.

sienikori-sammaleella

 

Lattia on laudetta lämpimämpi

image

Olen kuivattanut eilistä sienisaalista nyt vuorokauden saunassa. Osa sienistä oli lauteilla ritilöillä, osa pesuhuoneessa sideharsoilla lattialämmityksen päällä. Tulos: lattialämmitys voittaa selvästi. Tätä menoa päästään pesulle jo loppuviikosta!

Aikamoista ryöpytystä

Taannoinen korvasieniretkeni oli turhan varhainen. Korvasienten aika on nyt – niille, jotka tuntevat paikat. Ja me, jotka tunnemme niitä, jotka ovat kavereita niiden kanssa, jotka tuntevat paikat, pääsemme onneksi osallisiksi. (Suuri kiitos toimituksesta kotiovelle saakka!)

Ryöppäsin sienet varmuuden vuoksi kolme kertaa. Osa syödään heti, osa pakastetaan myöhempää herkkuhetkeä varten.