Talvi tulee ja sähköä menee

Talossani on suora sähkölämmitys.

Niin ikävä kuin lämmin alkutalvi onkin ulkoilijalle ollut, talon lämmittäjä on seurannut sähkömittaria tyytyväisenä. Mulle tulee sähkölasku kuukausittain, ja lämmityskulut ovat sen isoin osa: alimmillaan heinäkuussa lasku on 85 euroa, ylimmillään tammi- tai helmikuussa 345 euroa. Lamppuja tietysti poltellaan pimeään aikaan eri tavalla kuin kesällä, mutta muuten käyvät ihan samat sähkölaitteet: tiskikone, pesukone ja kuivuri hurraavat monta kertaa viikossa vuodenajasta riippumatta ja ruokaa laitetaan yhtä paljon niin kesällä kuin talvella.

takkatuliLämmityksessä on pattereiden ja ilmalämpöpumppujen apuna olohuoneen kakluuni ja lastenhuoneen pönttöuuni. Keittiössä on puuhella, joka ei juurikaan varaa lämpöä, vaikka sen uunin olen tiiliskivillä täyttänytkin. Tulisijojen lämmitys on mukavaa hommaa – takkatulen räiske jne. – mutta varsin sitovaa: puiden sytytyksestä peltien sulkemiseen menee aina pari tuntia, minkä aikana ei lähdetä hoitelemaan muita asioita.  Jos talo lämpiäisi vain tulipesillä, ei talvisin ehtisi töissä käymäänkään!

Välikaton lämpövuoto korjattu

sisakatto

Taannoisessa kuntotarkastuksessa kävi ilmi, että keittiön katto laskee lämmintä ilmaa lävitseen yläpuolen kylmään vinttitilaan. Kuntotarkastajan monologi oli suunnilleen seuraavanlainen:

– Otan nyt tästä kulmasta näitä vanhoja lehtiä ja villaa pois, niin näen, mitä alta löytyy.

(80-luvun Hämeen sanomien siirtelyä, purun potkimista, villan nostelua.)

– Näen valoa, paistaakos ulkona aurinko?

(Purun puhdistamista laudan päältä.)

– Missä kohdassa tämä nurkka oikein on? Onko alla lämmin sisätila vai ollaanko kylmän kuistin päällä?

(Katselua, kumartelua, kummastelua.)

– Tässähän on paneelissa rako. Katsos nyt, siitä menee tämä sanomalehden suikale ihan läpi. Mihin se alapuolella tulee?

Tässä vaiheessa kävelin alakertaan keittiöön ja näin pakastinnurkassa, miten Hämeen sanomista silpaistu suikale heilui kattopaneelien välissä.

– Jaa keittiön katto, no niin. Tässä on sitten lämmitetty tätä katon nurkkaa ja kylmää vinttiä oikein urakalla. Lämmin ilma on myös aiheuttanut kondenssivettä peltikaton sisäpintaan, ja se on taas valunut tänne laudoitukseen.

Asia korjattiin niin, että paneelin päälle pantiin eristepaperi, minkä päälle vaihdettiin uusi villa. Kostuneet laudat korvattiin uusilla ja vanhat villat vietiin pois.

Sähköä kyllä kuluu edelleen ihan riittävästi, mutta katon kulma on kuiva.

Toisen roska on toisen aarre

Hyvät likkakaverit olivat iltakylässä.

Tuliaiseksi sain loppuunpalaneita kynttilöitä, silputtuja sanomalehtiä, pilkottuja puunsäleitä ja revittyjä tuohenkappaleita: mikä aarre puuhellan omistajalle! Lahja oli pantu erinomaisen käytännölliseen pakettiin eli peltiroskikseen, josta saattaa hyvinkin tulla tuhkaämpäri.

Onneksi lämmityskausi ei ole vielä lähelläkään loppua!

Sisältö oli todella dry and crispy.

Lämmityskausi aloitettava

Jaaha, syyskuu. Lämmitys ei vielä ole päällä (se ollen sähköinen), mutta varmaan pian täytyy painaa nappia.

Sitä odotellessa koetin kakluunia. Ensin tuhkat pesästä, sitten varmuuden vuoksi kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla nuohousluukkuun, testipaperi pesään – ja klapit kekoon. Kyllä veti! Ja kyllä pieni pesällinen lämmitti myös uunin kyljen.

Mullahan on muutama ylimääräinen kaakeli, ja niiden rakenne on hieno: laatta on iso mutta ontto. Oletan, että lämpö varastoituu myös taskuun ja kestää siellä seuraavaan päivään (ainakin näin loppukesällä). Toivottavasti en joudu pettymään odotuksessani syyssateiden alettua, saati pakkasten paukkuessa.