Lomasuorittajan päivä

Lomasuorittajan päivä

Ensimmäinen lämmin lomapäivä. Kun herää aamuneljältä ikkusta paistavaan ihanaan valoon, ehtii:

  • juoda rauhassa maitokahvin ja suunnitella lomaa
    wpid-20150629_043133.jpg
  • tehdä aamulenkin rantareitillä
  • käydä Saikkarin rannassa uimassa
    wpid-img_20150629_094724.jpg
  • syödä terveellisen aamiaisen
    wpid-2015-06-29-20.08.59.png.png
  • tavata lomalta palanneen äidin
  • käydä pankissa toteamassa eläkeläisten olevan jossain muualla
  • syödä lounasta kaupungilla
  • käydä kaupassa ostaa harjan, sihvelin, tiskiharjan ja muuta tarpeellista ikävää
  • käydä kaupoilla alennusmyynnissä ja ostaa tarpeetonta kivaa
  • laittaa vain kesäisin käytettävät ja pestävät pyykit koneeseen
  • käydä kaatopaikalla
  • ripustaa pellavalakanat narulle
  • valmistella huomisen ruokaa vieraita varten
  • hakea pyykit narulta
  • makailla riippumatossa ja lukea
    wpid-20150629_185600-1.jpg
  • ottaa lasin punav—zzzzzzz

Kiitos innoituksesta, Project Mama.

Ukkosten välissä kesäpuuhaa

Aamulla heräsin ukkoseen ja illalla oli sama räiske. Näiden välisenä kahtenatoista tuntina ehdin lomapäivänäni:

  1. Imuroida. (Ei olisi pitänyt eilen manata.)
  2. Pestä keittiön lattian.
  3. Ottaa pakastimesta pussillisen suorittua savuhaukea.
  4. Pestä koneellisen puna-valkopyykkiä ja ripustaa sen ulos kuivumaan.
  5. Käydä Hämeenlinnan taidemuseossa Taiteilijatoveruutta-näyttelyssä.
  6. Käydä pikkukaupunkilaisessa ruokakaupassa.
  7. Hakea kuivat pussilakanat ja tyynyliinat narulta.
  8. Tehdä lounaaksi savukalapihvejä ja sitruuna-kapris-perunasalaattia ja nauttia sen äidin kanssa.
  9. Repiä vadelmapensaan juurelta vuohenputket ja luumupuun juuriversot.
  10. Siirtää osan vadelmaversoista saunan taakse verkkoaidan viereen juurtumaan.
  11. Ommella yhteen eilen virkkaamiani isoäidinneliöitä. (Näistä ei tulekaan ponchoa.)
  12. Pedata ulkoilmalta tuoksuvat pellavalakanat sänkyyn.

Tämähän on yhtä työntekoa koko loma!

Koko päivän kesäisen

Testiryhmä: kaksi äitiä ja neljä lasta.

Testikohde: Puuhamaa.

Testiaika: 31.7.2012

Puuhamaa on jännä paikka

Olihan se aika jännittävää, kun ihan itse ja ilman suurenmoisia turvajärjestelyjä tai jatkuvaa valvontaa sai ajella laitteilla ja kiipeillä telineisiin ja grillata avotulella omia eväitään.

Puuhamaa on iloinen

Alue oli laaja: välineitä, vempeleitä, vekottimia ja vetonauloja oli vaikka millä mitalla. Lapset säntäilivät paikasta toiseen, ja Tarzan-radalta vilkuiltiin jo merirosvolaivaan, joista haluttiin sännätä polkukoptereihin, joiden jono oli liian pitkä, joten mentiinkiin kuuvaunuihin, joiden jälkeen oli niin hiki, että piti päästä uimaan ja vesiliukumäkeen, minkä jälkeen oli pomppulinnan ja ilmamäen vuoro… Kertaakaan ei kenelläkään [lapsella] ollut tylsää, mikä vaara normaalisti vaanii [lapsia] kesäloman jokaisena päivänä.

(Edit 20.40. Oikeasti aikuistakin oikeasti nauratti, kun toinen äiti peruutti joutsenta laituriin tai kun vahingossa vaaleanpunainen crocsi lensi toista päähän. Sori.)

Puuhamaassa vietät vaikka koko päivän kesäisen

Päivä oli osapuilleen toimistotyöajan mukainen: reissu matkoineen kesti puoli yhdestätoista iltaseitsemään, ja väliin mahtui yksi lounas- ja yksi välipalatauko. Tupakkataukoja ei pidetty, mutta vessassa käytiin useaan otteeseen. Suurin osa kohteista toimi lihasvoimalla sähkön sijaan, joten fyysistä ponnistusta tuli enemmän kuin tavallisena työpäivänä. (Ja raitista ilmaa ja aurinkoa.)

Sellainen on Puuhamaa

Testitulos: hyväksytty.

Kolmen pysähdyksen taktiikalla Mikkelistä Hämeelinnaan

Hyvällä ystävällä on mökki Mikkelissä, jossa olemme jo vuosia saaneet nauttia vieraanvaraisuudesta, vetelehtimisestä ja virvoittavista vesistä. (Julkinen kiitos tässä samalla, V.!)

Menomatka Hämeenlinnasta sujuu joskus jopa yhdellä takamuksella kaikkea kivaa odottaessa, mutta paluumatka on aina paljon pidempi. Tänään otettiin kolme pysähdystä:

Heinolan Tähtihovi eli motarin päälle rakennettu bensis/kuppila on puolivälissä matkaa, joten sinne ajellaan ensin ruokailun varjolla. Hodari, leikkipiste ja vessa nautittiin paikan päällä; mukaan otettiin iso musta kahvi ja puoli kiloa salmiakkia. Lahteen saakka oli takapenkillä rauhallista, mutta nopeuden laskiessa takapenkin äänenvoimakkuus nousi.

Etupenkin hermo meni Mulkolassa, ja käännyttiin sivutielle: Leilalandian kyltti houkutteli harhautukseen isolta tieltä, ja sai autossa aikaan yllätyksen aiheuttaman hämmentyneen hiljaisuuden. Hiljaiselo jatkui kohteessa: emme tavanneet ketään ihmistä, mutta sen seitsemän sortin kanoja, kukkoja, kalkkunoita, ankkoja, hanhia, sorsia, kyyhkyjä, kaneja, lampaita, lehmiä, orvokkeja, lehdokkeja, vuokkoja ja monia muita. Paikan kissa opasti meitä ystävällisesti pihapiiriä ympäri, ja koiran haukunnan kannustamina poistuimme paikalta.

Leilalandiassa kiekuivat kilpaa kukot, mutta matkailijan rahoille ei ollut ottajaa.

Kiikkuminen viidakossa tekee hyvää autossa istumisen päälle.

Tuulosessa poikettiin leikkipaikkaan ja ruokakauppaan, ja sen jälkeen saattoi hyvillä mielin todeta, että ’enää ei ole pitkä matka’.