Kesän aikana on ollut paljon puhetta somen vaikutuksesta ihmisen käytökseen: sen on pohdittu tekevän meistä valehtelijoita tai muuttavan minuutta. Mielestäni kyse on valehtelun sijaan valinnoista, ja uskon vakaasti hymyilyn tekevän onnelliseksi.
Esimerkkinä viikonloppu:
Aurinko paistoi ihanasti. Avasin kaljateltan aurinkovarjon ensimmäistä kertaa koko kesänä ja istuin paistattelemassa kylmää olutta siemaillen. Minnekään ei ollut kiire.
Paitsi tyhjentämään kottikärryjä rikkaruohokuormasta, käynnistämään trimmeriä, hakemaan vettä, huuhtelemaan saviruukkuja etanoista, ripustamaan harsoa takaisin kasvimaalle parsasalaatin ja lehtikaalien suojaksi, nostamaan perunoita ja poimimaan salaattia.
Kumman tunteen halusin itse muistaa ja muille jakaa?