Suomifilmi-singalong

Bio Rexissä päättyi juuri yhteislaulutilaisuus. Salissa soivat tunnin ajan laulukohtaukset vanhoista suomalaisista elokuvista: Romanssista Rosvo-Roopeen ja Kulkurin valssista Katupoikien lauluun. Oltiin likkakaverin kanssa paikalla edustamassa nuorisoa (alle 50-vuotiaita) ja paikattiin ikäjakaumaa myös kahdella alakouluikäisellä lapsella. Kulttuurihistoria, kansansivistys, lauluharjoitukset ja lastenhoito yhdellä iskulla siis!

wpid-suomifilmi-yhteislaulu.jpg

Leif Wager ja Regina Linnanheimo elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Yllä poutapilvet.

– Kaikista kivoin laulu oli Rosvo-Roope, ilmoitti toinen lapsista paluumatkalla. (Se oli myös ainoa laulu, jonka hän jollain tavalla tunnisti.) – Onneksi oli eväät mukana, totesi toinen tyhjän pähkinäpussin takaa.

Meillä äideillä oli sen sijaan mukava ilta. Kaikkiin lauluihin eivät äänialat riittäneet (esim. Seitsemän tuntia onnehen), mutta tuntiin mahtui paljon helppoakin (Pot-pot-pot-potkut sain). Kiitos Kavi ja Kino Tawast, tullaan toistekin – jos mukana seuraavalla kerralla vaan on Balladi Saimaalta!

P.S.  Tästä huolimatta en äänestänyt keskustaa, persuja enkä kokoomusta.

Pysyvää ondulointia ja muita sekalaisia

Vintiltä vuotavan katon kohdalta löytynyt Uusi Suomi on ilmestynyt 17.9.1931 – 82 vuotta sitten.

Seuraavassa sekalaiset ilmoitukset:

Palveluksiaan mainosti yhdeksän hierojaa/tarta: leskirouva, neiti, kodissa kävijä, kurssin suorittanut, nuori ja voimakas ja pelkästään nuori. Hierontaa sai myös alppiauringon kanssa (koululaisille ja lapsille alennuksella). Tarjolla oli kortistakatsojan ja unienselittäjän sekä naiskiromantti-psykologin palveluita ja elämäntulkinnan suorittamista. Saksankielessä oli saatavissa yksityisopetusta ja halpoja iltakursseja, joita oli tarjolla myös englannissa ja ruotsissa sekä kauppakirjeenvaihdossa. Hakaniemen Konekirjoituskoulun toiminta oli monipuolista: se vastaanotti oppilaita konekirjoituskursseille (Underwood- ja Remington-koneilla) ja suoritti konekirjoitus- ja monistustyötä ja vuokrasi kirjoituskoneita. Vuokralle tarjottiin myös pianiinoja ja kangaspuita.

Lisäksi: ”Syöpäläiset, hävitetään, taataan”.

Mielenkiintoinen oli Naiskampaamo Valencian pysyvä ondulointi: ”Syysmainosviikkoina koko tukka vain Smk 150:-, siihen luet. 2 shampon. ja 1 vesiondul. samaan hintaan. I lk. koneet.” Muinainen ondulointi lienee nykyinen permanentti?

marinello-kosmetiikkamainos-1931

Ja vielä kauneuteen liittyen mainostettiin erikseen kahdella palstalla Marinellon kauneusspesialisti neiti Edel Lövaasin ilmaisia neuvotteluita ja opastuksia. ”Erityisesti nyt, kun ihonne on ollut tuulien ja auringon vaikutukselle alttiina, vaatii se perusteellista päivittäistä hoitoa.” Ei mitään uutta auringon alla, eikä syystuulienkaan?

Katossa reikä

Taas sataa. Ja kattoni vuotaa edelleen yhdestä kohdasta, jota on yritetty paikata jo useaan otteeseen: ensin asialla oli entinen mies, sitten kattofirma kahteen otteeseen, sitten rakennusalalla työskentelevä kaveri – ja edelleen tip tap tip tap tipetipe tip tap. Kävin juuri katon sisäpuolta tutkimassa taskulampun kanssa ja merkitsin vuotokohtia liidulla laudoitukseen. Kukahan yrittää paikkausta seuraavan kerran? (Ilmoittautumisia otetaan vastaan.)

uusi-suomi-syyskuu-1931

Peltikaton tuntumassa vierähtikin sitten tovi. Vuotopaikka oli nopeasti nähty ja ympyröity, mutta purujen alta pilkottava Uusi Suomi syyskuulta 1931 vei aikaa. Tuolloin etusivulla uutisoitiin mm. jauhatuspakkolain eduskuntakäsittelystä, spriilaivan palosta, bolsevikkien sotalippukaupoista sekä suojeluskunnan ikämiespataljoonan valatilaisuudesta. Kakkossivun kauppatiedoista kävi ilmi, että syyskuun yhdellä viikolla oli Suomesta viety kananmunia 992 520 kpl ja että Helsingin lihamarkkinoilla  tuotiin kauppaan mm. 1 584,5 nautaa, 1 835,5 lammasta, 1 055 sikaa ja 1 hevonen. Sosialiministeriön työasiainosaston kirjoilla oli  9 839 työtöntä. (Palvelusilmoituksissa paikan saa nais-diigelikoneen alistaja, joka osaa latoa.) Inkeroisten aseman kassakaappi oli räjäytetty dynamiitilla ja Savonlinnassa oli jäänyt kiinni röyhkeä murtovaras. Urheilusivuilla HJK yllätti ja hävisi vain 3-2. Sisäsivujen pikku-uutisissa mainitaan, että Pohjois-Kreikan maanjäristyksissä on tuhoutunut 250 taloa ja Hondurasin pyörremyrskyissä hukkunut toistasataa ihmistä.

Tässäpä mielenkiintoista iltalukemista – unohtuu vuotava katto.

Työpäivä sohvan pohjalla

Flunssa on ärsyttävä tauti. Yskiminen ärsyttää kurkkua eikä tee mieli syödä. Niistäminen ärsyttää nenää ja nuhasuihke saa limakalvon anomaan armoa. Kuume ärsyttää silmiä eikä voi lukea. Kaikki tämä ärsyttää päätä niin että toivoo 40 asteen kuumetta ja tajua kankaalle. Ei voi muuta kuin virua vuoteessa tai raahautua sohvalle ja avata telkkarin. Ja siitä vasta tuleekin etätyöpäivä.

Ruokaohjelmaa, sisustusohjelmaa, alueellista ohjelmaa, keskusteluohjelmaa, eläinohjelmaa, saippuaohjelmaa, kauneusohjelmaa, laihdutusohjelmaa, muuttumisohjelmaa,  musiikkiohjelmaa, kilpailuohjelmaa, arvausohjelmaa, realityohjelmaa, dokumenttiohjelmaa, ostosohjelmaa… Kaikki omalla tavallaan viihdyttävää, mutta tottumattomalle katsojalle* hieman pökerryttävää. Genret pitäisi osata, jotta voisi katsoa oikealla tavalla.

Miten esim. pitäisi suhtautua My Super Sweet Sixteen -ohjelmaan? Onko se parodiaa vai ironiaa vai sitä itseään? Siitä itsestään puheenollen, mielenkiintoinen puolituntinen vierähti Grimefighters-ohjelman kanssa.

Ja mitä sukupuolta lajia edustavat NYC:n täydelliset naiset? Lapatossua osasin katsoa – mutta miksi se ei ole Areenassa?

Ja kaikki se näiden välissä. Ihminen on sairas.

*Tavallisesti katselen televisiota n. pari tuntia viikossa. Tämän flunssan aikana olen toivottavasti tehnyt osuuteni loppuvuoden ajaksi. Saako huomenna mennä jo ulos?