tv

by

Sinfonia Lahti soitti elokuvamusiikkia Verkatehtaalla

  1. Mulle tuli tänä aamuna remonttimiehet taloon ja päivällä katkaistiin vesi vuorokauden ajaksi.
  2. Viime viikonlopun kierrätyskutsuilta mukaan tulivat uudet piikkikorkoiset saapikkaat, joilla saattaa istua tyylikkäänä.

Siinä kaksi hyvää syytä käydä (1) vessassa ja (2) näyttäytymässä Verkatehtaalla, jossa Sinfonia Lahti soitteli elokuva- ja tv-musiikkia.

Neljäs syy oli illan juontaja Peter von Bagh. Hän johdatteli meidät kuulijat muiston äänimaailmaan, sisäisen elämän salaisuuksiin ja intiimeihin assosiaatioihin omintakeisella tavallaan, aseistariisuvalla vilpittömyydellään, spektaakkelimaisella – suorastaan ensyklopedisella – triviatiedollaan ja veretseisauttavilla välispiikeillään.

Ja oli kyllä oikeassa siinä, että musiikki tuo mieleen elokuvat, sarjat, henkilöt, juonet, kerronnan, kohokohdat… Ja niiden lisäksi koko aikakauden ja oman elämän kaikkine makuineen, mielentiloineen, muistoineen ja tunteineen.

Minä en esim. koskaan saanut leikeissä olla Farrah Fawcett. Ruskeasilmäisen polkkatukan kohtalona oli olla se yksi, jonka nimeä ei edes muista. Ettei se kuitenkin olisi ollut kaikkein fiksuin?

Kuva: Wikipedia

 

 

by

Työpäivä sohvan pohjalla

Flunssa on ärsyttävä tauti. Yskiminen ärsyttää kurkkua eikä tee mieli syödä. Niistäminen ärsyttää nenää ja nuhasuihke saa limakalvon anomaan armoa. Kuume ärsyttää silmiä eikä voi lukea. Kaikki tämä ärsyttää päätä niin että toivoo 40 asteen kuumetta ja tajua kankaalle. Ei voi muuta kuin virua vuoteessa tai raahautua sohvalle ja avata telkkarin. Ja siitä vasta tuleekin etätyöpäivä.

Ruokaohjelmaa, sisustusohjelmaa, alueellista ohjelmaa, keskusteluohjelmaa, eläinohjelmaa, saippuaohjelmaa, kauneusohjelmaa, laihdutusohjelmaa, muuttumisohjelmaa,  musiikkiohjelmaa, kilpailuohjelmaa, arvausohjelmaa, realityohjelmaa, dokumenttiohjelmaa, ostosohjelmaa… Kaikki omalla tavallaan viihdyttävää, mutta tottumattomalle katsojalle* hieman pökerryttävää. Genret pitäisi osata, jotta voisi katsoa oikealla tavalla.

Miten esim. pitäisi suhtautua My Super Sweet Sixteen -ohjelmaan? Onko se parodiaa vai ironiaa vai sitä itseään? Siitä itsestään puheenollen, mielenkiintoinen puolituntinen vierähti Grimefighters-ohjelman kanssa.

Ja mitä sukupuolta lajia edustavat NYC:n täydelliset naiset? Lapatossua osasin katsoa – mutta miksi se ei ole Areenassa?

Ja kaikki se näiden välissä. Ihminen on sairas.

*Tavallisesti katselen televisiota n. pari tuntia viikossa. Tämän flunssan aikana olen toivottavasti tehnyt osuuteni loppuvuoden ajaksi. Saako huomenna mennä jo ulos?