kaali

by

Hapankaali kotikonstein

Hämeen sanomassa oli viikolla ohjeita syksyn sadon säilöntään. Hapankaali:

  • 1,5 kg keräkaalia (mummu oli onneksi tullut Suttisen kautta)
  • 1,5 rkl merisuolaa
  • 200 gr porkkanaa (ks. keräkaali)
  • 0,5 dl heraa (valutetaan 2 dl huoneenlämpöistä piimää suodatinpussin läpi)

Kaali (tai kaalit) huuhdellaan, päällimmäiset lehdet poistetaan ja kanta koverretaan pois. Leikataan ohuiksi suikaleiksi (mielellään konevoimalla, joskin myös juustohöylä tai mandoliini käyvät). Silppua nuijitaan (esim. laakeassa ja läpinäkyvässä lintujen talipalloämpärissä paremman puutteessa mokkonuijalla), kunnes kaali alkaa mehustua. Porkkanat kuoritaan ja raastetaan karkeaksi. Parin litran vetoinen  lasipurkki täytetään kerroksittain kaalilla, suolalla ja porkkanalla, ja ainekset painellaan tiiviisti astiaan. Hera kaadetaan päälle. Päällimmäiseksi voipaperi ja paino. Annetaan hapattua pari päivää huoneenlämmössä, minkä jälkeen siirretään viileään (15 astetta) pariksi viikoksi. Valmistumista seurataan päivittäin, samoin muodostuva vaahto kuoritaan päivittäin. Valmis kaali säilytetään kylmässä.

Purkki täytetty eilen. Kiitos neuvota, veli hyvä: sitähän ei kannata tosiaan laittaa ikkunan eteen valoisaan ja lämpimään, vaan ”sinne, mihin ei aurinko paista”. Eli kahvinkeittimen viereen pimeimpään nurkkaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista tästä tulee.

Tuleeko mieleen kilpailevaa reseptiä? Millä muulla prosessin voi käynnistää kuin heralla? Edellisen hapankaalin jämillä?

by

Vanhaa kaalia ja yliviikkoista kermaviiliä

Olen aina suhtautunut parasta ennen -päiväyksiin epäillen. Ostan suurella riemulla oranssilla laputetut elintarvikkeet pois kuleksimasta (joko suoraan lautaselle, jääkaappiin odottamaan tai pakkaseen pantavaksi) ja arvioin ruoan kuntoisuuden ulkonäön, tuoksun/hajun sekä maun perusteella.

Jos  Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sebastian Hielm on sitä mieltä, että ”niin kauan kun tuote ei näytä, haise tai maistu pahalta eikä siinä ole hometta, se on syömäkelpoista”, niin ei voi kansalainen olla muuta kuin samaa mieltä.

Ja tämä kansalainen tekee puoli vuotta kellarissa maanneesta kaalista ja kuukauden jääkaapin perällä piileskelleestä kermaviilistä raikkaan kaalisalaatin, joka voittaa terveellisyydessään ja tuoreessa maussaan toiselta mantereelta tuodut pussipilkotut salaatit. Kylkeen kolmekymppistä makkaraa – nam.

by

Intialainen currykaali: suu auki, nenä kiinni!

Kaali on hyvää: parsakaali, ruusukaali, valkokaali, punakaali, kukkakaali, kyssäkaali, kiinankaali, savoijinkaali, lehtikaali… Niitähän on laudalla ainakin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista*.

S-marketin lehdessä oli intialaisen currykaalin ohje: on testattu ja hyväksi havaittu. Kaalin ystävälle sitä voi suositella lämpimästi, sillä mausteet ja jogurtti täydentävät voimakasta makua mukavasti. Kannattaa tehdä reilusti, sillä ruoka ei tykkää pahaa uudelleenlämmityksestä.

Kotiraati sen sijaan tykkää pahaa sekä valmistuksesta että lämmittelystä. Viisivuotias varoitti veljeään: ”Täällä on taas se kauhea haju! Pidä nenästä kiinni. Saadaanko äiti lihapiirakat?”

* Ihana keittokirja on Silvennoinen&Vesikansa: Kymmenen kaalia laudalla, Aamulehti-kirjat 2006. Jossain antikvariaatissa sellaisen sai vaivaisella vitosella!

Lehtikaali on oikeasti vihreää talvellakin.