Katossa reikä

Taas sataa. Ja kattoni vuotaa edelleen yhdestä kohdasta, jota on yritetty paikata jo useaan otteeseen: ensin asialla oli entinen mies, sitten kattofirma kahteen otteeseen, sitten rakennusalalla työskentelevä kaveri – ja edelleen tip tap tip tap tipetipe tip tap. Kävin juuri katon sisäpuolta tutkimassa taskulampun kanssa ja merkitsin vuotokohtia liidulla laudoitukseen. Kukahan yrittää paikkausta seuraavan kerran? (Ilmoittautumisia otetaan vastaan.)

uusi-suomi-syyskuu-1931

Peltikaton tuntumassa vierähtikin sitten tovi. Vuotopaikka oli nopeasti nähty ja ympyröity, mutta purujen alta pilkottava Uusi Suomi syyskuulta 1931 vei aikaa. Tuolloin etusivulla uutisoitiin mm. jauhatuspakkolain eduskuntakäsittelystä, spriilaivan palosta, bolsevikkien sotalippukaupoista sekä suojeluskunnan ikämiespataljoonan valatilaisuudesta. Kakkossivun kauppatiedoista kävi ilmi, että syyskuun yhdellä viikolla oli Suomesta viety kananmunia 992 520 kpl ja että Helsingin lihamarkkinoilla  tuotiin kauppaan mm. 1 584,5 nautaa, 1 835,5 lammasta, 1 055 sikaa ja 1 hevonen. Sosialiministeriön työasiainosaston kirjoilla oli  9 839 työtöntä. (Palvelusilmoituksissa paikan saa nais-diigelikoneen alistaja, joka osaa latoa.) Inkeroisten aseman kassakaappi oli räjäytetty dynamiitilla ja Savonlinnassa oli jäänyt kiinni röyhkeä murtovaras. Urheilusivuilla HJK yllätti ja hävisi vain 3-2. Sisäsivujen pikku-uutisissa mainitaan, että Pohjois-Kreikan maanjäristyksissä on tuhoutunut 250 taloa ja Hondurasin pyörremyrskyissä hukkunut toistasataa ihmistä.

Tässäpä mielenkiintoista iltalukemista – unohtuu vuotava katto.

Yllätysten yläkerta: harakankakkaa ja lammikko lattialla

Lapsen kaveri oli koulun jälkeen meillä leikkimässä. Likat lähtivät hakemaan vintiltä nukenvaatteita, mutta tulivat takaisin musta läntti sukanpohjassa. Käytiin yhdessä tarkkailemassa tilannetta ja löydettiin lattialta syy sukan likaantumiseeen: puoliksi sulanut musta marja. – Kuka on käynyt täällä syömässä mustikoita? tivasin. – En ainakaan minä, kun olen täällä ensimmäistä kertaa, vastasi tytön tuore koulukaveri. 

Syyllinen löytyikin kattoparrujen päältä. Harakka rapisteli lautojen lomassa ja lennähteli edes takaisin; eihän se päässyt ulos, kun olin laittanut ikkunat kovan sateen vuoksi kiinni. Ja ilmeisesti se oli lentänyt sisään jo toissapäivänä, kun akkunat olivat edellisen kerran levällään. Ja näköjään oli sitten tullut kakkahätä useamman kerran näiden parin päivän aikana.

Harakkaa ei saatu hätistettyä ulos kolmen metrin korkeudesta käsiä läpsyttämällä tai harjalla huitomalla. (Eikä harakan ääntä matkimalla, senkin tytöt kokeilivat.) Ei auttanut muu kuin avata ikkunat, poistua alakertaan ja toivoa lintujen muuttoliikkeen suuntautuvan ulospäin.

Mutta mitäs yhdestä harakasta, kun on isompiakin murheita katon alla. Konesaumattu peltikattonihan korjattiin ja maalattiin kesällä, ja ehdin jo iloita tiiviistä sateensuojasta. Reilu kuukausi sitten, kun oli valtava sadekuuro, havaitsin katossani edelleen vuotokohtia. Kävin tuolloin keskustelun kattofirman kanssa korjaus- ja maalaustöiden takuusta ja sainkin paikallistamani vuotokohdat kittautettua.

Nyt vettä tulee sisään siitä kohdasta, joka on korjattu kerran maalaustöiden yhteydessä ja paikattu toisen kerran saman kesän aikana. Ja nyt korjauksen tehnyt yritys on sitä mieltä, että he voivat tulla paikkaamaan kohtaa, kunhan maksan työstä.

Tässä kohdassa loppuu logiikkani. Olin sopinut urakkahinnan katon maalaamisesta ja tuntiveloituksen korjaustöistä. Korjaustöistä sovimme niin, että todennäköisimmät vuotokohdat paikataan ja tunneista sovitaan erikseen. Näin teimme: maksoin maalauksen ja maksoin korjaustyöhön käytetyistä tunneista. Odotin vedenpitävää kattoa.

Yritys taas on sitä mieltä, että vanhalle katolle ei voi antaa vuotamattomuustakuuta ja että kattoani voi korjailla vain tuntitöinä uusien vuotokohtien ilmaannuttua.

Jos katto vuotaisi jostain uudesta kohdasta, ottaisin lusikan ts. puhelimen kauniiseen käteen ja pyytäisin miehet katolle kittaushommiin osoittaen täsmällisen paikan, jota ei vielä yli 80-vuotiaassa katossa ole korjattu. Mutta kun katto vuotaa paikasta, jota on korjattu jo kaksi kertaa, ei paljon houkuttele tilata samoja miehiä yrittämään paikkausta uudestaan. Ymmärrän sen, että tämänikäiselle katolle ei kevyillä korjaustöillä anneta täydellistä tiiviystakuuta ajasta iäisyyteen, mutta sitä en ymmärrä, että  yhtä ja samaa vuotokohtaa ei saada tiiviiksi kahdellakaan yrittämällä.

Nukun nyt yön yli. Aamulla toivottavasti harakka on hävinnyt ja sade lakannut. Sitten voin alkaa miettiä, mistä saan katolle korjaajan. 

Työselostus: konesaumatun peltikaton maalaus

Ensimmäisenä päivänä katto pestiin huolellisesti kohta kohdalta. Toisena päivänä tehtiin katon korjaustöitä pääasiassa tiivistyskittausta 2h/2hlö. Toisena päivänä tehtiin myös reuna-alueiden rajausta (nämä kohdat käsiteltiin kahteen kertaan) ja ruostekohtien hionta sekä maalaus. Kolmantena päivänä katto pohjamaalattiin sivellintyönä kauttaaltaan, tässäkin maalin levitys tapahtuu ruiskulla ja maali sivellään heti perään ennen kuin se kuivuu. Sivelyllä varmistetaan tartunta ja ruiskulla yhtenäinen kalvopaksuus kaikkialla. Pohjamaali kuivuu hyvin nopeasti hyvässä säässä pintamaalauksen edellyttämään kuntoon, kuten tässäkin tapauksessa, ja näin pintamaalaus voitiin suorittaa samana päivänä.

Maali Eskaro Oy:n Ritari-ruosteenestomaali ja RK-peltikattomaali. Sävy RR23, tumma harmaa.

talo-takapihalta-katto-maalattuna

Kesä toi kattomaalarin

Töistä tullessa odotti iloinen näky: katolla oli mies maalaamassa jalkarännejä ja tikkaiden juuressa toinen järjestelemässä maalipurkkeja.

Perjantaisen painepesun jälkeen oli hyvä aloittaa katon pohjamaalaus. Koko kattoa ei sudita pensselillä, vaan vain reunat. Isot alueet kuljetaan paineruiskun kanssa.

peltikaton-pohjamaalattu-sauma

Vuotojen suurin syykin oli löytynyt tarkastuksessa. Piipun juuressa ei ollut pelti kunnon saumassa, vaan vesi pääsi valuttamaan sitä kautta sisään. Piipun juuri on nyt korjattu, muutkin saumat käyty läpi ja maalaustyöt aloitettu.

Kesä on alalla kiireistä aikaa. Kattomestarit urakoi kauden aikana 300-400 erikokoista, -mallista ja -kuntoista kattoa, joten tekemistä riittää. Kuivina päivinä maalataan – toivottavasti mun katollani heti huomenna.

 

Katonpesijän varusteet

Katonpesu

Katon maalaus ja korjaus alkaa puhdistuksesta. Tänään katto pestiin korkeapainepesureilla.

Operaatio alkoi vesiletkujen kiinnittämisellä. Onneksi oli miehillä mukana letkut letkeät – ja ennen kaikkea pitkät, ne kun juoksutettiin kellarikerroksen pesuhuoneesta ikkunan kautta katolle.

Katonpesijöillä oli asialliset varusteet: kumisaappaat, kurahousut, kuulosuojaimet, köydet ja valjaat painepesureiden lisäksi. Kaksi miestä surrutteli vajaata pariasataa neliötä muutaman tunnin ajan.

Painepesurista tulee suihku kuudentoista barin paineella. Tunnissa vettä kuluu n. 150 litraa. Iltapäivän aikana katolta valui siis vajaa kuutio huuberia. Sen lisäksi katolta lähti irtolika, sammal ja muu eloperäinen aines sekä maalisuikaleita kahta eri väriä.

Kyllä nyt kelpaa sataa puhtaalle katolle!

Kattoremonttitarjoushintahaarukka leveä

Tarjouskyselyni jälkeen tontilla on käynyt kolmen kattofirman edustajat, ja olen saanut sähköpostiin kolme ehdotusta korjaustyöstä ja niiden hinnasta.

Tarjoukset eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä katsojilla on ollut hieman erilaiset näkemykset siitä, mitä katolla pitäisi tehdä. Hintahaitari periaatteessa samalle hommalle on silti naurettava: alin tarjous on vajaat neljä tonnia ja korkein yritys yli kympin! Näiden väliin jäävä urakka on sisällöltään erilainen kuin muut eikä edes sitä, mitä olen hakemassa, joten suoritan entten tenttenin kahden vaihtoehdon välillä.

Tällä kierroksella olen saanut erittäin nopeaa ja hyvää palvelua. Kyselyyni on vastattu nopeasti ja edustajat ovat käyneet katolla ja sen alla arvioimassa tilannetta. Minulle on selitetty, missä ongelma on ja miten se pitäisi korjata. Olen täysin vapautuneesti kysellyt tyhmiä kysymyksiä ja oppinut myös uusia sanoja*. Suureksi ilokseni kattoa ei ole tuomittu vaihdettavaksi, vaan jokainen peltiheikki on kehunut materiaalia hyväkuntoiseksi ja ehdottomasti korjaamisen arvoiseksi. (Vanhan ajan kattopelti on kuulemma aivan eri tuote kuin nykypäivän ohuet levyt.) Myyntihenkisimmät ovat myös tarjonneet jalkarännien uusimista ja otsalautojen maalaamista, mutta  niitä töitä en ole tarjoukseen pyytänyt.

Ennen valintaa taidan vielä nukkua yön yli ja nähdä unta *kosakoista.

Tuu kattoon kattoon!

Rännien puhdistamiseen kätevin väline oli istutuslapio. Taloni mansardikatto on vuodelta 1929. Alkuperäiseksi katoksi se on kestänyt varsin hyvin, mutta joistain saumoista ja rei’istä pääsee sateella vettä sisään. Vintti on kylmää, tuulettuvaa tilaa, joten pisara siellä ja toinen täällä ei ole katastrofi.

Edellisen kerran yritin saada jotakuta ammattilaista paikalle antamaan arviota korjauksesta puolitoista vuotta sitten. En saanut, joten kaveri antoi hätäapua liimapaikkauksella. Nyt asia on jälleen ajankohtainen, kun lumet ja jäät sulavat ja valuttavat kosteutta parista kulmasta sisään.

Pari tuntia sitten aloin uuden kyselykierroksen ja laitoin viestiä kolmeen firmaan. Ensimmäisestä tuli soitto alle puolen tunnin päästä, ja miehet olivat pihalla kymmenen minuttia siitä! Nyt on käyty katolla ja katon alla ja tarjous urakasta (pesu, tarkastus, kittaus, maalaus) on luvattu toimittaa pikaisesti. Toivottavasti yllätyn siitä yhtä iloisesti kuin tähänastisesta palvelusta.