Kirjoitan parin muun ihmisen kanssa Joulunaikaan-blogia. Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat vaiheessa 4:
Listalle tulevat vielä todennäköisesti jouluvalot, joululahjat ja jouluruoat – haluaako joku veikata joulusiivouksen puolesta?
Kirjoitan parin muun ihmisen kanssa Joulunaikaan-blogia. Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat vaiheessa 4:
Listalle tulevat vielä todennäköisesti jouluvalot, joululahjat ja jouluruoat – haluaako joku veikata joulusiivouksen puolesta?
Oli lauantaina runsaasti Sunnuntai-piparkakkutaikinaa. Rakennettiin siis talo.
Mutta lapset olivat vilpittömästi ihastuneita. Koska saadaan syödä?
Tämän pimeämpää vaihetta ei vuodessa olekaan. Aamulla ajetaan töihin ennen auringon nousua, palatessa valaisee hyvässä lykyssä kuu ja kaupungissa katulamppu. Jos tämä vuodenaika ei ole riittävä tekosyy kynttilöiden sytyttämiseen, niin mikä sitten on? Meillä tuikkukynttilöitä kuluu niin tuoksuttomia kuin tuoksullisiakin, viime joulun kesken jääneet pönäkät pöytäkynttilät vetelevät viimeisiään ja kruunukynttilät töröttävät vierekkäisissä jaloissa jo hyvissä ajoin ennen adventteja.
Olen mallannut kruunukynttilöitä erilaisiin kynttilänjalkoihin foliovirityksillä: mitä ohuempi kynttilä, sitä useampi kierros alumiinia. Tänä vuonna hyvä ystäväni toi matkoiltaan tuliaisiksi kynttiläkuoria (suomennos oma). Ne ovat kuin mikrokokoisia leivosvuokia, joiden avulla kynttilä seisoo jämäkämmin jalassa.
Ihmiskunta tulisi todennäköisesti toimeen ilman tätäkin tuotetta, mutta kyllä kynttiläkuoret käteviä ovat! Kynttilä pysyy hyvin pystyssä jalassa, steariini ei valu suoraan jalan sisään, nysä on helppo irrottaa (ja käyttää vaikka sytykeruusujen tekoon) – ja foliokuoreen voi sujauttaa uuden kynttilän aika monta kertaa.
Näin saat valaistua kierreportaasi helposti ja halvalla:
Kokemuksesta voin sanoa, että toimii. Jäi nimittäin viime jouluna valot keräämättä rappusista, ja hyvä niin: pikkulamppujen ketju tuo riittävästi valoa rappujen työturvalliseeen astumiseen ja toimii myös häikäisemättömänä yövalona.
Kokemusta on myös värivaloista. Taannoisessa vuokrakämpässä Kalliossa virittelin väriketjun olo-ruoka-työ-makuuhuoneen kulmasta sokkeloista eteistä pitkin vessan ovelle saakka. Nämä exit-valot herättivät ansaittua ihastusta: teknisestä toteutuksesta ei paljon pisteitä saanut, mutta taiteellinen vaikutelma oli sitäkin suurempi.
Lapsi löysi kaapista piparkakkutalopaketin, ja sehän piti saada rakenteille välittömästi maaliskuisena maanantaina.
Talopaketissa oli viisi osaa, joista kaksi asensin väärin päin. Onnistumisprosentti siis 60! Onneksi paketissa oli mukana pintakäsittelytarvikkeet, joilla pystyi hieman maisemoimaan arviointivirhettä kappaleiden asemoinnissa.
Aikuinenhan tuollaista pahvipiparia ei suuhunsa pane. Eikä paljon lapsikaan, kunhan napsii koristeet päältä ja saa tekemisen ilon.
Mutta onpa hyvä, ettei ihmisellä ois joulu ainainen.