Olin viime viikolla työmatkalla Rotterdamissa. Osallistuin yhteen konferenssiin, ja mukaan piti pakata posteriputkiloa, paperipunttaa, asiallista vaatetta, iltakudetta ja vaihtokenkää ja vaikka mitä viiden päivän varustetta.
Tavaroita vetolaukkuun taitellessani pakkasin mukaan myös pikkuhousunsuojia. Olin kuullut, että niitä voi paitsi ilmeiseen tarkoitukseensa käyttää myös hikilappuina eli kainalonsuojina. Muistaakseni Anna-Leena Härkönen oli taannoin lanseerannut tämän funktion, ja laukun kannen lähestyessä päätin testata toimivuutta. Pikkuhousunsuojahan menee paljon pienempään tilaan kuin kauluspaita eikä sitä sitä paitsi tarvitse silittää.
Konfan toisena päivänä meillä oli kollegan kanssa posteriesityksemme. Väkeä oli tilassa paljon: kilpailimme huomiosta ja hapesta kahdenkymmenen muun presentaation kanssa. Otsalle kohonnut kylmä hiki vaihtui pian kuumiksi aalloiksi, ja puolen tunnin jälkeen oli kuin olisi tehnyt enemmänkin kuin puhunut lämpimikseen. Onneksi oli pikkuhousunsuojat kauluspaidan kainaloissa eikä lp-levyt.
Oman osuuden jälkeen piti mennä naistenhuoneeseen naamapesulle. Pesin myös kädet ja avasin jakun nappeja – ja valkoisen paidan napituslistasta kurkki rypistynyt, hikinen pikkuhousunsuoja. Eihän siinä muuta voinut kuin olla muina naisina ja niin kuin ei olisikaan sekä noukkia vuokkosta rintsikoiden tienoilta roskiin. Illalla hotellihuoneessa irrotin selkään liimautuneen pikkarisuojan ennen suihkuun menoa.
Niin että en voi suositella pikkuhousunsuojien käyttöä hikilapputarkoitukseen ainakaan äärimmäisissä olosuhteissa. Sori, Anna-Leena Härkönen.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...