Ennen:
Jälkeen:
Kylläpä sokkeli huutaa maalia!
Irrotin syksyllä talon seinästä villiviiniköynnöksen, joka oli syönyt sadeveden kanssa nurkkahirttä. Köynnös makaili ensin maassa pitkin pituuttaan, kunnes siirsin sen kevytkasvihuoneen runkoa kiertämään. Suunnitelma oli, että tänä kesänä mulla olisi nurkalla idyllinen, vehreä viinitupa (1 asiakaspaikka, 2 jos pystybaari), mutta se suunnitelma ei toteutunut, kun talvella lumet putosivat katolta viritelmän päälle ja romahduttivat sen aika lailla kasaan. Note to self: lumi putoaa katolta alaspäin.
Köynnös oli alkukevään kiepillä talon nurkalla, kun en sitä kuntotarkastusinsinöörin neuvosta huolimatta raaskinut hävittääkään. Koetin saada sitä omenapuuhunkin roikkumaan, mutta ei pituus (ei oma eikä köynnöksen) riittänyt eivätkä polkupyörän ritsin mustekalat toimineet niin kuin olin ajatellut.
Onneksi sain apua rakennustaitoiselta kaverilta: suunnittelu, puutavara ja toteutus tulivat ammattilaiselta – itse osasin maalata.
Ennen
Jälkeen.
Tontin laidalla oleva aita oli vuodelta laho keppi ja sammaloitunut kivi: siitä tulivat läpi omat ja naapurin lapset, lumet ja jäät, koirankakkapussit ja kaljatölkit.
Timpuri toi uudet laudat maalattaviksi pari viikkoa sitten, ja nyt on uusi aita pystyssä.
Aitaan tuli reilun metrin mittaisia pystypuita 144 kappaletta ja pitkiä vaakalautoja 19. Niiden kertaalleen maalaamiseen meni vajaa* kympin purkki Vinhaa, noin** laatikollinen keskikaljaa ja ihan kaikki*** sateettomat vapaahetket keskiviikosta sunnuntaihin. Hermot ei ollenkaan.
Onneksi, sillä nythän aita pitää vielä maalata toiseen kertaan.
– – –
* 150-vuotisjuhlan kunniaksi kympin purkki on nyt noin kahdentoista purkki.
** Ehkä ihan vähän yli.
*** Milloin ei oltu nukkumassa, grillaamassa, syömässä, uimassa tai muissa lomariennoissa.
Oli kesäloman toinen päivä. Olin juuri saanut talon kuntoon kolmipäiväisen syntymäpäiväjuhlan valmistelun, viettämisen ja raivaamisen jälkeen sekä varmistanut viimeisten vieraiden poistumisen saattamalla heidät junaan. Nyt ansaittu lepo ja tarvittava vaakataso kuistin sohvalla auringon paistaessa ja lintujen laulaessa: mikä tässä taivaanrantaa maalatessa.
Noin vartin päästä pihaan ajoi kirvesmies pakettiautollaan. – Tässä olisi nyt nämä aidan laudat. Tulen ensi viikolla tekemään, kunhan olet maalannut!