Irrotin syksyllä talon seinästä villiviiniköynnöksen, joka oli syönyt sadeveden kanssa nurkkahirttä. Köynnös makaili ensin maassa pitkin pituuttaan, kunnes siirsin sen kevytkasvihuoneen runkoa kiertämään. Suunnitelma oli, että tänä kesänä mulla olisi nurkalla idyllinen, vehreä viinitupa (1 asiakaspaikka, 2 jos pystybaari), mutta se suunnitelma ei toteutunut, kun talvella lumet putosivat katolta viritelmän päälle ja romahduttivat sen aika lailla kasaan. Note to self: lumi putoaa katolta alaspäin.

Köynnös oli alkukevään kiepillä talon nurkalla, kun en sitä kuntotarkastusinsinöörin neuvosta huolimatta raaskinut hävittääkään. Koetin saada sitä omenapuuhunkin roikkumaan, mutta ei pituus (ei oma eikä köynnöksen) riittänyt eivätkä polkupyörän ritsin mustekalat toimineet niin kuin olin ajatellut.

Onneksi sain apua rakennustaitoiselta kaverilta: suunnittelu, puutavara ja toteutus tulivat ammattilaiselta – itse osasin maalata.

Ennen

Jälkeen.