Appara, Hämeenlinnan helmi

Viime aikoina Hämeenlinnassa on käyty kiivasta keskustelua Ahveniston alueesta ja etenkin suunnitellusta Wibit-vesipuistosta. Käänteiden (ja kylmän alkukesän) jälkeen yrittäjä on vetäytynyt hankkeesta.

Itse en ole muovin ylin ystävä, mutta tässä tapauksessa mieli tekisi nähdä Apparalla tekemistä ja toimintaa, joka toisi paikalle muitakin kuin vanhuksia ja viherpiipertäjiä. Vilpittömästi kaikki kunnia eläkeläisille ja ekologisteille, mutta sellaisena kuin Ahvenisto on ollut pitkään, käyttäjien määrä ei ainakaan kasvaisi ja nykyisenkin infran hoito rajallisin verovaroin olisi kallista. Kehittämisen tielle on jo lähdetty, kun allas on kunnostettu ja metsäseikkailurata rakennettu.

Appara on ihan helmi Hämeenlinnassa:

  1. Kirkasvetinen, puhdas järvi laitureineen ja rantoineen.
  2. Allas, jossa on lämmin vesi, hyppytelineet ja kiipeilyrata.
  3. Kunnon pukukopit ja vessat sekä entistä parempi kahvila.
  4. Makkaranpaistokota, leikkikenttä ja rantalentisverkot.
  5. Lenkkipolku ihanassa harjumaisemassa.
  6. Puukiipeilypuisto.
  7. Maisemat, metsäpolut, marjat, sienet.
  8. Talvisin avanto pukukoppeineen ja saunoineen.
  9. Talvisin hiihtolatu ihanassa harjumaisemassa. (Ja onneksi tasaisella jäälläkin voi hiihtää.)

Kaikki tämä hautausmaan ja moottoriradan välissä, hylätyn hyppyrimäen juurella.

Taidan kallistua siihen, että jos järvessä on kaksi kuukautta vuodesta muovipömpeli, joka saa paikalle lapsia ja niiden perheitä, esteettinen haitta on pienempi kuin uusien käyttäjien houkuttaminen alueelle. Olisko Wibit se portti, jolla lapsiperheet koukutetaan käyttämään palveluita, joilla puolestaan vaikutetaan koko alueen ylläpitoon ja toimintaan? Mitä mieltä sinä olet?

apparan-uima-allas

Ei ole kauankaan siitä, kun tämä allas oli tyhjä. Mieluummin tätä katselee kuin rapautuvaa betonia.

P.S. Hyppyrimäen päälle näköalakahvila!

Ahvenistolla avattu Flowpark

Hämeenlinnaan rakennetaan Flowpark-kiipeilypuistoa. Tänään avattiin kaksi ensimmäistä rataa, ja tutustumaan pääsi kympillä. Olin paikalla kolmen lapsen kanssa, ja mentiinkin ihan kympillä.

testiradalla-opastus

Ensimmäinen etappi varusteiden pukemisen jälkeen oli testirata, jossa paikan säännöt kerrottiin ja etenemisen tekniikka näytettiin käytännössä.

flowpark-rata-mäntymetsässä

Radat kulkevat puusta puuhun. Köysiratojen välillä on lavoja, joissa turvaköydet siirretään seuraavaan suoritukseen.

köysirata-nuorallakävely

Tehtävä: löydä kuvasta ihminen.

Ratoja rakennetaan koko ajan lisää, ja parin viikon päästä niitä on yhteensä viisi. (Tänään saimme vielä seuraa rakennusmiehistä.)

Kaksi vihjettä ensikertalaisille: 1) Turvavarusteet kuuluvat vuokraan, mutta mukaan kannattaa ottaa puutarhakäsineet, joilla saa vaijereista mukavamman ja tukevamman otteen. 2) Ahveniston altaassa on lämpöisempää vettä kuin järvessä.

Syysmetsän runsaat antimet

 

Metsä on suomalaiselle pyhä paikka. Metsä on meille myyttinen ja kuitenkin niin läheinen – luontosuhteemme on aito ja turmeltumaton: metsästä haetaan voimaa ja vastapainoa kiireiselle arjelle, sinne mennään rauhoittumaan ja olemaan yhtä luonnon kanssa.

 

roskia-ahveniston-metsässä

Tai sitten sinne mennään sprayaamaan metalliväreillä, laskemaan minisuksella, heittelemään kilpafrisbeellä, juomaan kotimaista kaljaa pulloista ja tuontikaljaa tölkeistä, naukkailemaan likööriä taskumatista, pelaamaan korttia, vaihtamaan sulakkeita, jyystämään purkkaa, polttelemaan kessua, rasvaamaan huulia, kuuntelemaan hengellisiä c-kasetteja, syömään eväitä (sikanautaa, lenkkimakkaraa, einespizzaa, pinaattilättyjä, suklaapatukoita, mainokaakaota).

Olisko asialla sama porukka, joka on ladannut Play-kaupasta Sienioppaan ja Siionin virret?

Rantauimakoulu opettaa

Lapset aloittivat eilen uimakoulun jatkokurssin. Alkeet oli hankittu uimahallissa lämpimissä olosuhteissa ja taitoja harjoitettu säännöllisesti lähirannalla kesän kuumina päivinä ja satunnaisesti kylpylän tasaisessa tropiikissa. Nyt lähdettiin jäähtyneeseen veteen pienessä tihkusateessa.

rantauimakoulu-apparalla

Lapsia oli vajaat kymmenen, ohjaajia kaksi. Alkuinfon ja -leikkien jälkeen lapset riisuutuivat ja siirtyivät vesirajaan – aikuiset poistuivat paikalta, avasivat sateenvarjonsa, napittivat sadetakkinsa tai menivät lämpimään autoon sateelta suojaan.

Itse lähdin kiertämään Ahvenistonjärveä sateenvarjo toisessa kädessä, toisessa kainalossa uikkarikassi. Lenkin jälkeen sain solidaarisuuspuuskan (joka ilmeni hikenä) ja päätin itsekin käydä uimassa. Kuulin uimakoppiin ohjaajan kannustuksen lapsille: ”Vesi on lämpimämpää kuin ilma, pysykää vedessä!” Oikeassa oli.

Tänään Apparalla kokoontuvat uimakoululaisten lisäksi Solidaariset serkut ja mummut ry. Solidaarinen äiti tekee yhdistyksen vuosiraporttia sisätiloissa.