Helppo lohipasta ja muuta hyvää keittiössä

Nopea ruoka tulee graavatusta tai kylmäsavustetusta lohesta: Pasta kiehumaan. Sipuli renkaiksi ja valkosipulinkynsi viipaleiksi, pannuun öljyloraukseen kuullottumaan. Hetikohta sekaan purkki maustettua ruoanlaittokermaa (valkoviini) ja sen kuumettua pannulle myös vakuumipaketista valmiiksi viipaloidut lohi- tai kirjolohiviipaleet. Pastasta vedet veks, sitten pannulle ja pari pyöräytystä, jotta aineet sekaisin. Pöytään lisäksi limettiä ja Seafood and Fish -maustemylly. Kalapastan kanssa maistuu esim. Vina Maipo Chardonnay (6,99/plo).

Jälkiruoaksi voikin siirtää keittiön pöydän ja tuolit olkkariin ja seurata keittiön lattian maalausta: Pinta hiomalla rikki. Pölyn ja muun roskan imurointi, rasva- ja muiden keittiötahrojen pyyhintä tärpätillä. Rajaus siveltimellä, iso pinta telalla. Ensimmäinen kerros 10 % ohennettua Betolux Akvaa (62,90/prk), sen kuivuttua toinen kerros ohentamatonta maalia. Sävy K499 (sävytys 3,95/prk).

Onneksi tuli otettua se viinipullo jääkaapista ennen maalausta, niin ilta sujui rattoisasti värin kuivumista katsellen.

Eteisen seinät maalattu

Eteisen seinillä olivat tapetit ja boordi jo parhaat päivänsä nähneet. ’Puhdistus’ tehtiin maalilla: Lujasta NCS-sävy S 0500-N pari kertaa päällekkäin.

numda-mattoSävy sopi paremmin kuin hyvin kashmirilaiseen numda-mattoon, joka taas passasi sinivihreän harmaan lattian väriin. Valkoisessa – murretussakin – on se hyvä puoli, että se tuo valoa ja luo tilan tuntua ahtaaseen eteiseen. (Tilaa tuli silläkin, että maalauksen tieltä raivattiin ylimääräinen roina pois. Jos se pysyy muualla, ilmavuus säilyy sisääntulossa.)

(Asiasta kukkaruukkuun eli mattoon: käsinkirjotut villahuopamatot ovat kauniita, mutta eivät kestä kovaa kulutusta. Tämä kappale on ollut säilössä vaikka kuinka kauan, ja nyt seinälle ripustettuna se on sentään ilo silmälle joskaan ei jalalle. Toinen matto mulla roikkuu vessan seinässä, ja sitähän katselee paljon mieluummin kuin huonosti maalattua lasikuitutapettia!)

Pysyykö Luja kaakelissa?

Keittiön puuhellan takana on väri-iloittelu ja kaakelikokoelma: sileä seinäpinta on vihreä, osa kaakeleista vaaleansinisiä ja osa valkoisia ja sinikukallisia. Tai oli – koko kulman päälle maalattiin Luja 7:n sävy K499 eli harmaa.

lujalla-maalattu-kaakeliEnsimmäinen kulutustestikin on jo tehty. Päivää maalauksen jälkeen uunista pukkasi kaakeliin puolen tunnin ajan kanansiipistä höyryä. Maali ei ollut siitä vielä millänsäkään, joten ihan hyvältä vaikuttaa! Ja onneksi tiskirättikään ei käy seinillä turhan usein.

Permoa permantoon

wpid-kiiltävä-maalattu-lattia.jpg.jpegMakuuhuoneen uudessa lattiassa on nyt viimeinenkin kerros. Sen jälkeen kun katto ja seinät oli käsitelty, lattia maalattiin. Maalina oli Permo, ja sillä tehtiin kolmella käsittelyllä tasainen, kiiltävä ja liukas pinta. Saa nähdä, kuinka käy villasukan kanssa kesän jälkeen.

Permolla tulee hyvää jälkeä, mutta se on liuoteohenteinen tuote, joten myös käry kävi. Olinkin lasten kanssa yhden yön mummulassa evakossa ja yksi yö meni kellarin varapedissä ns. tuulen alapuolella. Muuta huonoa ei maalista olekaan sanottavana – se on todella riittoisaa, joten seuraava projekti lienee eteisen lattia, kunhan kesä kunnolla saa ja ikkunoita voi pitää reilusti auki! Ja pitkään.

Makuuhuoneessa on lattia

wpid-lautalattia-lähikuva.jpg.jpeg

Makuuhuoneen lattiaan on nyt asennettu laudat. Vintillä jokusen vuoden odottaneet mäntyiset lattialaudat tulivat nyt käyttöön, kunhan olivat ensin kuivuneet tulevassa ympäristössään reilun viikon. Lautojen alla paria koolausta suoristettiin lisälisuillä. Laudat ruuvattiin kiinni, jotta ne saa tarvittaessa irti muutenkin kuin sorkkaraudalla.

wpid-permo-maalipurkki-suojapahvin-päällä.jpg.jpeg

Nyt lattian päällä on suojapaperi, sillä seinä on paperoitu ja maalattu. Lattian suojaksi muuten kannattaa hankkia eli suorastaan ostaa riittävän paksu ja isokokoinen paperi, jonka saa teipattua seiniä myöten tiiviisti kiinni. Kunnollinen suojapaperi estää liisteri- ja maaliroiskeita pilaamasta puhdasta lattiaa; se ei irtoile niin kuin tilkkutäkin lailla tehdyt sanomalehtiviritykset; ei repeä jalan tai esineiden alla niin kuin ohut rullapiirrustuspaperi eikä ryttyynny tai kasaannu kiireisenkään askeleen edessä.

Talossa on syytä olla riittävästi myös talouspaperia työvälineiden puhdistamiseen ja roiskeiden pyyhkimiseen – wc-paperi loppuu hyvinkin pian ja lähikaupan jo mentyä kiinni, kun sillä alkaa laappia liisteriklimppejä lattialta. Nimim. Kokemusta on.

Makkarin sisäseinään puukuitulevy

Makuuhuoneen neljästä seinästä kaksi on hirttä, yksi lautaa ja yksi tiiltä ja kipsilevyä. Ehjin hirsiseinä (johon ei ole tehty ruokakomeron ovia tai kaiverrettu sähköjohtoja) jätetään toistaiseksi silleen. Kolmelle muulle seinälle laitettiin puukuitulevyt. Levyt kiinnitettiin suoraan pintaan ilman koolauksia.

wpid-huokoleijona-puukuitulevy.jpgTuote oli Huokoleijona, ja olikin nimensä mukaista: pölinä oli aikamoinen! Toistaiseksi pinta on vasta harjattu irtopudusta, seuraavaksi se pitäisi esimaalata, sitten paperoida ja vasta sen jälkeen tehdä lopullinen pinta.

Onko näkemyksiä ns. hengittävästä ja vesiohenteisesta tuotteesta? ’Hengittävän’ voi laittaa termimerkkeihin, sillä asiantuntijoita laidasta toiseen tuntuu olevan keskustelupalstat pullollaan. Ketä uskoa? Talo on siis hirsirunkoinen, ulkolaudoitus on tehty suoraan hirren päälle ja maalattu A) ’jollain’ B) Vinhalla. Sisäpuolella hirren päällä nyt siis puukuitulevy.

Talonmaalauksen valmistelu aloitettu

Talon eteläseinä on kurjassa kunnossa: Maali on vuosien saatossa mm. lohkeillut, liuskottunut ja hilseillyt.

  • Ensimmäisinä korjaustoimenpiteinäni irrotin seinään kiinni kasvaneen villiviinin, jonka ripustin roikkumaan puutarhaporttiin.
  • Remppafirma kävi korjaamassa talon nurkkaa, jossa alimmainen hirsi oli villiviinin ja vuotavan syöksytorven tienoilta alkanut lahota. Huonot osat nakerrettiin pois, korvattiin uudella puulla ja tilkittiin vuorivillalla. Päälle lyötiin pohjamaalattu lauta.
  • Nyt seinälle on rakennettu telineet ja skrapaus on aloitettu.
  • Edellisten maalikerrosten laadusta ei ole varmaa tietoa. Todennäköistä on, että pohjalla on muinainen öljymaali, jonka päälle on jossain vaiheessa vedetty lateksi. Skraap skraap.
  • Sävyä arvailtiin värilastuista ja varmistettiin mallipurkilla: otin pienimmän mahdollisen sävytettävän Pika-Tehon, jota koetettiin eri puolille taloa niin kuluneelle auringon puolelle kuin paremmin säilyneelle pohjoisseinälle.
  • Nyt kuistilla odottaa kympin purkki Vinhaa, sävy 506X.

rakennustelineet-talon-skrapattavalla-etelaseinalla

Tavoitteena on tänä kesänä saada eteläseinä maalattua. Muita suuntia ei ole aurinko syönyt yhtä pahasti, joten niiden kanssa voi venyttää maalausta jonkin aikaa.

Keittiön ikkuna maalattu

skrapattu-karmiPohjatöiden jälkeen pääsin maalaamaan karmeja.

Aloittelin jo eilen illalla ja jatkoin tänään töistä päästyäni. Note to self: älä maalaa auringon laskettua äläkä myöskään ala hioa vastamaalatun karmin viereistä karmia – huomaat virheesi seuraavana päivänä.

Vähän oikaisin enkä alkanut tasoitella koloja paitsi missä lasituskitti puuttui kokonaan. Maalasin karmit ja puitteet kahteen kertaan. Otin tähän Unica Akvaa, koska se on vesiohenteinen ja käy sekä ulos että sisään. Maali ei onneksi haise ja se kuivuu nopeasti, mutta ikkunoita käsitellessään huomaa, että pinta tuntuu pehmeältä. Lopullinen kuivuminen kestää jopa kuukauden.

Yksi keittiön ikkuna on nyt käsitelty riittävästi (ei hienosti) mahdollisia paikkauksia lukuun ottamatta. Koko ikkunan mitat ovat 100×150 cm: alla kaksi korkeaa ja päällä kaksi matalaa ruutua, tuplat. Karmit kanssa. Keittiössä on vielä toinenkin ikkuna. Toisessa makuuhuoneessa on kaksi samanlaista ikkunaa. Toisessa makkarissa vain yksi, mutta siinä on vierekkäin kolmet ruudut (140×155 cm). Olkkarissa on yksi kolmen ruudun ja yksi kahden ruudun ikkuna.

Ei varmaan kannata laittaa sivellintä muovipussiin seuraavaa ikkunaa odottamaan.

Maalinpoisto on hidasta työtä

Koko ilta on mennyt keittiön ikkunan kanssa. Ikkunoiden puitteet on melkein kaikki maalattu kahteen kertaan, joten tänään keskityin karmeihin ja ikkunalautaan.

Vanhaa maalia voi poistaa mekaanisesti skrapalla, lastalla tai hiekkapaperilla. Voi myös todeta, että aina roiskuu, kun skrapataan!

kupruileva-maali

Voi myös kokeilla kemiaa: maalinpoistaja on hyytelömäinen aine, joka sivellään vanhalle maalipinnalle. Vartin, puolen tunnin päästä irtoava maali kaavitaan lastalla pois. Menetelmä vaatii vähemmän käsivoimia ja imurointia kuin raapiminen, mutta myös kestää kauemmin, sillä maalikerrokset tuntuvat irtoavan yksi kerrallaan. (Ja purkin kyljessä on muuten varoituksia enemmän kuin käyttöohjeita. Mulla oli ainakin hyvä ilmanvaihto, keittiön ikkunat kun ovat vintillä odottamassa toista maalikerrosta.)

Maalinpoistajan käytön jälkeen sipaisin pinnan vielä hiekkapaperilla, että sain siitä viimeisetkin terävät kokkareet pois.

Maalaaminen jäi vaiheeseen, kun aurinko laski. Siitä raportti siis myöhemmin.

Ikkunoiden kunnostus aloitettu

ikkunakarmi-rapisevine-maaleineen

Talon lounaissivun ikkunat ovat tippalistoja vieläkin huonommassa kunnossa. Niiden korjaus on periaatteessa yksinkertaista: vanha maali poistetaan ja tilalle sivellään uusi.

Kuumailmapuhallin sulattaa maalin nopeasti, ja se on helppo kaapia pois, mutta ruutu halkeaa kuumassa helposti. Puhallin voi myös polttaa puupinnan karrelle. Ei-ammattilainen luottaakin käsivoimiin ja kärsivällisyyteen. Irtoava maali kannattaa kaapia irti siklillä ja ehjä maalipinta karhentaa hiekkapaperilla.

Myös lohkeileva kitti poistetaan ja tyhjät kohdat täytetään uudella sekä toivotaan, että pikkulinnut eivät käy nokkimassa sitä parempiin suihin. Kitin kuivuminen vie muuten monta päivää, ja siihen jää painalluksesta helposti sormenjälki. (Tässä taitaa olla se kuuluisa tekijän kädenjälki!)