Sikahyvät sieniretket

Sikahyvät sieniretket

Mikä viikonloppu sienestykseen! Tällaisella säällä meni sekä lauantai että sunnuntai sienimetsässä.

Aamun eka kohde oli veljen ”varma paikka” Tampereen tuolla puolen. Olivat aiemmin sattumalta löytäneet serkun kanssa kankaan keltaisenaan kanttarelleja, ja riemuissaan jakaneet ilonsa myös sosiaalisessa mediassa. Kuvaan oli jäänyt paikannus päälle, joten uusintaretkemme oli turha. Suorastaan hanurista.

Siirryimme ns. muinaisille metsästysmaille, jossa äiti sanoi muistavansa parhaat paikat vaikka unissaan. Aitovuoren rivitalot oli kuitenkin purettu aikapäivää sitten ja armeijan alueen merkkaava aita siirretty sitten edellisen käynnin. Linnunpönttökin oli litistynyt kuusen kylkeen.

Saalista tuli kuitenkin sen verran, että saatiin serkulla lounaaksi mm. paistettuja sieniä ja Pito-perunaa (sitä ei liiemmin nykyään ole tarjolla, saati saatavilla). Ruokailun jälkeen lähdettiin iltavuoroon.

Teiskommassa pysähdyttiin lupaavan näköisen nyppylän kylkeen. Maasto oli mukava kävellä, mutta täällä oli kyllä käynyt joku muukin porukka: tanner oli täynnä tallausjälkiä, ja yhden männyn kyljessä oli myös jakkara. Mitä kukaan tulisi tänne istuskelemaan?

Sehän selvisi, kun pusikosta pölähti metsästäjä ase olallaan. Alueella liikkui kuulemma villisikaperhe – emakko, karju ja 12 possua – ja niiden sorkanjälket veivät aivan meidän reviirimme poikki. Vaihdoimme paikkaa.

Riittävän matkan päässä niin possuista kuin pyssyistä parkkeerasimme taas levikkeelle. Joku oli poiminut kaikki puolukat, mutta sentään löytyi mustia torvisieniä, valkoisia herkkusieniä – ja ruskeita kakkakasoja.

Niin, karhuhan on kaikkiruokainen.

Onneksi aurinko alkoi painua mailleen ja metsässä hämärtyi niin, että enää ei nähnyt edes monitehot päässä. Oli pakko lähteä kotiin. Nukkumaan oli ihana menmä, kun silmät sulkiessään näki sammalikon ja sen suppilovahverot.

Sunnuntaina uuteen metsään lähti uusi porukka ja uusi suunta. Otettiin matkaan kaksi koululaista varmistamaan pölinällään karhujen poissaolo.

Ajettiin kauniissa kesäsäässä puolituttuja paikkoja, mutta saalis oli laihaakin laihempi. Hakkuuaukio siellä, toinen täällä – onko puun hinta ehkä noussut? Parin sieniköyhän pysähdyksen mutta hirvikärpäsrikkaan rämminnän jälkeen päätettiin otta vielä yksi stoppi ja suunnata sitten kotiin. Und hast du mir gesehen, herra mun vereni och samma på svenska: metsän kultaa korin täydeltä.

Veljen vahingosta viisastuneena otin kuvan saaliista vasta kotona. Täältä on turha tulla etsimään, sienet on jo pannulla! Ja mahassa.

Puoli päivää Portossa

Kuudessa tunnissa ehtii nähdä paljon Portoa.

Pyhan kolminaisuuden kirkko

Katolinen kirkko kiiltää ja kimaltaa. Ja vetää puoleensa myös muita käyttäjiä kuin turisteja.

Bolhao kaippahalli vihannesmyyjä

Bolhaon kauppahalli tarjosi väriä ja väkeä sekä tuotteita elävistä kukoista kuolleisiin kaloihin.

Paistetut sardiinit lautasella

Sardiini. Nam.

Porto Douron yli Gayan puolelta

Gaian puolelta aukeni kuvaan koko vanha kaupunki.

Gayan köysirata, lasikoppi

Kaupungissa on jyrkkää. Köysiradalla pääsi nopeasti ja mukavasti alas ja ennen kaikkea takaisin ylös. (Vastarannalla on sillan kupeessa tarjolla funikulaari eli rinneratikka.)

Porto Douro through the lens

Entisessä portviinivarastossa oli esillä upeita valokuvia sadan vuoden takaa.

Terassi viiniköynnöksen katveessa

Helteessä halusi turistikin istua viiniköynnöksen varjossa.

Ja jos on vähän enemmän aikaa kuin kuusi tuntia, ehtii vielä tutustua portviinikellariin ja sen antimiin.

Taylor's port viinikellarin tynnyreitä

Taylor’s Portin kellarissa kypsyi ja tuoksui portviini.

Mutta kuudessa tunnissa on vaikeaa löytää tuliaisia, joissa ei lukisi Porto tai I love Porto. Niitä huppareita ei viitsi lapsille tuoda.

Testaa, oletko tapahtumaihminen

Valitse allaolevien väittämien kohdalla Kyllä tai Ei. Jokaisesta Kyllä-vastauksesta saat pisteen, Ei on nollan arvoinen. Saat lisäpisteen, jos olet osallistunut esimerkkinä mainittuun tapahtumaan

Onpa kivaa, kun on kerrankin paljon ihmisiä liikkeellä. (Esim. Keskiaikafestivaalit tai Tuomasmarkkinat)

  • Kyllä
  • Ei

Myös matka on osa elämystä. (Esim. Provinssi, tangomarkkinat tai kädentaidot Seinäjoella)

  • Kyllä
  • Ei

Tosi mukavaa astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. (Esim. Taiteiden yö tai Aikuisten hiihtokoulu)

  • Kyllä
  • Ei

Kansa, joka hikoilee yhdessä, pysyy kunnossa. (Esim. Likkojen lenkki tai zumbathon)

  • Kyllä
  • Ei

Ihan parasta, kun yleisö pääsee osallistumaan. (Esim. standup-ilta tai seminaari)

  • Kyllä
  • Ei

Tulokset:

Vähintään 5 pistettä: Olet tapahtumaihminen. Koskas se Finlandiahiihdon ilmoittautuminen tänä vuonna onkaan?

Korkeintaan 0 pistettä: Et ole tapahtumaihminen. Voisit harkita ehkä KalevalaCAL-virkkausprojektia, kunhan ei tarvitse jakaa eikä kommentoida.

Neuletakkiin isoäidinneliöitä

Koetin kerran tehdä koko neuletakin isoäidinneliöistä – huonolla menestyksellä: takki oli kuin reikäinen, jäykkä laatikko. Siitä kokeilusta tuli äkkiä torkkupeitto, jossa suorat kulmat ja suuret reiät eivät haittaa.

Kesällä virkkailin langanjämistä neuletakin selkämyksen eli yhdistin palat sopivan kokoiseksi suorakulmioksi (o.s. suorakaide). Etukappaleet (kapeammat suorakaiteet) neuloin 2 o, 2 n -joustinta, toisen kappaleen reunaan tein napinlävet. Hihat samaa joustinneuletta, mutta resorit jämälangoista kiinteitä silmukoita virkkaamalla.

Isoaidinnelio-neuletakki

Edestä näyttää ihan asiapirkon neuletakilta.


Isoaidinnelio-neuletakin-selkamys

Takaa näyttää Pikkukakkosen juontajan työvaattelta.


Neuletakin-hihan-resori

Lanka ei (tällä kertaa) loppunut kesken, vaan väriresori on tehty tarkoituksella.

”Muu muutostyö” vaatii rakennusluvan

Talon yläkerrassa on muinoin ollut vuokra-asunto: huone, keittiö ja wc. Tämä erillinen asunto ei ole ollut käytössä eikä myöskään virallisesti olemassa enää kymmeniin vuosiin. Nyt halusin ottaa yläkerran muuhunkin kuin varastokäyttöön, joten hain kämpän päivitykselle luvat.

Suunnitelman mukaan toista huonetta laajennetaan kylmän kattolyhdyn alle ja wc-tilaan lisätään suihku. Tämä operaatio on ”muu muutostyö”, johon tarvitaan rakennuslupa.

Rakennusluvan hakemiseen tarvittiin pääpiirrustukset sekä rakennushankeilmoitukset. Lisäksi kaupungilla piti hyväksyttää vastaava työnjohtaja, KVV-työnjohtaja ja IV-työnjohtaja.  Ennen kunkin vaiheen aloittamista viranomaisille on myös esitettävä vesi- ja viemärisuunnitelmat, ilmanvaihtosuunnitelmat ja märkätilojen rakennepiirrustukset.

vintin-pohjapiirrustus-1928

Tällä alkuperäispiirrustuksella ei menty anomaan rakennuslupaa.

Talon alkuperäisissä piirrustuksissa on siis merkitty yläkertaan asuintilat, mutta en tiedä, onko niitä aikanaan tehty. Vintin asuntoa tutkittaessa vastaan tulee 50-luvun kerrostumaa eli sanoma- ja aikakauslehtiä niin välipohjasta kuin katosta, mutta myös 20-luvun tavaraa. Jos yläkerrassa on on ollut huoneisto alusta saakka, niin ainakin wc on lisätty sinne vasta myöhemmin – ja ehkä samassa yhteydessä on lisätty eristekerroksia ja tehty muutenkin remonttia vuokravieraita varten?

Kun taivaasta satoi kaljaa

Lähdettiin lapsen kanssa ruokakauppaan. Parkkeerattiin auto marketin päätyyn, jossa auringossa paistatteli kaljaveikkojoukko. Oli paistatellut arvattavasti jo pidemmän aikaa, sillä ilmassa leijui väljähtäneen kaljan väkevä lemu.

Kierrettiin kauppa vetokärryn kanssa järjestyksessä: Vihannekset ja hedelmät kyytiin korin pohjalle, sitten leipää. Maitohyllystä pari litraa lehmää, vastapäätä leikkeleitä ja makkaraa. Paluu meijeriosastolle, jogurtit. Huomisen ruoka on jo jääkaapissa, joten mitään isoa ei tarvita. Heräteostoksena tarjoussuklaalevy, ja kärry alkoi olla jo aika täynnä. Tosta vielä yksi kaljatölkki ja kohti kassaa!

Kuului ”suh”, ja päälleni alkoi sataa olutta. Silmälasien toinen linssi sumentui täysin, tukka oli märkä, takin hiha ja selkämys kastuivat, myös teepaita sai sateesta osansa, farkunpuntti imi laimiskosta ahnaasti. Mitä ihmettä?

Henkilökuntaa ei näkynyt mailla halmeilla, ja koska itse seisoin kaljalammikossa yltä päältä märkänä, lapsi kävi pyytämässä lähimmältä kassalta paperia. Kuivasin silmälasit, pyyhin takkia ja tukkaa, painelin paperilla teepaidasta isompia tahroja – ja koetin samalla liipata tennarin ja paperipyyhkeen avulla lattiasta lätäkköä pienemmäksi. Ohi kulki kärryllä eläkeläinen ja mulkaisi moittivasti. Toisesta suunnasta meni teini ja pidätteli nauruaan. Pieni lapsi ei uskaltanut mennä irtokarkkihyllylle.

Jätin räjähtäneen tölkin ja märät paperit tahmaiselle lattialle ja menin kassalle ostoksineni. Kassarouva totesi, että ostokset ovat litimärkiä. Ohi kävelevä toinen myyjä ihmetteli, mikä täällä oikein haisee.

Kun ruokaostokset oli kuivattu, vaihdettu, maksettu ja pakattu, päästiin lähtemään. Marketin päädyn parkkipaikalla ei ollut enää kaljasakkia – mutta ilmassa leijui väljähtäneen kaljan väkevä lemu.

Ajettiin kotiin auton ikkuna auki.

dav

Rattoisaa lauantai-iltaa. Ja skool niille, jotka onnistuivat ostamaan oluensa.