Crystal Spa oli helppo löytää, olihan meillä Waze ja silmälasit päässä. Vastaanoton jälkeen alkoikin sitten seikkailu: ensin riisuttiin kengät, sitten silmälasit ja sitten vaatteet. Olimme varanneet kokovartalokuorinnat ja suunnistimme nyt koreankielisten kylttien, henkilökunnan ja muiden asiakkaiden ohjeiden mukaan naisten saunaosastolle. Tehtävämme oli kuivasaunoa, höyrysaunoa ja porekylpeä itseämme valmiiksi käsittelyä varten. Check!
”Woonoowoon” huuteli pesijä käytävältä ja katseli kysyvästi kiehuvan jacuzzin suuntaan. Tulkitsimme, että kyseessä oli meidän varauksemme, 101. Kävelimme henkilökunnan perässä pesutiloihin, jossa meidät otti vastaan kaksi mammaa mustissa: virka-asuna oli kummallakin pitsirintsikat, maxipikkuhousut ja rantaläpsyt. Meidät kummatkin komennettiin omille vaaleanpunaisille muovilavereille mahalleen makaamaan, pään päälle pantiin pyyhe ja käsittely alkoi.
Pesijä veti käteensä perunankuorimishanskat, kaatoi päälle vadillisen lämmintä vettä ja alkoi jynssätä kroppaa kantapäästä kiireeseen. Viereisiltä pedeiltä kuului pauketta, naksuttelua, hinkaamista, vetelyä, raapimista ja läpsintää, ja kun pesijämamma käänsi pääni, näin naapurini päällä konttaavaan korealaisen hierojan takovan asiakkaan selkää antaumuksella. Kaverin suunnasta kuului välillä puhinaa ja komento ”Relax!”. Kuulin myös anovan selvityksen taannoin sijoiltaan menneestä olkapäästä, mikä ei henkilökuntaa hidastanut vaan päinvastoin kiihdytti hoitaviin toimenpiteisiin. ”Relax!” ”Please?” ”Relax!” ”Auts!” ”Relax!!” Oma pesumammani ei paljon puhunut eikä kysellyt, ohjaavilla läpsytyksillä ja kääntelyillä pyörin käsittelyn aikana selinmakuulta päinmakuulle ja kummallekin kyljelle, otin tukea penkin reunoista tai nojasin mamman mahamakkaroihin ja yritin pysyä kyydissä mukana.
Miten paljon orvaskettä ihmisestä voi tehopesussa irrotakaan! Vähän enemmällä teholla olisi saanut kokovartaloepilaation. Reilun puolen tunnin käsittelyn jälkeen olo oli kuin vastasyntyneellä: iho oli sileä kuin vauvan peppu ja pää kuin tyhjä taulu. Poistuimme hoidosta – kaveri paljon nopeammin kuin minä – ja jatkoimme yhteisiin tiloihin firman unisex-shortseissa ja teepaidoissa.
Jimjilbangin keskellä oli iso lattia, jossa ihmiset makailivat tatameilla. Yhdessä kulmassa oli kahvio, toisessa hierontatilat sekä mani- ja pedikyyrit. Me kävimme kaikki hoitohuoneet läpi: Punasavihuoneessa oli lämpötila 62 astetta, joten pelkästä makailusta kihosi hiki otsalle. Suolahuone oli hiukan viileämpi, 55 astetta, mutta sielläkin lojuminen kävi työstä. Hiilihuone oli vain 47-asteinen, joten siellä saattoi olla vaaterissa hieman pidempään. Jäähuoneen nimi olisi voinut olla ”Suomen kesä”: lämpötila 18 astetta. Plussaa.
Siellä viilennellessämme sisään tuli kaverin pesijä, myös jäähdyttelemään hikisen ja kostean työn lomaan. Hän tervehti meitä kuin vanhoja ystäviä, istui viereeni ja huomasi sääressäni olevan mustelman. Muitta mutkitta hän nappasi jalkateräni käteensä, alkoi painella nilkkaa,a suorittaa kolmannen asteen kuulustelua ja antaa hoito-ohjeita enimmäkseen koreaksi. Erotin joukosta sanat ’bad’, ’circulation’, ’age’, ’no young’, ’no good’, ’cholesterol’, ’family’ sekä ’mama’. Niinkin pieneksi ihmiseksi mammalla oli valtavat näppivoimat, ja tiesin diagnosoinnista ja hoidosta seuraavaan uusia mustelmia. Lupasin alkaa hieroa sääriäni joka päivä, liikkua enemmän, nostaa jalkoja ylös, käyttää sähköpöytää ja satulatuolia sekä syödä terveellisesti – ja koetin piilotella toista pohjettani, sillä mitä olisikaan seurannut suonikohjujeni näkemisestä!
Kaikesta huolimatta ja siitä johtuen suosittelen lämpimästi. Pesu ja linkous oli erilainen kuin esim. turkkilaisessa hamamissa mutta idea sama. Nyt ihmettelen vaan sitä, miksi en ole koskaan elämässäni käynyt perinteisessä yleisessä saunassa ja tilannut pesua.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...