Kantatut pyyhkeet

Vanhat froteepyyhkeet ovat pehmeitä ja kuivaavat hyvin. Riittävän monen pesun ja kuivauksen (siis ihmisen ja pyyhkeen) jälkeen ne kuitenkin alkavat rispaantua reunoistaan ennen hiuki menoa.

Tein yhdestä hyvinpalvelleesta kylpypyyhkeestä pari käsipyyhettä. Toisen kanttasin vanhasta pöytäliinasta leikkaamallani kaitaleella, toisen muinaisen sateenvarjo-liikelahjan riekaleilla. Note to self: tässä hommassa silitysrauta on ehdoton. Ja varapaketti ompelukoneen neuloja.

dav

Vielä jäi puolikas kylpypyyhe käsiteltäväksi. Ja kolme neulaa rasiaan.

Sairion saunamuseossa sihisee uusi kiuas

Pihasauna on vuodelta 1928. Viime kesään saakka siellä palveli kertalämmitteinen kiuas, joka oli jokusen vuosikymmenen nuorempi. Kiuas kyllä toimi, mutta se haukkasi valtavasti puuta ja sylki valtavasti nokea. Lisäksi lämmitykseen sai varata valtavasti aikaa.

Vanha kiuas siis purettiin. Aitokiukaan kivisydän oli kyllä kunnossa, mutta ympäröivä peltikuori oli paikoin rapea ja reikäinen kuin ranskalainen ohukainen. Nokiset kivet kipattiin saunan taakse ja muu materiaali lähti Karanojalle.

Tilalle asennettiin jatkuvalämmitteinen Harvia Pro 26. Valitsin toisentyyppisen kiukaan käytännön syystä: on mukavaa, kun saunan voi lämmittää tavallisena arki-iltana ilman että tarvitsee lähteä töistä aikaisemmin tai jättää saunomista seuraavan vuorokauden puolelle.

dav

Kiuas lämpiää kesäaikaan monta kertaa viikossa.

sdr

Lasiluukku: köyhän miehen lamppu ja televisio. (Nykyään ”alempaan tuloluokkaan kuuluvan henkilön valaistus ja viihde-elektroniikka”.)

mde

Rebekka vesipadalla ja kiuaskivillä.

Hapankaali kotikonstein

Hämeen sanomassa oli viikolla ohjeita syksyn sadon säilöntään. Hapankaali:

  • 1,5 kg keräkaalia (mummu oli onneksi tullut Suttisen kautta)
  • 1,5 rkl merisuolaa
  • 200 gr porkkanaa (ks. keräkaali)
  • 0,5 dl heraa (valutetaan 2 dl huoneenlämpöistä piimää suodatinpussin läpi)

Kaali (tai kaalit) huuhdellaan, päällimmäiset lehdet poistetaan ja kanta koverretaan pois. Leikataan ohuiksi suikaleiksi (mielellään konevoimalla, joskin myös juustohöylä tai mandoliini käyvät). Silppua nuijitaan (esim. laakeassa ja läpinäkyvässä lintujen talipalloämpärissä paremman puutteessa mokkonuijalla), kunnes kaali alkaa mehustua. Porkkanat kuoritaan ja raastetaan karkeaksi. Parin litran vetoinen  lasipurkki täytetään kerroksittain kaalilla, suolalla ja porkkanalla, ja ainekset painellaan tiiviisti astiaan. Hera kaadetaan päälle. Päällimmäiseksi voipaperi ja paino. Annetaan hapattua pari päivää huoneenlämmössä, minkä jälkeen siirretään viileään (15 astetta) pariksi viikoksi. Valmistumista seurataan päivittäin, samoin muodostuva vaahto kuoritaan päivittäin. Valmis kaali säilytetään kylmässä.

Purkki täytetty eilen. Kiitos neuvota, veli hyvä: sitähän ei kannata tosiaan laittaa ikkunan eteen valoisaan ja lämpimään, vaan ”sinne, mihin ei aurinko paista”. Eli kahvinkeittimen viereen pimeimpään nurkkaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista tästä tulee.

Tuleeko mieleen kilpailevaa reseptiä? Millä muulla prosessin voi käynnistää kuin heralla? Edellisen hapankaalin jämillä?

Muovikassialma

Muovikassialma

Vintillä oli kerrostumaa ainakin parista muutosta, aloitetusta ja alkuunsa lopetetusta remontista, avioerosta, kesämökin tyhjennyksestä, siirtolapuutarhamökin myyntisiivouksesta, kuolinpesän puhdistuksesta, roskalava- ja kirpputorilöydöistä – ja ennen kaikkea tavallisesta arjesta. Kun ihmisellä on käyttämätön, avoin vintti, kaikki ylimääräinen tavara on helppoa siirtää silmistä pois ja säilyttää hallinnan illuusio asuintiloissa.

Aiemmin kesällä kierrätyskeskus kävi hakemassa meiltä täyden pakettiautollisen huonekaluja. Itselleni jäi selvitettäväksi kaikki pikkusälä vanhoista vaatteista muuhun materiaaliin. Aloitin arbeetin viikonloppuna.

Olisi paljonkin kysyttävää itseltä, mutta otan esimerkiksi muovikassit. En pysty selittämään itselleni, miten vintillä oli niin paljon muovipusseja: henkselikasseja, sankakasseja, termoskasseja, kukkakasseja, vaatepusseja, mattopusseja, vuodevaatepusseja, tyhiösäilytyspusseja. Oli ehjiä ja rikkinäisiä, paksuja ja ohuita, isoja ja pieniä, keskikokoisia ja epämuotoisia, hiljaisia ja rapisevia, kotimaisia ja ulkomaisia, rumia ja rumempia. Lisäksi oli kolme rullaa kaupasta ostettuja roskakasseja. Ja jätesäkkejä pari pötköä.

Oli aivan oikea rangaistus mulle viettää loppukesän helteinen sunnuntai-iltapäivä vintillä peltikaton alla ja viikata muovikasseja.

 

Luototta Losissa

Oltiin oltu jo viikko matkassa ja käytetty luottokorttia tavanomaiseen elämään eli ruokaostoksiin, ravintoloihin, vaatekauppoihin, turistikohteisiin ja tuliaisiin. Sinä perjantaiaamuna olin lähdössä lasten kanssa koko päivän retkelle tiedekeskukseen,  luonnontieteelliseen museoon ja keskustan pilvenpiirtäjään, mutta metroasemalla MasterCard ei toiminut. Ostettiin kiireessä piletit käteisellä ja kolkuteltiin kohti paikallista Heurekaa.

Ja olikin retkipäivä: Hurrikaanisimulaattori sylkäisi korttini kidastaan. Lounasruokalan kassa totesi valittaen kortin oleva toimimaton. Aulan pankkiautomaatti ilmoitti, että nostoa ei voinut suorittaa. Museon lipunmyyjä koetti keksiä syytä sille, miksi kone hylki korttiani. Museokaupassa tyydyimme vain katselemaan tuotteita, sillä kaikki käteiset oli jo käytetty. Bank of American rukkaset olivat viimeinen niitti: uskoin, että luottokortissani oli jotain vikaa. Kaveri lainasi rahaa, jotta päästiin kaupungista kotiin.

Majapaikkaan päästyäni soitin pankkini palvelunumeroon, jossa vahvistettiin korttini suljetun ”epätavallisen aktiviteetin vuoksi”. Saisin korttini avattua verkkopankkitunnuksilla (jotka olivat kotona) tai neuvottelemalla henkilökohtaisen pankkineuvojani kanssa (joka oli sekä juhannuksen vietossa että kymmenen tunnin aikaeron päässä). Hm. Onneksi en ollut juuri maksamassa hotellia ja lähdössä lentokentälle kotimatkalle! Useiden tekstiviestien, skypetysten, sähköpostien ja puheluiden jälkeen sain pankkitunnukset, saatoin todistaa henkilöllisyyteni ja aktivoida korttini. Loma jatkui ja business as usual.

Kotiin palattuani tein reklamaation pankille: Myönsin, että en ollut ilmoittanut aikovani lomailla ulkomailla. Kerroin, että olen tyytyväinen korttien käytön valvontaan. Ihmettelin, miksi kortin sulkemisesta ei ollut ilmoitettu minulle. Kysyin, mikä oli se epätavallinen aktiviteetti, jonka vuoksi korttini suljettiin. Toivoin, että ainakin puhelinkuluni korvattaisiin. Kiitos pankille: palautteeni käsiteltiin nopeasti ja asiallisesti, ja sain myös korvauksen ylimääräisestä vaivasta ja aiheutuneista kuluista.

Mutta vieläkään en tiedä, minkä vuoksi  korttini suljettiin, sillä sitä ei pankki minulle kertonut – turvallisuussyistä.

Koreaksi kylpylässä

Crystal Spa oli helppo löytää, olihan meillä Waze ja silmälasit päässä. Vastaanoton jälkeen alkoikin sitten seikkailu: ensin riisuttiin kengät, sitten silmälasit ja sitten vaatteet. Olimme varanneet kokovartalokuorinnat ja suunnistimme nyt koreankielisten kylttien, henkilökunnan ja muiden asiakkaiden ohjeiden mukaan naisten saunaosastolle. Tehtävämme oli kuivasaunoa, höyrysaunoa ja porekylpeä itseämme valmiiksi käsittelyä varten. Check!

”Woonoowoon” huuteli pesijä käytävältä ja katseli kysyvästi kiehuvan jacuzzin suuntaan. Tulkitsimme, että kyseessä oli meidän varauksemme, 101. Kävelimme henkilökunnan perässä pesutiloihin, jossa meidät otti vastaan kaksi mammaa mustissa: virka-asuna oli kummallakin pitsirintsikat, maxipikkuhousut ja rantaläpsyt. Meidät kummatkin komennettiin omille vaaleanpunaisille muovilavereille mahalleen makaamaan, pään päälle pantiin pyyhe ja käsittely alkoi.

Pesijä veti käteensä perunankuorimishanskat, kaatoi päälle vadillisen lämmintä vettä ja alkoi jynssätä kroppaa kantapäästä kiireeseen. Viereisiltä pedeiltä kuului pauketta, naksuttelua, hinkaamista, vetelyä, raapimista ja läpsintää, ja kun pesijämamma käänsi pääni, näin naapurini päällä konttaavaan korealaisen hierojan takovan asiakkaan selkää antaumuksella. Kaverin suunnasta kuului välillä puhinaa ja komento ”Relax!”. Kuulin myös anovan selvityksen taannoin sijoiltaan menneestä olkapäästä, mikä ei henkilökuntaa hidastanut vaan päinvastoin kiihdytti hoitaviin toimenpiteisiin. ”Relax!” ”Please?” ”Relax!” ”Auts!” ”Relax!!” Oma pesumammani ei paljon puhunut eikä kysellyt, ohjaavilla läpsytyksillä ja kääntelyillä pyörin käsittelyn aikana selinmakuulta päinmakuulle ja kummallekin kyljelle, otin tukea penkin reunoista tai nojasin mamman mahamakkaroihin ja yritin pysyä kyydissä mukana.

Miten paljon orvaskettä ihmisestä voi tehopesussa irrotakaan! Vähän enemmällä teholla olisi saanut kokovartaloepilaation. Reilun puolen tunnin käsittelyn jälkeen olo oli kuin vastasyntyneellä: iho oli sileä kuin vauvan peppu ja pää kuin tyhjä taulu. Poistuimme hoidosta – kaveri paljon nopeammin kuin minä – ja jatkoimme yhteisiin tiloihin firman unisex-shortseissa ja teepaidoissa.

Jimjilbangin keskellä oli iso lattia, jossa ihmiset makailivat tatameilla. Yhdessä kulmassa oli kahvio, toisessa hierontatilat sekä mani- ja pedikyyrit. Me kävimme kaikki hoitohuoneet läpi: Punasavihuoneessa oli lämpötila 62 astetta, joten pelkästä makailusta kihosi hiki otsalle. Suolahuone oli hiukan viileämpi, 55 astetta, mutta sielläkin lojuminen kävi työstä. Hiilihuone oli vain 47-asteinen, joten siellä saattoi olla vaaterissa hieman pidempään. Jäähuoneen nimi olisi voinut olla ”Suomen kesä”: lämpötila 18 astetta. Plussaa.

Siellä viilennellessämme sisään tuli kaverin pesijä, myös jäähdyttelemään hikisen ja kostean työn lomaan. Hän tervehti meitä kuin vanhoja ystäviä, istui viereeni ja huomasi sääressäni olevan mustelman. Muitta mutkitta hän nappasi jalkateräni käteensä, alkoi painella nilkkaa,a suorittaa kolmannen asteen kuulustelua ja antaa hoito-ohjeita enimmäkseen koreaksi. Erotin joukosta sanat ’bad’, ’circulation’, ’age’, ’no young’, ’no good’, ’cholesterol’, ’family’ sekä ’mama’. Niinkin pieneksi ihmiseksi mammalla oli valtavat näppivoimat, ja tiesin diagnosoinnista ja hoidosta seuraavaan uusia mustelmia. Lupasin alkaa hieroa sääriäni joka päivä, liikkua enemmän, nostaa jalkoja ylös, käyttää sähköpöytää ja satulatuolia sekä syödä terveellisesti – ja koetin piilotella toista pohjettani, sillä mitä olisikaan seurannut suonikohjujeni näkemisestä!

Kaikesta huolimatta ja siitä johtuen suosittelen lämpimästi. Pesu ja linkous oli erilainen kuin esim. turkkilaisessa hamamissa mutta idea sama. Nyt ihmettelen vaan sitä, miksi en ole koskaan elämässäni käynyt perinteisessä yleisessä saunassa ja tilannut pesua.

Tehoturistin Thessaloniki

Olin viime viikon työmatkalla Thessalonikissa. Konffaohjelman lisäksi ehdin suorittaa turistin velvollisuuksia: yhden ehtoollisviinin, kaksi museota, kolme kirkkoa, neljä merenelävää, viisi kauppaa ja kuusi kaljaa.

6. Hellas, Fix, Vergine, Alfa, Mythos – ja Amstel.

olut hotellin parvekkeella

5. Apteekista korvatulpat, kulmakioskista vesipullo, kirpparilta hellepaita, torimyyjältä nahkasandaalit ja lentokentän taxfreestä tuliaissuklaat.

4. Grillattuja sardiineja, paistettuja anjoviksia, savustettua mustekalaa, höyrytettyjä sinisimpukoita.

lounaspaikka

3. Agia Sophia ja pari muuta toimivaa Agia/Agiosta.

20160611_121855

2. Bysanttimuseo ja Valkoinen torni.

bysanttilainen invalidi

1. Viimeisenä iltana makasin hotellihuoneessa ja katselin televisiota. Kyytipojaksi olin ostanut lähikaupasta niiden ainoan pienen viinipullon – Athos-vuoren munkkien tekemää ehtoollisviiniä (6,10 e / 375 cl). Siitä huolimatta en saanut kielillä puhumisen lahjaa, joten jouduin seuraamaan paikallista talk showta, tv-shoppia, uutislähetystä, saippuasarjaa, ajankohtaisohjelmaa ja 70-luvun elokuvaa kreikaksi.

20160610_203744

Kevät tuli kerralla kasvimaalle

Mun kasvimaani ei ole ollut kahta kesää samanlainen. Vähintäänkin vaihtuu kasvit (kun olen huomannut lajien haasteellisuuden omaan viitsimiseeni nähden) tai sitten siirrän palstojen paikkoja ja kärrään uutta kompostia uuteen kulmaan.

Tänä keväänä – siis eilen – tapahtui paljon.

20160411_173449.jpg

Kuvassa ei ole mitään sinistä, mutta on uutta, vanhaa ja lainattua. Uusia ovat lavakaulukset, joissa toivon mukaan multa pysyy paksumpana ja kasvit kuosissaan. Uutta ovat myös viimevuotisista sipuleista itäneet varret – samoin ruohosipuli puskee ryhdikkäänä omassa mättäässään. Vanhoista tiilistä tein reunukset ryytimaan ja ruohikon väliin, jotta raja olisi selvä ja nurmikon leikkaaminen helppoa. (Tietenkään en käyttänyt esim. luotisuoraa tai lautaa, jolla tiilien reunat olisi saanut suoraan.) Reunustan penkki on entinen sähköpylväs, sen lainasin kolmostien varr– oikeasti se on omasta pihasta kaadettu – taloon tulee maakaapeli. Lainattua: variksenpelättimen pää ja palttoo.

Nythän ei tarvitse enää kuin odottaa kaksi kuukautta, että hallanvaara väistyy.

Raitaraitasukkia

Jämälankoja oli kori täynnä, ja päätin ottaa taas pienen urakan.

20160326_171116.jpg

Tekaisin sukat telkkarin ääressä sumeilematta ja suunnittelematta – ja niistähän tulikin kyllä rumat. Seuraaviin piti käyttää vähän enemmän aikaa jo ennen kuin otin puikot yhteen käteen ja hamusin toisella lankakoria.

20160328_080834.jpg

Pystyraidoista tehdyt vaakaraidat ovat silmälle miellyttävämmät ja jalalle lämpimämmät. TV:n katselukin sujuu, kunhan luottaa siihen, että Hercule Poirot hoitaa työnsä ilman katsojan keskittymistä ja päättelykykyä. (Sitä ei ole – pun intended.)

P.S. Miten voi olla, että kaikki on tehty jämälangoista: pipot, kaulaliinat, villahousut, ponchotkännykkäpussit… Missä ne ensin tehdyt jutut on?

P.P.S. Ja senhän takia niitä jämälankojakin riittää, kun purkuun menee kaikki se, mikä ei huonon suunnittelun tai muun syyn vuoksi kelpaakaan. Niin kuin nämä ekat villasukat tai taannoinen neulepaita.

Kuohuviini sopii risottokattilaan ja saniteettitiloihin

Olin eilen illalla ystävällä kylässä. Ohjelmassa oli rupattelun lisäksi ruoanlaittoa: teimme kirjolohi-katkarapuvartaita ja samppanjaista sitruunarisottoa. (Tai kuohuviinistä, mutta alliteraation vuoksi oikaisin vähän. Ja itse asiassa vartaissakin oli tiikerikatkarapuja.)

Kala ja katkaravut olivat marinoituneet muutaman tunnin maustekastikkeessa, ja vartaat valmistuivat kerran kääntämällä nopeasti uunissa.  Risoton valmistus olikin pidempi prosessi, ja kauhan vartta sai kääntää useamman kerran. Muutenhan risotto tehtiin kuin tavallinen versio, mutta viimeiseksi siihen lisättiin sitruunan mehusta, raastetusta kuoresta ja parmesaanista tehty sekoitus.

Kuohuviini toimi läpi aterian: Se kävi alkumaljasta. Se toimi kokkausviininä. Sitä lisättiin risottoon valkoviinin sijaan. Sitä juotiin ruoan kanssa.

Ja mikä parasta: tyhjän pullon korkilla sai korvattua wc-vesisäiliön hajonneen painikkeen.

20160311_181204.jpg