Pihasauna on vuodelta 1928. Viime kesään saakka siellä palveli kertalämmitteinen kiuas, joka oli jokusen vuosikymmenen nuorempi. Kiuas kyllä toimi, mutta se haukkasi valtavasti puuta ja sylki valtavasti nokea. Lisäksi lämmitykseen sai varata valtavasti aikaa.

Vanha kiuas siis purettiin. Aitokiukaan kivisydän oli kyllä kunnossa, mutta ympäröivä peltikuori oli paikoin rapea ja reikäinen kuin ranskalainen ohukainen. Nokiset kivet kipattiin saunan taakse ja muu materiaali lähti Karanojalle.

Tilalle asennettiin jatkuvalämmitteinen Harvia Pro 26. Valitsin toisentyyppisen kiukaan käytännön syystä: on mukavaa, kun saunan voi lämmittää tavallisena arki-iltana ilman että tarvitsee lähteä töistä aikaisemmin tai jättää saunomista seuraavan vuorokauden puolelle.

Kiuas lämpiää kesäaikaan monta kertaa viikossa.

Lasiluukku: köyhän miehen lamppu ja televisio. (Nykyään ”alempaan tuloluokkaan kuuluvan henkilön valaistus ja viihde-elektroniikka”.)

Rebekka vesipadalla ja kiuaskivillä.