kirppis

by

Kantolassa Hämeenlinnan isot kirpputorit

Kirpputorikierrokset jatkuvat, nyt suunnitelmallisesti yhdellä suunnalla. Kantola on entistä ja nykyistä teollisuusaluetta, ja siellä onkin kolme isoa itsepalvelukirpputoria:

  • Hämeenlinnan suurkirpputori (Keksikatu 5)
  • Timon tori (Kantolankatu 7)
  • Kantolan kammari (Vanajantie 5, autolla Puusepänkadun kautta parkkiin).

Kaikki nämä sijaitsevat entisissä tehdas- tai myymäläkiinteistöissä, ja pöytiä on paljon, joten tarkka kiertely kestää. Tarjonta on kirjavaa kirjoista kippoihin ja kengistä kalusteisiin, ja hintahaarukka on leveä: Sorsakosken aterimia saa eurolla yhden tai kymmenen pöydästä riippuen! Löytyy tavaroita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan (patterikäyttöinen pyörivä ripsiharja) ja esihistoriallisia esineitä (Donkey Kong -elektroniikkapeli).

Loistavien löytöjen ja kaiken kurantin lisäksi löytyy myös surkeita yrityksiä: maksullista mainostavaraa, likaisia ja rikkinäisiä tai pilalle pestyjä vaatteita, toimimattomia sähkövälineitä, käytettyjä kosmetiikkapakkauksia, aloitettuja käsitöitä, haljenneita lautasia, homehtuneita koristekurpitsoita. Ei hullu se, joka pyytää?

.

by

Hämeenlinnalaisia kirpputoreja

Loma – ja sataa. Rannalla en ole maannut, mutta jonkun verran olen kierrellyt kirpputoreja huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Seuraavassa muutama hämeenlinnalainen kirppis, joista kaikista olen hankkinut jotain (ihan vaan talouselämään osallistuakseni):

  • Hermannin kirppis (Brahenkatu 27). Toiminut samoissa tiloissa Kaurialasssa pitkään, joten vakiintunut myyjä- ja asiakaskunta. Tarjolla enimmäkseen vaatteita ja pikkutavaroita. Erikoisuus: ulko-oven vieressä ilmaiskori, josta saa napata mukaansa myymättä jääneitä artikkeleita.

    virkattu-nalle-roope-ankka-lehtiä

    Iltalukemista ja yökaveri.

  • Kirppulinna (Palokunnankatu 14). Kivenheiton päässä torilta, linja-autoaseman kulmalla. Suhteellisen pieni paikka, joten nopealla käynnillä voi tehdä hyviäkin löytöjä; tarjolla lähinnä vaatteita ja pikkutavaraa.

    farkut-ompelukoneen-edessä

    Nämä olivatkin *vähän* tiukat, joten ne jatkavat elämäänsä jossain muussa muodossa.

  • Fida (Palokunnankatu 5). Ei erityisen edullinen, mutta monipuolinen tarjonta huonekaluista kahvikuppeihin ja kirjallisuudesta kenkiin. Erikoisuus: samaan hintaan sana viikonvaihteeksi ja muiksikin päiviksi eli taustalla lähinnä Radio Dei.

    keramiikkakulhot-wetterhoffin-toukokuu-pöytäliinalla

    Eriväriset mutta samansävyiset keramiikkakulhot sopivat yhteen kattaukseen.

  • Hämeentien kirppis (Hämeentie 11). Entisen säilyketehtaan tiloissa eli mielenkiintoinen ympäristö aivan rautatieaseman vieressä. Neljä eri tilaa; yhdessä huonekaluja ja muissa tavanomaiset kirpputoripöydät. Vaatteita, kenkiä, astioita, kirjoja eli hyvin matkakassiin mahtuvaa artikkelia.

    hämeenlinnan-kunnalliskertomus-1935

    Mielenkiintoista luettavaa: mm. matkailijoita kaivataan kaupunkiin mutta kuka maksaisi investoinnit?

  • Keisarin makasiini (Aulangontie 1). Kävelymatkan päässä juna-asemalta. Entinen ammus- ja varusvarasto on nyt uudehko kirppis, jolla on uusi omistaja; vielä suhteellisen vähän myyjiä, ja pöytätarjous 18 e/vko, kun muissa hinnat lähempänä kolmeakymppiä.

    marimekko-olkalaukku-ja-isoäidin-neliöt-tyynyt-sohvapeite

    Humanistin läppärilaukku eli Marimekon olkalaukku. Väreistä huolimatta tunnen persuja äänestäneitä ihmisiä. Ja jopa persuja.

  • Hämeenlinnan kierrätyskeskus (Aulangontie 1). Samalla tontilla kuin edellinen. Tarjolla lähinnä huonekaluja eikä niinkään pikkutavaraa. Myös työkeskuksen pikkumyymälä uusille tuotteille.
    nojatuoli-tyynyt-matto

    Nojatuolin sisuksissa voi tarvittaessa myös säilyttää karkkivarastoa tai muita tarpeellisia pikkuesineitä.

    Mikä on sun mielestäsi Hämeenlinnassa visiitin väärtti paikka?

by

Kirpputorit: hyödyllistä ja hyödytöntä, mutta halvalla

Kirpparit ovat kivoja paikkoja monesta syystä:

  1. niistä voi löytää tarpeellista tavaraa pilkkahinnalla
  2. niistä voi löytää tarpeetonta tavaraa niin halvalla, että ostaminen ei tunnu turhalta teolta
  3. niille voi lahjoittaa itselleen tarpeetonta tavaraa
  4. niillä voi myydä itselleen tarpeetonta tavaraa.

1. Ostin ’uuden’ nojatuolin 15 eurolla. Sain kaupan päälle eli tuolin sisuksista viisi kuulakärkikynää, yhden tussintupen, kaksi korostuskynää, yhden vihellyspillin, yhden huulirasvan ja kymmenen irtokarkkia.  Kuulakärkikynät otin käyttöön, muut heitin roskiin. Sitten jatkoin imurointia ja vielä pesin tuolin tekstiilipesurilla.

2. Taannoin törmäsin neuleharppuun, pari euroa. Ostin sen, testasin ja totesin, että ei ole mua varten. Aion laittaa kehän kiertoon seuraavalle kokeilijalle tai yksikätiselle kutojalle. ->

3. Kun hankkii käytettyä tavaraa halvalla, sen kiertoon laittaminen ei tunnu isolta uhraukselta.

4. Olen joskus koettanut katukirppiksellä myyntiä, mutta se ei oikein lyönyt leiville. Kirppiksen etu on siinä, että tarjolla on muutakin tavaraa, joka houkuttelee enemmän asiakkaita. Lisäksi paikalla on aina henkilökunta, joka tekee rahastustyön ja muutenkin pyörittää hommaa, jossain jopa järjestelee pöydät asiakkaiden jäljiltä.

Hämeenlinnalaiset hoi: mikä on teidän suosikkikirpparinne? Antakaapa vihje seuraavan sateisen päivän varalle.

by

Siivouspäivän jälkipyykki

Siivouspäivä oli ja meni. Mutta ei tule uudestaan tähän talouteen!

Ihan helvetillinen homma niiden tavaroiden siivoaminen ja järjestäminen ja pakkaaminen ja kantaminen ja purkaminen ja levittäminen ja ripustaminen – ja sama kolmen tunnin kuluttua toisin päin. Myyminen sen sijaan ei ollut mikään ylivoimainen jobi. Muutaman tunnin aikana kaupaksi kävivät kaivon pumppu ja klaffituolit, lasten sukset ja lasisetti sekä taulunkehykset ja yhdet kengät. Tuntipalkoille ei tässä siis päästy.

Hyvää sen sijaan oli se, että vintti on nyt tyhjennetty tavaroista, joita sinne oli kertynyt vain kahden vuoden aikana. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa edellisestä muutosta, osa entisen perhe-elämän peruja, osa mummonmökin aarteistoa – ja osa ihan itse ihan turhaan hamstrattua! Seuraava haaste onkin löytää sijoituspaikka tavaralle, jota itse en tarvitse enkä halua mutta joka on liian hyväkuntoista hävitettäväksi.

Toinen hyvä asia siivouspäivässä oli se, että rahan toivossa pakottauduin sosiaaliseksi ja juttelin ohikulkijoiden kanssa. Puhuin ihmisille, jotka asuvat alueella mutta joita en ollut ennen tavannut. Keskustelin järkeviä niiden äitien kanssa, joita aamulla moikkaan tarhan pihalla. Rapsutin naapurin naapurin koiraa. Sain kuulla, että meidän kadun päästä suunnitellaan purettavaksi yhtä taloa uudemman lukaalin tieltä. Höpöttämisestä ei myyntityössä* ollut mitään apua, mutta sain tietää asioita ja tutustuin ihmisiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

* Jos myy kotiviiniämpäreitä, myyntipuhetta ei kannata aloittaa: ”Oletko juoppo vai haluaisitko vahvoja tynnyreitä esim. kesäkenkien säilytykseen?”