myyminen

by

Kantolassa Hämeenlinnan isot kirpputorit

Kirpputorikierrokset jatkuvat, nyt suunnitelmallisesti yhdellä suunnalla. Kantola on entistä ja nykyistä teollisuusaluetta, ja siellä onkin kolme isoa itsepalvelukirpputoria:

  • Hämeenlinnan suurkirpputori (Keksikatu 5)
  • Timon tori (Kantolankatu 7)
  • Kantolan kammari (Vanajantie 5, autolla Puusepänkadun kautta parkkiin).

Kaikki nämä sijaitsevat entisissä tehdas- tai myymäläkiinteistöissä, ja pöytiä on paljon, joten tarkka kiertely kestää. Tarjonta on kirjavaa kirjoista kippoihin ja kengistä kalusteisiin, ja hintahaarukka on leveä: Sorsakosken aterimia saa eurolla yhden tai kymmenen pöydästä riippuen! Löytyy tavaroita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan (patterikäyttöinen pyörivä ripsiharja) ja esihistoriallisia esineitä (Donkey Kong -elektroniikkapeli).

Loistavien löytöjen ja kaiken kurantin lisäksi löytyy myös surkeita yrityksiä: maksullista mainostavaraa, likaisia ja rikkinäisiä tai pilalle pestyjä vaatteita, toimimattomia sähkövälineitä, käytettyjä kosmetiikkapakkauksia, aloitettuja käsitöitä, haljenneita lautasia, homehtuneita koristekurpitsoita. Ei hullu se, joka pyytää?

.

by

Kirpputorit: hyödyllistä ja hyödytöntä, mutta halvalla

Kirpparit ovat kivoja paikkoja monesta syystä:

  1. niistä voi löytää tarpeellista tavaraa pilkkahinnalla
  2. niistä voi löytää tarpeetonta tavaraa niin halvalla, että ostaminen ei tunnu turhalta teolta
  3. niille voi lahjoittaa itselleen tarpeetonta tavaraa
  4. niillä voi myydä itselleen tarpeetonta tavaraa.

1. Ostin ’uuden’ nojatuolin 15 eurolla. Sain kaupan päälle eli tuolin sisuksista viisi kuulakärkikynää, yhden tussintupen, kaksi korostuskynää, yhden vihellyspillin, yhden huulirasvan ja kymmenen irtokarkkia.  Kuulakärkikynät otin käyttöön, muut heitin roskiin. Sitten jatkoin imurointia ja vielä pesin tuolin tekstiilipesurilla.

2. Taannoin törmäsin neuleharppuun, pari euroa. Ostin sen, testasin ja totesin, että ei ole mua varten. Aion laittaa kehän kiertoon seuraavalle kokeilijalle tai yksikätiselle kutojalle. ->

3. Kun hankkii käytettyä tavaraa halvalla, sen kiertoon laittaminen ei tunnu isolta uhraukselta.

4. Olen joskus koettanut katukirppiksellä myyntiä, mutta se ei oikein lyönyt leiville. Kirppiksen etu on siinä, että tarjolla on muutakin tavaraa, joka houkuttelee enemmän asiakkaita. Lisäksi paikalla on aina henkilökunta, joka tekee rahastustyön ja muutenkin pyörittää hommaa, jossain jopa järjestelee pöydät asiakkaiden jäljiltä.

Hämeenlinnalaiset hoi: mikä on teidän suosikkikirpparinne? Antakaapa vihje seuraavan sateisen päivän varalle.

by

Leivintuvan joulumarkkinoilta oma lahja etukäteen

kahvi-ja-konvehti Metsänkylän navetan leivintuvassa pidettiin taas kerran joulumarkkinat. Tänä vuonna sääkin suosi sunnuntaikävelijää.

Olin vähän hämmästynyt, että tarjolla ei ollut sytykeruusuja vaan perinteistä tarjontaa villasukista vanttuisiin, risukransseista re-designiin ja kuivakakuista keramiikkaan.

Ostin Tuijalta itselleni joululahjaksi kahvikupin. (Säästin joulupukilta paketoinnin, kantamisen ja antamisen vaivan eli otin kupin käyttöön heti kotiin päästyäni.) Vaihdoin kaupanteon yhteydessä tekijän kanssa muutaman sanan – lähinnä mua kiinnosti, voiko käsityöllä elää. Kuulemma voi ainakin yrittää.

Sehän on selvää, että kunnon tuntipalkoille ei itse tekemällä pääse. Tuotteen tekemiseen kuluu aikaa saven vaivaamisesta dreijaamisen kautta polttamiseen, ja sen jälkeen kuppi pitää vielä käydä myymässä. (Kuntayhtymän kuukausipalkkalainen kumartaa yksityisyrittäjälle!)

Kaikki myyjistä eivät tehneet kauppaa työkseen. Tuijan naapurikojussa leivonnaisia myynyt Outi totesikin, että piparitalon oikea hinta olisi n. 250 euroa, jos haluaisi homman lyövän leiville. Yhdessä totesimme, että kaikki harrastaminen maksaa, eikä leipominen ole harrastuksista huonoin. Nam!

by

Siivouspäivän jälkipyykki

Siivouspäivä oli ja meni. Mutta ei tule uudestaan tähän talouteen!

Ihan helvetillinen homma niiden tavaroiden siivoaminen ja järjestäminen ja pakkaaminen ja kantaminen ja purkaminen ja levittäminen ja ripustaminen – ja sama kolmen tunnin kuluttua toisin päin. Myyminen sen sijaan ei ollut mikään ylivoimainen jobi. Muutaman tunnin aikana kaupaksi kävivät kaivon pumppu ja klaffituolit, lasten sukset ja lasisetti sekä taulunkehykset ja yhdet kengät. Tuntipalkoille ei tässä siis päästy.

Hyvää sen sijaan oli se, että vintti on nyt tyhjennetty tavaroista, joita sinne oli kertynyt vain kahden vuoden aikana. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa edellisestä muutosta, osa entisen perhe-elämän peruja, osa mummonmökin aarteistoa – ja osa ihan itse ihan turhaan hamstrattua! Seuraava haaste onkin löytää sijoituspaikka tavaralle, jota itse en tarvitse enkä halua mutta joka on liian hyväkuntoista hävitettäväksi.

Toinen hyvä asia siivouspäivässä oli se, että rahan toivossa pakottauduin sosiaaliseksi ja juttelin ohikulkijoiden kanssa. Puhuin ihmisille, jotka asuvat alueella mutta joita en ollut ennen tavannut. Keskustelin järkeviä niiden äitien kanssa, joita aamulla moikkaan tarhan pihalla. Rapsutin naapurin naapurin koiraa. Sain kuulla, että meidän kadun päästä suunnitellaan purettavaksi yhtä taloa uudemman lukaalin tieltä. Höpöttämisestä ei myyntityössä* ollut mitään apua, mutta sain tietää asioita ja tutustuin ihmisiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

* Jos myy kotiviiniämpäreitä, myyntipuhetta ei kannata aloittaa: ”Oletko juoppo vai haluaisitko vahvoja tynnyreitä esim. kesäkenkien säilytykseen?”

by

Siivousta ennen siivouspäivää

Päätin juuri osallistua tämän vuoden siivouspäivään 25.5. Siivouspäivän idea on simppeli: tuolloin voi kipata kadunvarteen tavarat, joista haluaa päästä eroon. (Toki jos kukaan ei ole halunnut ostaa tai ottaa kamoja itselleen, on ne kärrättävä muualle kierrätykseen tai palautettava omaan säilytykseen.)

Aloitin raivauksen vintistä, jonne olen talven mittaan kerännyt itselle tarpeetonta tavaraa. Purin jätesäkit pahvilaatikoihin: yhteen omat vaatteet, toiseen lasten, yhteen kengät, yhteen kankaat jne. Suunnittelen kantavani laatikot myyntiin sellaisinaan ja hinnoittelevani erittäin halvaksi. Aika systemaattista, vai mitä sanot, Jenni?

kirpparitavarat-laatikoissa

Vintissä on myös huonekaluja, joita en saa kadunvarteen kannettua. Näitä meinasin puffata jo etukäteen, ja sitä tarkoitusta varten otin valokuvia. Tarjolle tulee siis myös kerrossänkyä ja klaffituolia, betonimyllyä ja puruimuria. (Purut meni jo.)

by

Verottaja palvelee hyvin

Verotoimistosta päivää. Taas: sain selvityspyynnön viime vuoden vuokratuloista – joita ei juurikaan ollut vuokra-asunnon myytyäni.

Täytyy kehua, kuinka helppoa verotettavan tulon ilmoittaminen jälkikäteenkin on. Saamassani kirjeessä oli erittäin selkeästi kerrottu, mitä asia koskee ja mitä pitää tehdä. Kirjeessä oli virkailijan suora puhelinnumero, johon soittamalla saatoin ilmoittaa tarvittavat tiedot ilman kuitteja tai muita todistuskappaleita. Virkailija laski summat, täytti ne ilmoitukseeni ja lupasi laittaa verolaskukoneen käyntiin nyt minunkin täydellisten tietojeni perusteella.

Laskukone kuulemma reagoi poikkeamiin ja lähettää virkailijalle huomautuksen esim. puuttuvista tiedoista. Ihmisten kesken selvitellään sitten tarkemmin. Minä sain vähän kaivella muistiani, sillä nyt kyseltiin puolentoista vuoden takaisia asioita – eikä mikään ole niin tylsää kuin kuolleesta lehmästä maksaminen. Ehkä kuukausiverotus olisi tällaiseenkin ratkaisu?

 

Parin viikon kuluttua tulee kirjeellä kotiin, minkälaiset luvut kone on kohdalleni tulkinnut. Toivottavasti ei madon-.

 

by

Ne on kauppiaat erikseen

Terveiset vanhempainyhdistyksen kirpputorilta: oli oikein tuottoisa aamupäivä. Niille siis, jotka myivät tavaraa enemmän kuin mitä sitä ostivat.

Tämä oli tilanne ennen myyjäisiä ja myyjäisten jälkeen.

Ns. tilanne päällä. Raha ja tavara vaihtoivat omistajaa – ainakin yhdistyksen jäsenten välillä. 🙂

by

Vanhoille tavaroille kenkää

Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys järjestää lauantaina kirpputorin HYKin yläkoulun tiloissa Viertokatu ykkösessä.

Sain tästä tapahtumasta ja kansallisesta siivouspäivästä puhtia: varasin itselleni pöydän ja aloin raivokkaan reedauksen sekä vintillä että lastenhuoneessa. Homma ei kylläkään lelujen osalta ollut kovin tehokasta: jokainen pehmo oli lapsille vielä liian rakas, monia pelejä haluttiin ehdottomasti pelata, kaikilla leluilla ei ollut vielä leikitty riittävästi. Jotain kuitenkin sain kassiinkin. Ja vielä kaksi iltaa aikaa!

Näillä Kuomilla ei enää ensi talvena tallustella. Ja vauvan veneilyliivit ovat auttamattoman pienet. Pari pullotelinettäkin löytyy!

Pahin, mitä voi tapahtua? Se, että kotiin päin kulkeutuu enemmän tavaraa kuin mitä myytäväksi on vienyt.

by

Luovutusvoiton verotus yllätti remontoijan

Sain postia verottajalta: halusivat selvityksen viime vuonna myymäni kerrostaloasunnon luovutusvoitosta. Mitä ihmettä?

No sitä, että kun olen hankkinut huoneiston vuosituhannen vaihteessa tietyllä hinnalla ja nyt myynyt viime vuonna toisella hinnalla, maksan  erotuksesta veroa 28 %.

Ei tullut myydessä mieleen. Ja koko luovutusvoittokin on jo sijoitettu uuden talon hankintaan.

(Dramaattinen tauko. Ja näyttämölle kreikkalaisen murhenäytelmän kuoro, tuhkaa, säkkiä, itkua, hammasten kiristystä jne.)

Verottajan kanssa asiointi oli rakentavaa, asiallista ja joustavaa (aiheesta johtuen ei sentään mukavaa). Virkailija vastaili viipymättä kysymyksiini ja neuvoi tilanteessani parhaansa mukaan. Sen huomasin, että verottaja tiesi tuloni ja menoni paremmin kuin minä itse. Päivälleen, sentilleen, takautuvasti!

Kaiken minusta tiesi myös väestorekisterikeskus. Kun kirjauduiin Väestötietojärjestelmään pankkitunnuksillani, saatoin heti tarkistaa mm. oman siviilisäätyni, lasteni syntymäajat sekä muuttopäiväni ja osoitteeni viimeisten 30 vuoden ajalta.

Samoilla pankkitunnuksilla saatoin sitten kätevästi kirjatua verkkopankkiinikin, järjestellä finansseja ja hoitaa velvoitteet verohallintoon.

Remonttini on toistaiseksi aika lailla pysähdyksissä.

by

Mitä maksoi?

Asunto-osakkeen myyminen ilman välittäjää oli halpaa lystiä. Isännöitsijäntodistus oli satasen luokkaa, samoin Oikotien neljä viikkoa (joista jäi käyttämättä viimeinen), kauppakirjasta ja sitä edeltäneestä konsultaatiosta pulitin 150 e.  Omaa aikaa tietty kului myynti-ilmoituksen tekemiseen ja asunnon kahteen näyttämiseen, mutta näillä tuntipalkoilla se ei tee paljon. 🙂

Talon myyminen sitten maksoikin enemmän. Suurin kustannuserä oli välityspalkkio ja alv., muutama prosentti toteutuneesta kauppasummasta. Katsastutimme myös öljysäiliön ja teetimme kuntotarkastuksen koko taloon yhteensä noin tonnilla. Nämä olivat kuitenkin välttämättömiä meidän kannaltamme, jotta tiedämme talon ja tontin olevan ok.

Talon ostaminenkaan ei ole ilmaista. Varainsiirtovero kiinteistökaupasta on neljä prosenttia eli aika paljon. Siihen verrattuna lainojen järjestelypalkkiot ja muut pankin kustannukset ovat ihan mitättömän pieniä.

Remonttihan ei ole vielä edes alkanut.