Sovimme ostajien saavan autotallin käyttöönsä tällä viikolla eli kuukauden ennen lopullista luovutusta. Tavaraa on viety uuden talon kellariin,  viimeinen kuorma eilen.

Tässä tallissa on paitsi säilytetty myös maalattu yksi kuplafolkkari. Punaiseksi.

Eilen oli pankkipäivä: kävimme ensin myymässä oman talomme ostajan pankissa ja kahvitauon jälkeen siirryimme omaan pankkiimme nostamaan lainaa ja maksamaan uudesta talostamme sen myyjille.

Talon myymisessä olivat osallisina meidän lisäksemme ostaja, kiinteistövälittäjä, kaupanvahvistaja sekä virkailijat kummastakin pankista.

Tilaisuus alkoi kättelyillä ja esittelyillä: oli ensimmäinen kerta, kun tapasimme ostajan. Tämän jälkeen luettiin vielä kauppakirja läpi (luonnoksenhan olimme saaneet jo etukäteen). Kaupanvahvistaja tutustui dokumenttiin todetakseen sen olevan asianmukainen, tarkisti meidän henkilöllisyytemme ja antoi meidän allekirjoittaa paperin. Ensin myyjä, sitten ostaja.

Sitten alettiin vaihto: meidän pankkimme virkailija luovutti talomme panttikirjat ostajan pankin edustajalle, me saimme välittäjältä sekin käsirahasta ja luovutimme sen omalle pankkimiehellemme, maksoimme kaupanvahvistajan palkkion käteisellä puoliksi ostajan kanssa, saimme laskun välityspalkkiosta, meidän pankkivirkailijamme sai sekin lopusta kauppasummasta ja lähti rahojen kanssa pankkiin. Emme kuulleet hänen nauravan.

Laurellilla käytiin juomassa talokaupan kunniaksi leivoskahvit – hyvää oli.

Omassa pankissa oli sovittu tapaaminen puoli tuntia ennen seuraavan kauppakirjan allekirjoitusta ja loppusumman maksamista. Tässä ajassa henkilökohtainen pankkineuvojamme järjesteli raha-asiamme. Hän oli saanut kollegaltaan sekit ja tallettanut rahat tilillemme – hyvin väliaikaisesti tosin: Ensin maksoimme pois vanhan lainamme ja muut luottomme ja siirsimme kerrostaloasuntokaupasta saadut varat käyttöön. Sitten laskimme pariin otteeseen, paljonko tarvitsisimme lainaa välittömään käyttöön.  Talon hinnan lisäksi piti saada rahaa välittäjänpalkkion ja varainsiirtoveron maksamiseen ja pankin kuluihin. No, pankistahan sitä rahaa saa.

Allekirjoitettiin lainalaput, ja myyjät saapuivat paikalle. Mehän olimme tehneet kauppakirjat jo aiemmin käsirahaa maksaessamme, ja kummatkin kappaleet olivat mukana viimeisiä kuittauksia ja allekirjoituksia varten. Myyjän pankin edustaja tuli panttikirjojen kanssa, ja signeerausten jälkeen hän sai kansioonsa sekin kaupan loppusummasta. Myyjät ja pankkivirkailija poistuivat kättelyjen jälkeen yhtä jalkaa jatkamaan rahanpyöritystä seuraavaan pankkiin.

Me jatkoimme vielä hetken paperihommia eli valtuutimme pankin hoitamaan varainsiirtoveron ja lainhuudon (näin ainakin oletan). Viisi minuuttia ja satojatuhansia euroja myöhemmin homma oli selvä. ”Ja lisäähän saatte, kun tarvitsette.”

Enää muutto  ja remontti.

Kauppaa varten teetettiin kuntotarkastus. Kaikki ok kellarista kattoon, lausunto ja lasku tulevat postissa.

Kun tarjous on saatu, ei talon tarvitse aina olla näyttökunnossa.

Asunto-osakkeen kauppa on yksinkertaisempi toimenpide kuin kiinteistökauppa.

Minä myin omani niin, että

• laitoin asunnon Oikotielle
• esittelin kämppää kahdelle katsojalle, joista toinen teki tarjouksen
• hyväksyin tarjouksen ja vastaanotin käsirahan tililleni
• teetin kauppakirjan isännöitsijällä
• sovin pankkini kanssa kaupanteon ajankohdan, jotta osakekirja ja rahat voisivat vaihtaa omistajaa synkronissa
• tein kaupat pankissa tänään.

Itse kaupantekotilaisuudessa minä sain tililleni myyntihinnan loppusumman ja oman kopioni kauppakirjasta. Ostaja sai osakekirjan ja asunnon avaimen (sekä valmiin vuokralaisen ja yhtiölainaa putkiremontista). Ostajan tehtäväksi jäi vielä tallentaa osakekirja hyvään paikkaan, käydä maksamassa varainsiirtovero, toimittaa kopio osakekirjasta ja varainsiirtoverokuitista sekä yksi kauppakirjan kappale taloyhtiön hallituksen edustajalle eli tässä tapauksessa isännöitsijälle. Minä tein enemmän töitä prosessin alkuvaiheessa, nyt lopussa ostajalla on enemmän hommaa.

Voi olla, että lapset saavat tänä vappuna peräti foliopallot!

Tai täsmällisemmin ottaen gray asphalt road. Tein tänään kaupat kerrostalokaksiostani ja heitin samalla jäähyväiset palalle omaa historiaani. Me asuimme itse asunnossa Hämeenlinnaan muutettuamme; toinen kulki junalla Tikkurilaan, toinen ajoi motaria Härmälään. Sitä pendelöintiä ei tule ikävä, mutta asunto oli kerta kaikkiaan kiva ja ehdottoman hyvällä paikalla. Onnea uudelle omistajalle!

(Kuvassa talo on toinen oikealla, ent. Matkustajakoti Vanajan takana.)