Kirjoittaja: viestintalotta

by

Lundia Gym

Teitkö sinäkin uudenvuodenlupauksen? Aloittaa uusi, aktiivinen ja terveellinen elämä? Kuntoilla säännöllisesti? Vahvistaa lihaksia toimistotyön vastapainoksi? Saada voimaa ja kestävyyttä?

Aloitit innolla? Ostit kuntosalikortin ja uudet treenivaatteet? Järjestelit aikatauluja ja hommasit lastenhoitoa? Jätit saunakaljat juomatta ja söit salaattia joka aterialla?

Ja nyt tuo kaikki on jo jäänyt. Kuntosalilla kävit muutaman viikon, mutta sitten et enää jaksanut. Rankan työpäivän jälkeen et enää voinut kuvitellakaan lähteväsi erikseen punttisalille tai jumppaan – eikä sinulla olisi ollut siihen aikaakaan kodinhoidolta ja perheen yhteiseltä ajalta. Tai hankit ostoskanavalta ”kokonaisvaltaisen kotikuntosalin”, joka nyt vie tilaa ulkovarastossa epämääräisenä läjänä karvapohjasuksien ja kuntopyörän vieressä. Tämäkin elämäntapamuutos jäi hetkelliseksi haihatteluksi, etkä saanut sitä sovitettua omaan elämääsi osaksi tulevaisuutta.

Älä enää tyydy kertakäyttöisiin yrityksiin tai toimimattomiin laitteisiin! Hanki itsellesi loppuelämäsi kestävä ratkaisu, joka kulkee rinnallasi niin arkena kuin pyhänä ja jota voit käyttää muuhunkin kuin hauislihaksen herättelyyn.

Osta Lundia-kirjahylly.

Lundia-sarja on monikäyttöisyydessään, laajennettavuudessaan ja kestävyydessään verraton hankinta. Sitä voi käyttää kuntoilun lisäksi säilytyskalusteena tai muuna huonekaluna, ja kauniin designin ansiosta se on myös sisustuselementti.

Lundian modulaarinen rakenne oli vallankumouksellinen, ja aikojen saatossa ideaa on yritetty apinoida. (Varo halpoja kopioita.) Peruselementteinä toimivat päätytikkaat ja hyllylevyt, joita yhdistellään toisiinsa tukiristikoiden ja kannakenastojen avulla. Elementtien koot vaihtelevat, joten jokainen löytää varmasti omalle kunto- ja tavoitetasolleen sopivan setin. Lisäpainoiksi käyvät kuntoilijan valitsemat muut kodin esineet: kirjasarjat, kovakantiset, pokkarit, luentomonisteet, koriste-esineet, lehtien vuosikerrat, koulukirjakokoelmat, käsipainot, legolaatikot, modeemit, johdot, kahvikupit, viinilasit, tykinkuulat, alasimet, omenalaatikot jne. Lundia-sarjaan voi siis liittää myös muita tuotelinjoja ja -merkkejä, joten muunneltavuuden mahdollisuudet ovat loputtomat.

Edistyneille kuntoilijoille on saatavilla useita advanced-osia, mm. pöytälevyjä, laatikostoja, kaapinovia, sängynjalkoja, -laitoja tai pohjalevyjä. Tuotevalikoima kasvaa jatkuvasti.

Lundia-kuntoilun periaate on yksinkertainen. Osia irrotetaan toisistaan, ne siirretään toiseen paikkaan ja kiinnitetään jälleen yhteen. Harjoituksen rasittavuutta voi kukin säädellä itselleen sopivaksi peruselementtejä ja lisäosia muuntelemalla. ”Kirjoituspöytä” on perusharjoite, jossa pöytälevy ja hyllyjalat siirretään toiselle puolelle huonetta joko tavaroiden kanssa tai ilman. ”Kirjahylly”-harjoitteen rasittavuutta voi säädellä niin siirrettävän kokonaisuuden, lisäpainojen kuin siirrettävän matkakin avulla. Hyvin suosittu bonustreeni on ”Mallaus”, jossa Lundia ja lisäpainot siirretään esim. toiseen huoneeseen ja hetken arvioinnin jälkeen palautetaan takaisin alkuperäiselle paikalleen. Edistyneet käyttäjät voivat harjoittaa kehoa ja mieltä esim. ”Parvisängyn” kokoamisella ilman alkuperäisiä – tai muitakaan – ohjeita.

Harjoitteiden rajana on vain käyttäjien mielikuvitus.

Lundia Gym on koko perheen harrastus: tekemiseen ovat tervetulleita kaikki perheenjäsenet muksusta mummuun oman tasonsa mukaisesti. Lundia Gym mukautuu käyttäjien elämäntilanteisiin – tarvittaessa järjestelmää voi varastoida vaikka kylmällä vintillä. Lundia Gym on kotimainen tuote, jonka käyttöikä on pitkä. Elinkaarensa loppupäässä Lundia ei pääty mikromuoviksi kalan elimistöön vaan korkeintaan pienhiukkaseksi sinitaivaalle.

Lundia sopii jokaiselle ikään, kuntoon tai asuinpaikkaan katsomatta. Muuta sinäkin elämäsi – ja sisustuksesi – Lundia Gym -järjestelmän avulla!

Lundia Gym -järjestelmä on joustava. Sitä voi säilyttää käyttökertojen välissä vaikka kylmällä ullakolla – ja täyttää lisävarusteilla.

by

Sieniretkellä

Viikonloppu meni metsään – sienimetsään.

Saaliina koppakaupalla suppilovahveroita, jonkin verran kanttarelleja ja yksi priima herkkutatti. Kahtena päivänä syötiin sieniä lounaaksi, päivälliseksi ja illalliseksi – voissa, valkosipulissa, chilissä, kermassa… Öisin nähtiin unia sienistä ja päivisin ei muusta puhuttu kuin sienistä.

Lasku arkeen ja uuteen työviikkoon oli onneksi loiva: maanantaina illalla sai vielä paistaa ja pakastaa monta pannullista viikonlopun saalista.

by

Paahtopaisti dagen efter

Viikonlopun kyläpaikassa oli ruokana paahtopaistia, Hasselbackan perunoita ja timjamivoisipuleita – nam. Paisti oli niin iso, että siitä riitti meille kotiin tuomistakin. Tänään tehtiin pikalounas koululaisen kanssa: kahden leivän väliin yksi paistisiivu ja lämmitys. Lautaselle leivän seuraksi tartarkastiketta ja käteen terävä veitsi – toisenlainen nam.

Paitsi hyvää, tämä oli myös luomulämmitettyä evästä. En käyttänyt ydinvoimaa ja voileipägrilliä vaan tein lounaan keittiön puuhellalla:

ensin tuli, sitten paistinpannu, sitten leipä, liha, leipä ja vielä yksi paistinpannu.

Lounaan sivutuotteena saatiin syyskylmä keittiö lämpöiseksi.

by

Yksinkertaista kuin verhojen ripustus!

Sain postissa uuden pöytäliinakankaan – ihan isolta kirkolta saakka. Kangas oli niin hieno, että en raaskinut altistaa sitä kaakaolle, vanukkaalle, ketsupille, pastakastikkeelle, punaviinille, mustikkakiisselille jne. vaan päätin ripustaa sen turvaan ikkunaan. Prosessi oli seuraava:

  1. Viritin ompelukoneen pöydälle ommellakseni käänteet.
  2. Pitikin etsiä silitysrauta ja -lauta, että sain tasaiset päärmeet.
  3. Ompelin ylä- ja alakäänteet.
  4. Etsin verhotangon (vielä muovissa).
  5. Etsin ruuvinvääntimen (akussa ihme kyllä virtaa).
  6. Etsin kaksi ruuvia, joilla tangon saisi seinään.
  7. Kiipesin keittiöjakkaralle ja aloin ruuvata.
  8. Ruuvi oli liian iso metalliseen kannakkeeseen,  joten lähdin etsimään uusia ruuveja.
  9. Uudet, pienemmät ruuvit löydettyäni kiipesin uudestaan jakkaralle ja ruuvasin kannakkeen seinään.
  10. Laskin tapetin kuviot katonrajasta, jotta osaisin laittaa toisen kannakkeen oikealle kohdalle.
  11. Ikkunan toisella laidalla laskin tapetin kuviot ja käynnistin ruuvarin vauhdilla.
  12. Kiipesin alas etsimään sängyn alle pudonnutta ruuvia. Noustessani löin pääni jakkaraan.
  13. Ruuvasin ruuvin paikoilleen ja laskeuduin ihailemaan hienoa verhoa,
  14. joka oli noin viisi senttiä vinossa.
  15. Tarkastelin tilannetta ja totesin, että tapettivuodat eivät olleet kohdistettuja kuvion mukaan.
  16. Kiipesin takaisin jakkaralle ja irrotin kannakkeen.
  17. Pyysin – laiskuuden iskiessä ja edelleen jakkaralla – lapsia sanomaan, koska verhotanko olisi suorassa. (Hölmö.)
  18. Ruuvasin kannakkeen lasten ilmoittamaan kohtaan. (Hölmö)
  19. Kiipesin alas toteamaan, että verho oli vinossa edelleen.
  20. Hain rullamitan. (Lue: Etsin rullamitan.)
  21. Siirsin jakkaran toiselle puolelle ja mittasin ruuvin etäisyyden katonrajasta.
  22. Siirsin jakkaran toiselle puolelle ja mittasin ruuville etäisyyden katonrajasta.
  23. Ruuvasin kannakkeen paikoilleen, ripustin tangon siihen ja
  24. homma selvä!
Näin se aika kuluu mukavasti kotosalla puuhaillessa.
by

Vodkatrilogia

Syksy on säilönnän aikaa. Silloin voi ottaa pakastimesta edellisenä vuonna ostetut karpalot ja toissavuotiset tyrnit, jättää survomatta osan kymmenen litran puolukkaämpärillisestä, leikata kasvimaalta ylitsepursuavat piparmintut ja ostaa kaupasta pussillisen turkinpippureita – kunhan joku on käynyt hankintamatkalla Tallinnassa.

by

Pullonkorkeista pannunalunen

Edellisessä postauksessa näytin tulpanneeni ylimääräisen avaimenreiän viinipullonkorkilla. Päästiin yhteen lempiaiheeseeni: korkeista voi tehdä vaikka mitä.

Olemme erilaisissa seurueissa visioineet monta tuotetta ponttoonilaiturista boordinauhaan, istuinalusesta ilmoitustauluun ja turvaliivistä väliverhoon. Myös korkkilattia on ollut pohdinnoissa mukana.

Toistaiseksi olen totetuttanut tämän (no, näitä):

Korkki on erinomainen eristysmateriaali. Kuumaliimalla kun sen kiinnittää pahviin tai kahteen, niin saa tukevan alusen kuumemmallekin kattilalle. Kuviona kannattaa käyttää 2*2 eli rakentaa alunen kontinpohjatyyppisesti ristiin.

by

Sairio hukkuu roskaan

Käytiin viemässä lasia keräykseen. Näkymä peruskorjattavan tien vieressä oli tällainen:

Paperinkeräysastia pursusi paperia ja paperikasseja, samoin niitä oli pöntön ympärillä.

Mitä ajattelee ihminen, joka jättää paperikassinsa täyden keräysastian viereen? Ei  ainakaan tule mieleen, että tämä astia on täynnä, joten täytyy viedä paperit jonnekin muualle? Ei pälkähdä päähän, että vieressä on tietyö, joten tyhjennysauto ei pääse lähelle vähään aikaan? Ei tunnu siltä, että itse olisi vastuussa tuottamastaan jätteestä ja roskasta?

Kyllä minä jo paperista mieleni pahoitin, mutta vielä se, että metalli- ja lasinkeräyksen takana oli kasapäin tavallista talousjätettä ja lasten turvaistuin! Toivottavasti lapsi ei ollut kyydissä kun isä tai äiti harjoittivat vastuullista ympäristöpolitiikkaa omilla kotinurkillaan.