Sain postissa uuden pöytäliinakankaan – ihan isolta kirkolta saakka. Kangas oli niin hieno, että en raaskinut altistaa sitä kaakaolle, vanukkaalle, ketsupille, pastakastikkeelle, punaviinille, mustikkakiisselille jne. vaan päätin ripustaa sen turvaan ikkunaan. Prosessi oli seuraava:

1. Viritin ompelukoneen pöydälle ommellakseni käänteet.
2. Pitikin etsiä silitysrauta ja -lauta, että sain tasaiset päärmeet.
3. Ompelin ylä- ja alakäänteet.
4. Etsin verhotangon (vielä muovissa).
5. Etsin ruuvinvääntimen (akussa ihme kyllä virtaa).
6. Etsin kaksi ruuvia, joilla tangon saisi seinään.
7. Kiipesin keittiöjakkaralle ja aloin ruuvata.
8. Ruuvi oli liian iso metalliseen kannakkeeseen,  joten lähdin etsimään uusia ruuveja.
9. Uudet, pienemmät ruuvit löydettyäni kiipesin uudestaan jakkaralle ja ruuvasin kannakkeen seinään.
10. Laskin tapetin kuviot katonrajasta, jotta osaisin laittaa toisen kannakkeen oikealle kohdalle.
11. Ikkunan toisella laidalla laskin tapetin kuviot ja käynnistin ruuvarin vauhdilla.
12. Kiipesin alas etsimään sängyn alle pudonnutta ruuvia. Noustessani löin pääni jakkaraan.
13. Ruuvasin ruuvin paikoilleen ja laskeuduin ihailemaan hienoa verhoa,
14. joka oli noin viisi senttiä vinossa.
15. Tarkastelin tilannetta ja totesin, että tapettivuodat eivät olleet kohdistettuja kuvion mukaan.
16. Kiipesin takaisin jakkaralle ja irrotin kannakkeen.
17. Pyysin – laiskuuden iskiessä ja edelleen jakkaralla – lapsia sanomaan, koska verhotanko olisi suorassa. (Hölmö.)
18. Ruuvasin kannakkeen lasten ilmoittamaan kohtaan. (Hölmö)
19. Kiipesin alas toteamaan, että verho oli vinossa edelleen.
20. Hain rullamitan. (Lue: Etsin rullamitan.)
21. Siirsin jakkaran toiselle puolelle ja mittasin ruuvin etäisyyden katonrajasta.
22. Siirsin jakkaran toiselle puolelle ja mittasin ruuville etäisyyden katonrajasta.
23. Ruuvasin kannakkeen paikoilleen, ripustin tangon siihen ja
24. homma selvä!