Näillä konsteilla hiihto on kivaa

”Eikö Marja-Liisan menestys yhtään innosta teitä hiihtämään kovempaa?” kysyi  liikunnanopettaja vilpittömästi hämmästyneenä. Ei.

Veri maistui suussa, hiki kirveli silmissä ja keuhkoon pisti ihan samalla tavalla kuin ennen olympialaisia. Niinpä Kaupin metsässä keksittiin milloin mitäkin syytä hidastaa, oikaista tai jättää hiihtämättä. Oli niitä päiviä, tuli verta myös nenästä, kaveri kaatui ja nyrjäytti nilkkansa, polvi venähti, voitelu epäonnistui, oli liian kylmää, vesikeli, sukset jäivät kotiin – mikä tosin kostautui koulun hikilankkuina – eksyttiin matkalla, hiihdettiin harhaan tai mitä vaan. Anteeksi opettaja, ei se ollut mitään henkilökohtaista.

Nyt hiihtäminen on kivaa. Aikuisten oikeasti. Siihen tarvitaan seuraavat seikat:

  1. Ei ole pakko. (Paitsi lasten, jotka otetaan mukaan.)
  2. Voi valita ajan. (Kun on syönyt hyvän aamupalan ja istuskellut kutimen kanssa sohvalla pari tuntia, tekeekin mieli ulos.)
  3. Voi valitan paikan. (Ei tarvitse lähteä tempomaan mäkiä ylös vaan voi hiihtää tasaisella. Järvilatu on niin hyvä!)
  4. Hiihtää vain hyvällä säällä. (Jos on +5 tai -25 niin ihan turha kaivaa suksia esiin.)
  5. Latu on kunnossa. (Konelatu järven jäällä on taivaan – ja kaupungin – lahja sunnuntaihiihtäjälle. Ja lauantai-.)
  6. Sukset on voideltu. (Nykymodernit sukset muutaman asteen pakkasella eivät edes kaipaa pikapitoa tai -luistoa.)
  7. Seura on samantasoista ja -henkistä. (Ks. kohta 1.)
  8. Eväät on mukana. (Että sattuikin vielä olemaan tallessa se muinainen junttipussi, johon saa pikavoiteet, limpsapullon, suklaapatukan ja lompakon siltä varalta, että rekkari on avoinna.)
  9. Hiihtää omaa vauhtiaan. (Eikä välitä muiden tahdista tai tyylistä.)
  10. Palkitsee itsensä. (Skool.)

2016-01-24-16.27.32.png.png

Kuvassa hyvän hiihtoretken edellytyksistä kohdat 1-9. Taustalla Aulangon näkötorni.

FM testaa: lumikenkäily

Testiolosuhteet: helmikuinen aamupäivä lounaishämäläisellä pellolla, pakkasta noin viisi astetta, tuuli kaakosta, pilvinen taivas, umpihanki
Testiryhmä: toimistotyöläinen ja konttorilotta
Testin suoritus: kaurapellon ylitys mäntymetsään, eväiden syönti ja paluu lähtöpaikalle
Testivarustus: talvivaatteet, lumikengät

Testiryhmä oli valmistautunut maaseudun talviviikonloppuun sekä suksilla että lumikengillä. Sukset osoittautuivat näissä olosuhteissa tarpeettomiksi, sillä latua ei ollut pellolle vedetty, ja kapeat hiihtosukset upposivat hankeen polveen saakka. Lumikengät puolestaan olivat olosuhteisiin omiaan:

Lumikengissä ei ole oikeaa tai vasenta paria, vaan sama malli käy koosta riippumatta kumpaankin jalkaan niin miehille kuin naisille. Lumikengillä kävellään aivan samalla tekniikalla kuin normaalistikin, joskin hangessa jalkoja täytyy nostella korkeammalle kuin tavallisesti. Tämän huomaa pidemmän matkan taivallettuaan: kävely on tehokkaampaa eli rasittavampaa kuin tavallisella taloudellisen askeleen taktiikalla. (Kengät itsessään ovat kevyet ja ne on helppo säätää oman jalan mukaisiksi.)

Testiryhmän havainnot:
– Lumikenkäily on hauskaa.
– Lumikenkäily on helppoa, mutta kysyy jonkin verran kuntoa.
– Lumikengillä pääsee helposti sinne, mihin tavallisilla tallukkailla ei ole asiaa.
– Lumikengillä voi kulkea paitsi hangessa myös metsässä tai auratulla tiellä; ne eivät estä tavallista kävelyä.
– Lumikengillä voi tehdä erinomaisest polkuja, joita pitkin retkeltä on helppo palata.
– Reppuun kannattaa laittaa varmasti vuotamaton termoskannu, ettei tarvitse laittaa kahvisia vaatteitaan pesuun taivalluksen päälle.

lumikenkäilyposeeraus

Väärin kävelty. Ei tarvitse liioitella jalan nostossa.

lumikenkäily

Oikein kävelty. Lumikengillä edetään ihan normaalisti.

**

Tämä testi on neljä vuotta vanha. Päivän Hämeen sanomissa mainostettiin lumikenkäretkeä Aulangon retkeilymajalta, mutta paikalla ei ollut muuta kuin viisi kiinnostutta kokeilijaa – ei retken vetäjää eikä lumikenkiä!

Juhannus Joutsenlammessa

Hyvä ystävä oli juhannuksen vietossa lasten kanssa. Sairion ranta kun oli liian kylmä muuhun kuin lenkkikengän, lippalakin ja lehtiveneen uittamiseen, keksimme muuta tekemistä. Yhtenä päivänä kävimme elokuvissa (kiitos halvoista juhannushinnoista, Bio Marilyn) ja toisena suunnattiin Aulangon kolmioon eli näkötorniin, karhupatsaalle ja joutsenlammelle.

Aulangon-karhupatsas

Harmi, että kumpikaan Aulangon kioskeista ei ollut auki – turisteja nimittäin oli liikkeellä paljon. Me oltiin kaukaa viisaita ja tehtiin eväät mukaan. (Oikeasti meillä meni herääminen niin myöhään, että oli nopeampaa ottaa leivät ja mehut ja rusinat reppuun kuin ruveta enää kotona ruveta kattamaan aamiaispöytää.) Ja kyllähän oli tauko paikallaan, kun oli ensin kiivetty näkötornin raput ylös ja alas sekä karhupatsaan raput alas.

Karhupatsastelun jälkeen jatkettiin joutsenlammelle. Linnuille oli omat eväät: muovikassillinen kuivaneita leivänkantteja. Niillä ruokittiin satatuhatta lokkia, kymmenen sorsaa ja yksi joutsen.

Joutsenen ruokkiminen suoraan kädestä olikin lapsille retken kohokohta: se oli niin kivaa, että neljästä lapsestä yksi kävi vahingossa myös lammessa joutsenta kohti kurkottaessaan. Talviturkki kastettu!

Arkikuvahaaste: toinen pääsiäispäivä ja ensimmäinen veneilypäivä

arkikuvahaaste-pääsiäismaanantai-veneellä

Tänä vuonna pääsiäinen oli myöhässä ja kevät aikaisessa. Ihan kun olis kesä!

  • Veneeseen tarvitaan aina rekvisiittaa.
  • Vanajavesi oli aamupäivällä tosi tyyni.
  • Mierolan grilli aukeaa pyhisin kymmeneltä. Plussat hyville lihapasteijoille, joita ei tapettu mikroaaltouunissa.
  • Aulangon kylpylä on tienoon valopilkku.
  • Virvelinrannassa rakennetaan uutta rantautumislaituria vanhojen pölkkyjen jatkoksi.

Mustikat kypsiä Aulangolla

image

Käväistiin lauantaiaamun turistiratoksi tuijametsässä Aulangolla. Polun vieressä olivat mustikat jo niin kypsiä, että niiden ohi oli mahdotonta kävellä. Varsinkin kun autossa sattui olemaan juuri viisi muovimukia, jokaiselle omansa.

Kotiin Siwan pakastealtaan ja murotaikinan kautta. Piirakan täytteeksi mustikoiden lisäksi purkki mansikkajogurttia, johon sekaan yksi kananmuna.

Irtopohjavuokaan ja uuniin pariinsataan asteeseen vajaaksi kolmeksi vartiksi. Jähmettymisen jälkeen parempiin suihin kermavaaahdon kanssa. Vaniljajäätelökin kävisi.

Se tuijametsä on muuten hieno paikka, poikkeamisen arvoinen muutenkin kuin mustikka-aikaan.

Tutuiksi jo ennen koulua

Toinen Tuomelan koulun tulevista ekaluokista tapasi tänään toisensa jo etukäteen: kaksi äitiä kutsui lasten perheitä kooolle, jotta tuleva koulunaloitus olisi mukavaa tutussa porukassa.

Katri Järvenpää kertoo ideasta: – Lapsia tulee luokalle useasta eskarista, eivätkä kaikki suinkaan tunne toisiaan. Lisäksi kouluun tutustumisen päivä oli aika hektinen, eivätkä siinä vanhemmatkaan ehtineet juuri sanaa vaihtaa. Ajattelimme, että olisi kiva niin lapsille kuin aikuisille treffata ainakin kerran ennen kuin elokuussa koulun pihalla!

Aulangon kodalla olikin aamupäivällä tänään vähän toistakymmentä aikuista ja saman verran lapsia. Parin tunnin aikana tulevat koulukaverit  ehtivät paitsi syödä grillimakkaraa myös söyriä kepeillä nuotiota, riekkua halkolaatikon päällä, pitää jalkaa muurahaispesässä, kiivetä ison kiven päälle ja heitellä lippalakkifrisbeetä. Muunmuassa.

 

Kaikkia retkikutsu ei valitettavasti tavoittanut, sillä tulevien koululaisten yhteystietoja ei tapahtuman järjestäjillä ollut. Sana kulkikin tuttujen kautta ja suusta suuhun, ja niin saatiin noin puolet porukasta kasaan. Tänään mietittiin jo mahdollista seuraaavaa tapahtumaa ja sen kutsumiseen sähköpostirinkiä tai vanhempainyhdistyksen roolia tämänlaisessa toiminnassa.