Testiolosuhteet: helmikuinen aamupäivä lounaishämäläisellä pellolla, pakkasta noin viisi astetta, tuuli kaakosta, pilvinen taivas, umpihanki
Testiryhmä: toimistotyöläinen ja konttorilotta
Testin suoritus: kaurapellon ylitys mäntymetsään, eväiden syönti ja paluu lähtöpaikalle
Testivarustus: talvivaatteet, lumikengät

Testiryhmä oli valmistautunut maaseudun talviviikonloppuun sekä suksilla että lumikengillä. Sukset osoittautuivat näissä olosuhteissa tarpeettomiksi, sillä latua ei ollut pellolle vedetty, ja kapeat hiihtosukset upposivat hankeen polveen saakka. Lumikengät puolestaan olivat olosuhteisiin omiaan:

Lumikengissä ei ole oikeaa tai vasenta paria, vaan sama malli käy koosta riippumatta kumpaankin jalkaan niin miehille kuin naisille. Lumikengillä kävellään aivan samalla tekniikalla kuin normaalistikin, joskin hangessa jalkoja täytyy nostella korkeammalle kuin tavallisesti. Tämän huomaa pidemmän matkan taivallettuaan: kävely on tehokkaampaa eli rasittavampaa kuin tavallisella taloudellisen askeleen taktiikalla. (Kengät itsessään ovat kevyet ja ne on helppo säätää oman jalan mukaisiksi.)

Testiryhmän havainnot:
– Lumikenkäily on hauskaa.
– Lumikenkäily on helppoa, mutta kysyy jonkin verran kuntoa.
– Lumikengillä pääsee helposti sinne, mihin tavallisilla tallukkailla ei ole asiaa.
– Lumikengillä voi kulkea paitsi hangessa myös metsässä tai auratulla tiellä; ne eivät estä tavallista kävelyä.
– Lumikengillä voi tehdä erinomaisest polkuja, joita pitkin retkeltä on helppo palata.
– Reppuun kannattaa laittaa varmasti vuotamaton termoskannu, ettei tarvitse laittaa kahvisia vaatteitaan pesuun taivalluksen päälle.

Väärin kävelty. Ei tarvitse liioitella jalan nostossa.

Oikein kävelty. Lumikengillä edetään ihan normaalisti.

**

Tämä testi on neljä vuotta vanha. Päivän Hämeen sanomissa mainostettiin lumikenkäretkeä Aulangon retkeilymajalta, mutta paikalla ei ollut muuta kuin viisi kiinnostutta kokeilijaa – ei retken vetäjää eikä lumikenkiä!