by

Lundia Gym

Teitkö sinäkin uudenvuodenlupauksen? Aloittaa uusi, aktiivinen ja terveellinen elämä? Kuntoilla säännöllisesti? Vahvistaa lihaksia toimistotyön vastapainoksi? Saada voimaa ja kestävyyttä?

Aloitit innolla? Ostit kuntosalikortin ja uudet treenivaatteet? Järjestelit aikatauluja ja hommasit lastenhoitoa? Jätit saunakaljat juomatta ja söit salaattia joka aterialla?

Ja nyt tuo kaikki on jo jäänyt. Kuntosalilla kävit muutaman viikon, mutta sitten et enää jaksanut. Rankan työpäivän jälkeen et enää voinut kuvitellakaan lähteväsi erikseen punttisalille tai jumppaan – eikä sinulla olisi ollut siihen aikaakaan kodinhoidolta ja perheen yhteiseltä ajalta. Tai hankit ostoskanavalta ”kokonaisvaltaisen kotikuntosalin”, joka nyt vie tilaa ulkovarastossa epämääräisenä läjänä karvapohjasuksien ja kuntopyörän vieressä. Tämäkin elämäntapamuutos jäi hetkelliseksi haihatteluksi, etkä saanut sitä sovitettua omaan elämääsi osaksi tulevaisuutta.

Älä enää tyydy kertakäyttöisiin yrityksiin tai toimimattomiin laitteisiin! Hanki itsellesi loppuelämäsi kestävä ratkaisu, joka kulkee rinnallasi niin arkena kuin pyhänä ja jota voit käyttää muuhunkin kuin hauislihaksen herättelyyn.

Osta Lundia-kirjahylly.

Lundia-sarja on monikäyttöisyydessään, laajennettavuudessaan ja kestävyydessään verraton hankinta. Sitä voi käyttää kuntoilun lisäksi säilytyskalusteena tai muuna huonekaluna, ja kauniin designin ansiosta se on myös sisustuselementti.

Lundian modulaarinen rakenne oli vallankumouksellinen, ja aikojen saatossa ideaa on yritetty apinoida. (Varo halpoja kopioita.) Peruselementteinä toimivat päätytikkaat ja hyllylevyt, joita yhdistellään toisiinsa tukiristikoiden ja kannakenastojen avulla. Elementtien koot vaihtelevat, joten jokainen löytää varmasti omalle kunto- ja tavoitetasolleen sopivan setin. Lisäpainoiksi käyvät kuntoilijan valitsemat muut kodin esineet: kirjasarjat, kovakantiset, pokkarit, luentomonisteet, koriste-esineet, lehtien vuosikerrat, koulukirjakokoelmat, käsipainot, legolaatikot, modeemit, johdot, kahvikupit, viinilasit, tykinkuulat, alasimet, omenalaatikot jne. Lundia-sarjaan voi siis liittää myös muita tuotelinjoja ja -merkkejä, joten muunneltavuuden mahdollisuudet ovat loputtomat.

Edistyneille kuntoilijoille on saatavilla useita advanced-osia, mm. pöytälevyjä, laatikostoja, kaapinovia, sängynjalkoja, -laitoja tai pohjalevyjä. Tuotevalikoima kasvaa jatkuvasti.

Lundia-kuntoilun periaate on yksinkertainen. Osia irrotetaan toisistaan, ne siirretään toiseen paikkaan ja kiinnitetään jälleen yhteen. Harjoituksen rasittavuutta voi kukin säädellä itselleen sopivaksi peruselementtejä ja lisäosia muuntelemalla. ”Kirjoituspöytä” on perusharjoite, jossa pöytälevy ja hyllyjalat siirretään toiselle puolelle huonetta joko tavaroiden kanssa tai ilman. ”Kirjahylly”-harjoitteen rasittavuutta voi säädellä niin siirrettävän kokonaisuuden, lisäpainojen kuin siirrettävän matkakin avulla. Hyvin suosittu bonustreeni on ”Mallaus”, jossa Lundia ja lisäpainot siirretään esim. toiseen huoneeseen ja hetken arvioinnin jälkeen palautetaan takaisin alkuperäiselle paikalleen. Edistyneet käyttäjät voivat harjoittaa kehoa ja mieltä esim. ”Parvisängyn” kokoamisella ilman alkuperäisiä – tai muitakaan – ohjeita.

Harjoitteiden rajana on vain käyttäjien mielikuvitus.

Lundia Gym on koko perheen harrastus: tekemiseen ovat tervetulleita kaikki perheenjäsenet muksusta mummuun oman tasonsa mukaisesti. Lundia Gym mukautuu käyttäjien elämäntilanteisiin – tarvittaessa järjestelmää voi varastoida vaikka kylmällä vintillä. Lundia Gym on kotimainen tuote, jonka käyttöikä on pitkä. Elinkaarensa loppupäässä Lundia ei pääty mikromuoviksi kalan elimistöön vaan korkeintaan pienhiukkaseksi sinitaivaalle.

Lundia sopii jokaiselle ikään, kuntoon tai asuinpaikkaan katsomatta. Muuta sinäkin elämäsi – ja sisustuksesi – Lundia Gym -järjestelmän avulla!

Lundia Gym -järjestelmä on joustava. Sitä voi säilyttää käyttökertojen välissä vaikka kylmällä ullakolla – ja täyttää lisävarusteilla.

by

Ihminen vastaan parkkihalli (osa 1)

Lähdettiin kuukausi takaperin lasten kanssa serkkuja tapaamaan Tampereelle. Oli sovittu tärät Koskikeskukseen, joka oli sopivasti Hämeenlinnan, Armonkallion ja Ylöjärven keskipisteessä.

Halliin ajo sujui mallikkaasti Ratinan rakennustyömaasta huolimatta. Vapaat paikat olivat kuitenkin näin joulun alla kuitenkin kiven alla, ja veivasin autoni aika ahtaaseen paikkaan.

Ei olisi kannattanut: Kun palasimme parin tunnin syömisen ja shoppaamisen jälkeen autolle, viereisessä ruudussa oli uusi auto. Se oli edellistä isompi ja aiempaa lähempänä. En siis saanut ensimmäisellä yrityksellä autoani seinän vierestä pois, vaikka vieressä istui neuvomassa veli ja takapenkillä kolme koululaista.

Ei hätää: rekisterinumeron perusteella saimme tietää auton omistajan ja saatoimme soittaa hänelle. Hätää: omistaja ei vastannut puhelimeen.

Toinen yritys saada auto ruudusta pois ei onnistunut ensimmäistä paremmin, joten veli lähti kauppakeskuksen infoon kuuluttamaan omistajaa. Minä soitin seuraavaan kyläpaikkaan, että olimme kyllä tulossa, mutta vähän viiveella, sillä tiellä oli pieniä esteitä. (Oikeastihan siinä tiellä oli yksi iso este.)

Veljeä ei kuulunut inforetkeltä takaisin, eikä infokuulutustakaan kuulunut, joten koetin vielä kerran saada auton seinän vierestä pois. Onnistuin, joskin muovisen etupuskurini kustannuksella. Raavin auton ahtaasta paikasta pois ja jätin se jonkin matkan päähän nyt vapaaseen ruutuun. Koetin soittaa veljelleni ja ilmoittaa uuden sijainnin, mutta hänkään ei vastannut puhelimeen. Jätin lapset autoon ja lähdin itse hakemaan veljeäni infosta.

Koskikeskuksen sisällä selvisi, että varsinaista infoa ei ollut olemassakaan. Ei ihme, että kuulutuksiakaan ei kuulunut! Minun etsiessäni olematonta infoa veljeni oli palannut takaisin autolle, joka ei enää ollut siellä, missä se vähän aikaa sitten oli ollut ylitse-, alitse- ja sivuitsepääsemättömissä jumissa.

Veli soitti tyhjästä parkkiruudusta ja tiedusteli, missä auto oli, missä lapset olivat ja missä minä olin. Lupasin tulla välittömästi parkkihallin sisäänkäynnille ja näyttää auton uuden paikan – mutta en enää löytänytkään samaa ovea, josta olimme tulleet parkkikselta kauppakeskukseen. Suunnistin siis uudelle ovelle, minkä jälkeen koetin suunnistaa parkkihallissa sinne, missä kuvittelin auton jättäneeni.

Matkalla kohtasin joulupukin, joka jakoi lapsille karamelleja. Aikuisille ei valitettavasti ollut tarjolla liköörikonvehteja.

Löysin viimein oikean oven ja tapasin veljeni. Johdatin hänet autolle, jossa kuin ihmeen kaupalla mieleeni tuli ulosajoon varatun vartin varmasti ylittyneen. Jätin veljen ja lapset autoon, juoksin parkkilipun kanssa uudestaan maksuautomaatille, juoksin takasin autolle hakemaan lompakon, maksoin söhräämiseen menneestä ajasta, juoksin takaisin autolle ja hyppäsin rattiin enkä ajanut joulupukin päälle enkä kolaroinut viereistä autoa enkä törmännyt mihinkään lähtiessämme ulos parkkihallista.

Suunnistaminen Koskikeskuksesta Armonkalliollekin meni kerrasta nappiin (kiitos alkuasukkaan opastuksen), ja osa porukasta jäi pois. Soitin taas seuraavaan kyläpaikkaan ja sanoin, että olimme kyllä tulossa ja että enää pitäisi löytää tunnelin pää se sen toisessa päässä loistava valo, joka veisi Ylöjärvelle. Alkuasukasveljeni ei ollut enää kyydisssä, joten pyörin huolellisesti Armonkallion ja Tammelan pimeät kadut oikeaa tietä etsiessäni. Tampere on muuttunut huimasti sitten edellisen säännöllisen autoiluni siellä vv. 1986-1989.

Löysin kuitenkin Tammelan Alkon. Se oli entisellä paikallaan. Ostin sieltä neuvoa-antavat, ja minulle annettiin myös neuvot, miten pääsen rantatunneliin.

Vannoin, että vähään aikaan en asioisi parkkihallissa.

Sikahyvät sieniretket
by

Sikahyvät sieniretket

Mikä viikonloppu sienestykseen! Tällaisella säällä meni sekä lauantai että sunnuntai sienimetsässä.

Aamun eka kohde oli veljen ”varma paikka” Tampereen tuolla puolen. Olivat aiemmin sattumalta löytäneet serkun kanssa kankaan keltaisenaan kanttarelleja, ja riemuissaan jakaneet ilonsa myös sosiaalisessa mediassa. Kuvaan oli jäänyt paikannus päälle, joten uusintaretkemme oli turha. Suorastaan hanurista.

Siirryimme ns. muinaisille metsästysmaille, jossa äiti sanoi muistavansa parhaat paikat vaikka unissaan. Aitovuoren rivitalot oli kuitenkin purettu aikapäivää sitten ja armeijan alueen merkkaava aita siirretty sitten edellisen käynnin. Linnunpönttökin oli litistynyt kuusen kylkeen.

Saalista tuli kuitenkin sen verran, että saatiin serkulla lounaaksi mm. paistettuja sieniä ja Pito-perunaa (sitä ei liiemmin nykyään ole tarjolla, saati saatavilla). Ruokailun jälkeen lähdettiin iltavuoroon.

Teiskommassa pysähdyttiin lupaavan näköisen nyppylän kylkeen. Maasto oli mukava kävellä, mutta täällä oli kyllä käynyt joku muukin porukka: tanner oli täynnä tallausjälkiä, ja yhden männyn kyljessä oli myös jakkara. Mitä kukaan tulisi tänne istuskelemaan?

Sehän selvisi, kun pusikosta pölähti metsästäjä ase olallaan. Alueella liikkui kuulemma villisikaperhe – emakko, karju ja 12 possua – ja niiden sorkanjälket veivät aivan meidän reviirimme poikki. Vaihdoimme paikkaa.

Riittävän matkan päässä niin possuista kuin pyssyistä parkkeerasimme taas levikkeelle. Joku oli poiminut kaikki puolukat, mutta sentään löytyi mustia torvisieniä, valkoisia herkkusieniä – ja ruskeita kakkakasoja.

Niin, karhuhan on kaikkiruokainen.

Onneksi aurinko alkoi painua mailleen ja metsässä hämärtyi niin, että enää ei nähnyt edes monitehot päässä. Oli pakko lähteä kotiin. Nukkumaan oli ihana menmä, kun silmät sulkiessään näki sammalikon ja sen suppilovahverot.

Sunnuntaina uuteen metsään lähti uusi porukka ja uusi suunta. Otettiin matkaan kaksi koululaista varmistamaan pölinällään karhujen poissaolo.

Ajettiin kauniissa kesäsäässä puolituttuja paikkoja, mutta saalis oli laihaakin laihempi. Hakkuuaukio siellä, toinen täällä – onko puun hinta ehkä noussut? Parin sieniköyhän pysähdyksen mutta hirvikärpäsrikkaan rämminnän jälkeen päätettiin otta vielä yksi stoppi ja suunnata sitten kotiin. Und hast du mir gesehen, herra mun vereni och samma på svenska: metsän kultaa korin täydeltä.

Veljen vahingosta viisastuneena otin kuvan saaliista vasta kotona. Täältä on turha tulla etsimään, sienet on jo pannulla! Ja mahassa.

by

Puoli päivää Portossa

Kuudessa tunnissa ehtii nähdä paljon Portoa.

Pyhan kolminaisuuden kirkko

Katolinen kirkko kiiltää ja kimaltaa. Ja vetää puoleensa myös muita käyttäjiä kuin turisteja.

Bolhao kaippahalli vihannesmyyjä

Bolhaon kauppahalli tarjosi väriä ja väkeä sekä tuotteita elävistä kukoista kuolleisiin kaloihin.

Paistetut sardiinit lautasella

Sardiini. Nam.

Porto Douron yli Gayan puolelta

Gaian puolelta aukeni kuvaan koko vanha kaupunki.

Gayan köysirata, lasikoppi

Kaupungissa on jyrkkää. Köysiradalla pääsi nopeasti ja mukavasti alas ja ennen kaikkea takaisin ylös. (Vastarannalla on sillan kupeessa tarjolla funikulaari eli rinneratikka.)

Porto Douro through the lens

Entisessä portviinivarastossa oli esillä upeita valokuvia sadan vuoden takaa.

Terassi viiniköynnöksen katveessa

Helteessä halusi turistikin istua viiniköynnöksen varjossa.

Ja jos on vähän enemmän aikaa kuin kuusi tuntia, ehtii vielä tutustua portviinikellariin ja sen antimiin.

Taylor's port viinikellarin tynnyreitä

Taylor’s Portin kellarissa kypsyi ja tuoksui portviini.

Mutta kuudessa tunnissa on vaikeaa löytää tuliaisia, joissa ei lukisi Porto tai I love Porto. Niitä huppareita ei viitsi lapsille tuoda.

by

Testaa, oletko tapahtumaihminen

Valitse allaolevien väittämien kohdalla Kyllä tai Ei. Jokaisesta Kyllä-vastauksesta saat pisteen, Ei on nollan arvoinen. Saat lisäpisteen, jos olet osallistunut esimerkkinä mainittuun tapahtumaan

Onpa kivaa, kun on kerrankin paljon ihmisiä liikkeellä. (Esim. Keskiaikafestivaalit tai Tuomasmarkkinat)

  • Kyllä
  • Ei

Myös matka on osa elämystä. (Esim. Provinssi, tangomarkkinat tai kädentaidot Seinäjoella)

  • Kyllä
  • Ei

Tosi mukavaa astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. (Esim. Taiteiden yö tai Aikuisten hiihtokoulu)

  • Kyllä
  • Ei

Kansa, joka hikoilee yhdessä, pysyy kunnossa. (Esim. Likkojen lenkki tai zumbathon)

  • Kyllä
  • Ei

Ihan parasta, kun yleisö pääsee osallistumaan. (Esim. standup-ilta tai seminaari)

  • Kyllä
  • Ei

Tulokset:

Vähintään 5 pistettä: Olet tapahtumaihminen. Koskas se Finlandiahiihdon ilmoittautuminen tänä vuonna onkaan?

Korkeintaan 0 pistettä: Et ole tapahtumaihminen. Voisit harkita ehkä KalevalaCAL-virkkausprojektia, kunhan ei tarvitse jakaa eikä kommentoida.

by

Neuletakkiin isoäidinneliöitä

Koetin kerran tehdä koko neuletakin isoäidinneliöistä – huonolla menestyksellä: takki oli kuin reikäinen, jäykkä laatikko. Siitä kokeilusta tuli äkkiä torkkupeitto, jossa suorat kulmat ja suuret reiät eivät haittaa.

Kesällä virkkailin langanjämistä neuletakin selkämyksen eli yhdistin palat sopivan kokoiseksi suorakulmioksi (o.s. suorakaide). Etukappaleet (kapeammat suorakaiteet) neuloin 2 o, 2 n -joustinta, toisen kappaleen reunaan tein napinlävet. Hihat samaa joustinneuletta, mutta resorit jämälangoista kiinteitä silmukoita virkkaamalla.

Isoaidinnelio-neuletakki

Edestä näyttää ihan asiapirkon neuletakilta.


Isoaidinnelio-neuletakin-selkamys

Takaa näyttää Pikkukakkosen juontajan työvaattelta.


Neuletakin-hihan-resori

Lanka ei (tällä kertaa) loppunut kesken, vaan väriresori on tehty tarkoituksella.

by

”Muu muutostyö” vaatii rakennusluvan

Talon yläkerrassa on muinoin ollut vuokra-asunto: huone, keittiö ja wc. Tämä erillinen asunto ei ole ollut käytössä eikä myöskään virallisesti olemassa enää kymmeniin vuosiin. Nyt halusin ottaa yläkerran muuhunkin kuin varastokäyttöön, joten hain kämpän päivitykselle luvat.

Suunnitelman mukaan toista huonetta laajennetaan kylmän kattolyhdyn alle ja wc-tilaan lisätään suihku. Tämä operaatio on ”muu muutostyö”, johon tarvitaan rakennuslupa.

Rakennusluvan hakemiseen tarvittiin pääpiirrustukset sekä rakennushankeilmoitukset. Lisäksi kaupungilla piti hyväksyttää vastaava työnjohtaja, KVV-työnjohtaja ja IV-työnjohtaja.  Ennen kunkin vaiheen aloittamista viranomaisille on myös esitettävä vesi- ja viemärisuunnitelmat, ilmanvaihtosuunnitelmat ja märkätilojen rakennepiirrustukset.

vintin-pohjapiirrustus-1928

Tällä alkuperäispiirrustuksella ei menty anomaan rakennuslupaa.

Talon alkuperäisissä piirrustuksissa on siis merkitty yläkertaan asuintilat, mutta en tiedä, onko niitä aikanaan tehty. Vintin asuntoa tutkittaessa vastaan tulee 50-luvun kerrostumaa eli sanoma- ja aikakauslehtiä niin välipohjasta kuin katosta, mutta myös 20-luvun tavaraa. Jos yläkerrassa on on ollut huoneisto alusta saakka, niin ainakin wc on lisätty sinne vasta myöhemmin – ja ehkä samassa yhteydessä on lisätty eristekerroksia ja tehty muutenkin remonttia vuokravieraita varten?

by

Kun taivaasta satoi kaljaa

Lähdettiin lapsen kanssa ruokakauppaan. Parkkeerattiin auto marketin päätyyn, jossa auringossa paistatteli kaljaveikkojoukko. Oli paistatellut arvattavasti jo pidemmän aikaa, sillä ilmassa leijui väljähtäneen kaljan väkevä lemu.

Kierrettiin kauppa vetokärryn kanssa järjestyksessä: Vihannekset ja hedelmät kyytiin korin pohjalle, sitten leipää. Maitohyllystä pari litraa lehmää, vastapäätä leikkeleitä ja makkaraa. Paluu meijeriosastolle, jogurtit. Huomisen ruoka on jo jääkaapissa, joten mitään isoa ei tarvita. Heräteostoksena tarjoussuklaalevy, ja kärry alkoi olla jo aika täynnä. Tosta vielä yksi kaljatölkki ja kohti kassaa!

Kuului ”suh”, ja päälleni alkoi sataa olutta. Silmälasien toinen linssi sumentui täysin, tukka oli märkä, takin hiha ja selkämys kastuivat, myös teepaita sai sateesta osansa, farkunpuntti imi laimiskosta ahnaasti. Mitä ihmettä?

Henkilökuntaa ei näkynyt mailla halmeilla, ja koska itse seisoin kaljalammikossa yltä päältä märkänä, lapsi kävi pyytämässä lähimmältä kassalta paperia. Kuivasin silmälasit, pyyhin takkia ja tukkaa, painelin paperilla teepaidasta isompia tahroja – ja koetin samalla liipata tennarin ja paperipyyhkeen avulla lattiasta lätäkköä pienemmäksi. Ohi kulki kärryllä eläkeläinen ja mulkaisi moittivasti. Toisesta suunnasta meni teini ja pidätteli nauruaan. Pieni lapsi ei uskaltanut mennä irtokarkkihyllylle.

Jätin räjähtäneen tölkin ja märät paperit tahmaiselle lattialle ja menin kassalle ostoksineni. Kassarouva totesi, että ostokset ovat litimärkiä. Ohi kävelevä toinen myyjä ihmetteli, mikä täällä oikein haisee.

Kun ruokaostokset oli kuivattu, vaihdettu, maksettu ja pakattu, päästiin lähtemään. Marketin päädyn parkkipaikalla ei ollut enää kaljasakkia – mutta ilmassa leijui väljähtäneen kaljan väkevä lemu.

Ajettiin kotiin auton ikkuna auki.

dav

Rattoisaa lauantai-iltaa. Ja skool niille, jotka onnistuivat ostamaan oluensa.

 

 

by

Tee napeista kaulakoru

Jo mummulla oli tapana säästää kaikki ylimääräiset napit. Äiti on jatkanut samaa perinnettä – ja minä myös. Päätin katkaista ketjun, jotta seuraavan sukupolven taakka ei olisi ollut liian raskas.

Napit olivat mulla laatikossa, lähestulkoon väreittäin lajiteltuina. Ruskeita tuntui olevan kaikkein eniten, ja niissä oli myös nappeja, joita en varmasti enää koskaan käyttäisi kiinnitystarkoitukseen. Säästin siis vielä ehkä käyttökelpoiset ja valitsin kaikkien suurimmat lankaan pujoteltaviksi.

Työ oli kivaa, ja joihinkin nappeihin liittyi muistoja: muinaisen duffelin nappulat, entiset venetyynyn koukkunapit, kirpparilöydön kyynärpaikkoihin mätsäävät nahkanapit, ensimmäisen pikkutakin varanappi, isän virkapuvun metallileijona… Loppujen 578:n alkuperäisestä palveluspaikasta ei ollut harmainta hajua. Ja täällähän oli se tonttulakin kulkunen, jota olin etsinyt jo kaksi joulua.

mde

Missähän juhlissa tätä käyttäisi?