Puoli päivää Portossa

Kuudessa tunnissa ehtii nähdä paljon Portoa.

Pyhan kolminaisuuden kirkko

Katolinen kirkko kiiltää ja kimaltaa. Ja vetää puoleensa myös muita käyttäjiä kuin turisteja.

Bolhao kaippahalli vihannesmyyjä

Bolhaon kauppahalli tarjosi väriä ja väkeä sekä tuotteita elävistä kukoista kuolleisiin kaloihin.

Paistetut sardiinit lautasella

Sardiini. Nam.

Porto Douron yli Gayan puolelta

Gaian puolelta aukeni kuvaan koko vanha kaupunki.

Gayan köysirata, lasikoppi

Kaupungissa on jyrkkää. Köysiradalla pääsi nopeasti ja mukavasti alas ja ennen kaikkea takaisin ylös. (Vastarannalla on sillan kupeessa tarjolla funikulaari eli rinneratikka.)

Porto Douro through the lens

Entisessä portviinivarastossa oli esillä upeita valokuvia sadan vuoden takaa.

Terassi viiniköynnöksen katveessa

Helteessä halusi turistikin istua viiniköynnöksen varjossa.

Ja jos on vähän enemmän aikaa kuin kuusi tuntia, ehtii vielä tutustua portviinikellariin ja sen antimiin.

Taylor's port viinikellarin tynnyreitä

Taylor’s Portin kellarissa kypsyi ja tuoksui portviini.

Mutta kuudessa tunnissa on vaikeaa löytää tuliaisia, joissa ei lukisi Porto tai I love Porto. Niitä huppareita ei viitsi lapsille tuoda.

Luototta Losissa

Oltiin oltu jo viikko matkassa ja käytetty luottokorttia tavanomaiseen elämään eli ruokaostoksiin, ravintoloihin, vaatekauppoihin, turistikohteisiin ja tuliaisiin. Sinä perjantaiaamuna olin lähdössä lasten kanssa koko päivän retkelle tiedekeskukseen,  luonnontieteelliseen museoon ja keskustan pilvenpiirtäjään, mutta metroasemalla MasterCard ei toiminut. Ostettiin kiireessä piletit käteisellä ja kolkuteltiin kohti paikallista Heurekaa.

Ja olikin retkipäivä: Hurrikaanisimulaattori sylkäisi korttini kidastaan. Lounasruokalan kassa totesi valittaen kortin oleva toimimaton. Aulan pankkiautomaatti ilmoitti, että nostoa ei voinut suorittaa. Museon lipunmyyjä koetti keksiä syytä sille, miksi kone hylki korttiani. Museokaupassa tyydyimme vain katselemaan tuotteita, sillä kaikki käteiset oli jo käytetty. Bank of American rukkaset olivat viimeinen niitti: uskoin, että luottokortissani oli jotain vikaa. Kaveri lainasi rahaa, jotta päästiin kaupungista kotiin.

Majapaikkaan päästyäni soitin pankkini palvelunumeroon, jossa vahvistettiin korttini suljetun ”epätavallisen aktiviteetin vuoksi”. Saisin korttini avattua verkkopankkitunnuksilla (jotka olivat kotona) tai neuvottelemalla henkilökohtaisen pankkineuvojani kanssa (joka oli sekä juhannuksen vietossa että kymmenen tunnin aikaeron päässä). Hm. Onneksi en ollut juuri maksamassa hotellia ja lähdössä lentokentälle kotimatkalle! Useiden tekstiviestien, skypetysten, sähköpostien ja puheluiden jälkeen sain pankkitunnukset, saatoin todistaa henkilöllisyyteni ja aktivoida korttini. Loma jatkui ja business as usual.

Kotiin palattuani tein reklamaation pankille: Myönsin, että en ollut ilmoittanut aikovani lomailla ulkomailla. Kerroin, että olen tyytyväinen korttien käytön valvontaan. Ihmettelin, miksi kortin sulkemisesta ei ollut ilmoitettu minulle. Kysyin, mikä oli se epätavallinen aktiviteetti, jonka vuoksi korttini suljettiin. Toivoin, että ainakin puhelinkuluni korvattaisiin. Kiitos pankille: palautteeni käsiteltiin nopeasti ja asiallisesti, ja sain myös korvauksen ylimääräisestä vaivasta ja aiheutuneista kuluista.

Mutta vieläkään en tiedä, minkä vuoksi  korttini suljettiin, sillä sitä ei pankki minulle kertonut – turvallisuussyistä.

Koreaksi kylpylässä

Crystal Spa oli helppo löytää, olihan meillä Waze ja silmälasit päässä. Vastaanoton jälkeen alkoikin sitten seikkailu: ensin riisuttiin kengät, sitten silmälasit ja sitten vaatteet. Olimme varanneet kokovartalokuorinnat ja suunnistimme nyt koreankielisten kylttien, henkilökunnan ja muiden asiakkaiden ohjeiden mukaan naisten saunaosastolle. Tehtävämme oli kuivasaunoa, höyrysaunoa ja porekylpeä itseämme valmiiksi käsittelyä varten. Check!

”Woonoowoon” huuteli pesijä käytävältä ja katseli kysyvästi kiehuvan jacuzzin suuntaan. Tulkitsimme, että kyseessä oli meidän varauksemme, 101. Kävelimme henkilökunnan perässä pesutiloihin, jossa meidät otti vastaan kaksi mammaa mustissa: virka-asuna oli kummallakin pitsirintsikat, maxipikkuhousut ja rantaläpsyt. Meidät kummatkin komennettiin omille vaaleanpunaisille muovilavereille mahalleen makaamaan, pään päälle pantiin pyyhe ja käsittely alkoi.

Pesijä veti käteensä perunankuorimishanskat, kaatoi päälle vadillisen lämmintä vettä ja alkoi jynssätä kroppaa kantapäästä kiireeseen. Viereisiltä pedeiltä kuului pauketta, naksuttelua, hinkaamista, vetelyä, raapimista ja läpsintää, ja kun pesijämamma käänsi pääni, näin naapurini päällä konttaavaan korealaisen hierojan takovan asiakkaan selkää antaumuksella. Kaverin suunnasta kuului välillä puhinaa ja komento ”Relax!”. Kuulin myös anovan selvityksen taannoin sijoiltaan menneestä olkapäästä, mikä ei henkilökuntaa hidastanut vaan päinvastoin kiihdytti hoitaviin toimenpiteisiin. ”Relax!” ”Please?” ”Relax!” ”Auts!” ”Relax!!” Oma pesumammani ei paljon puhunut eikä kysellyt, ohjaavilla läpsytyksillä ja kääntelyillä pyörin käsittelyn aikana selinmakuulta päinmakuulle ja kummallekin kyljelle, otin tukea penkin reunoista tai nojasin mamman mahamakkaroihin ja yritin pysyä kyydissä mukana.

Miten paljon orvaskettä ihmisestä voi tehopesussa irrotakaan! Vähän enemmällä teholla olisi saanut kokovartaloepilaation. Reilun puolen tunnin käsittelyn jälkeen olo oli kuin vastasyntyneellä: iho oli sileä kuin vauvan peppu ja pää kuin tyhjä taulu. Poistuimme hoidosta – kaveri paljon nopeammin kuin minä – ja jatkoimme yhteisiin tiloihin firman unisex-shortseissa ja teepaidoissa.

Jimjilbangin keskellä oli iso lattia, jossa ihmiset makailivat tatameilla. Yhdessä kulmassa oli kahvio, toisessa hierontatilat sekä mani- ja pedikyyrit. Me kävimme kaikki hoitohuoneet läpi: Punasavihuoneessa oli lämpötila 62 astetta, joten pelkästä makailusta kihosi hiki otsalle. Suolahuone oli hiukan viileämpi, 55 astetta, mutta sielläkin lojuminen kävi työstä. Hiilihuone oli vain 47-asteinen, joten siellä saattoi olla vaaterissa hieman pidempään. Jäähuoneen nimi olisi voinut olla ”Suomen kesä”: lämpötila 18 astetta. Plussaa.

Siellä viilennellessämme sisään tuli kaverin pesijä, myös jäähdyttelemään hikisen ja kostean työn lomaan. Hän tervehti meitä kuin vanhoja ystäviä, istui viereeni ja huomasi sääressäni olevan mustelman. Muitta mutkitta hän nappasi jalkateräni käteensä, alkoi painella nilkkaa,a suorittaa kolmannen asteen kuulustelua ja antaa hoito-ohjeita enimmäkseen koreaksi. Erotin joukosta sanat ’bad’, ’circulation’, ’age’, ’no young’, ’no good’, ’cholesterol’, ’family’ sekä ’mama’. Niinkin pieneksi ihmiseksi mammalla oli valtavat näppivoimat, ja tiesin diagnosoinnista ja hoidosta seuraavaan uusia mustelmia. Lupasin alkaa hieroa sääriäni joka päivä, liikkua enemmän, nostaa jalkoja ylös, käyttää sähköpöytää ja satulatuolia sekä syödä terveellisesti – ja koetin piilotella toista pohjettani, sillä mitä olisikaan seurannut suonikohjujeni näkemisestä!

Kaikesta huolimatta ja siitä johtuen suosittelen lämpimästi. Pesu ja linkous oli erilainen kuin esim. turkkilaisessa hamamissa mutta idea sama. Nyt ihmettelen vaan sitä, miksi en ole koskaan elämässäni käynyt perinteisessä yleisessä saunassa ja tilannut pesua.

Tehoturistin Thessaloniki

Olin viime viikon työmatkalla Thessalonikissa. Konffaohjelman lisäksi ehdin suorittaa turistin velvollisuuksia: yhden ehtoollisviinin, kaksi museota, kolme kirkkoa, neljä merenelävää, viisi kauppaa ja kuusi kaljaa.

6. Hellas, Fix, Vergine, Alfa, Mythos – ja Amstel.

olut hotellin parvekkeella

5. Apteekista korvatulpat, kulmakioskista vesipullo, kirpparilta hellepaita, torimyyjältä nahkasandaalit ja lentokentän taxfreestä tuliaissuklaat.

4. Grillattuja sardiineja, paistettuja anjoviksia, savustettua mustekalaa, höyrytettyjä sinisimpukoita.

lounaspaikka

3. Agia Sophia ja pari muuta toimivaa Agia/Agiosta.

20160611_121855

2. Bysanttimuseo ja Valkoinen torni.

bysanttilainen invalidi

1. Viimeisenä iltana makasin hotellihuoneessa ja katselin televisiota. Kyytipojaksi olin ostanut lähikaupasta niiden ainoan pienen viinipullon – Athos-vuoren munkkien tekemää ehtoollisviiniä (6,10 e / 375 cl). Siitä huolimatta en saanut kielillä puhumisen lahjaa, joten jouduin seuraamaan paikallista talk showta, tv-shoppia, uutislähetystä, saippuasarjaa, ajankohtaisohjelmaa ja 70-luvun elokuvaa kreikaksi.

20160610_203744

Viimeinen kesä Mukkulan leirintäalueella

Oltiin viime viikko kahden aikuisen ja neljän lapsen voimin Mukkulan leirintäalueella Lahdessa. Majoituimme kuuden hengen kaksikerroksisessa mökissä, jossa oli sähköt, suihkut, pesukoneet, jääkaapit, mikrot ja muut mukavuudet. Muistelimme vieraidemmekin kanssa muinaisia leirintäaluekokemuksiamme. Olipa jollain jopa traumoja telttailusta.

  • 70-luvulla ajettiin koko perheen voimin kesälomalle. Neljä henkeä ja soputeltta kuplavolkkariin ja kauas!
  • 80-luvulla kolkuteltiin likkakaverin kanssa Provinssirockiin junalla, pikkuteltta ja makuupussit rinkoissa.
  • 90-luvulla poikaystävän kanssa kohteena asuntomessut – kulkupelinä oma auto!
  • 2000-luvulla en tainnut käydäkään teltassa. Paitsi kaljateltoissa.
  • 2010-luvulla harjoiteltiin lapsen kanssa telttailua serkun vuokramökin pihassa.

Viime viikolla Mukkulassa pystyssä oli pari telttaa; muut asukkaat majoittuivat asuntoautoissaan tai -vaunuissaan sekä mökeissä tai huviloissa. Myös Mukkula leirintäalueena on häviää kartalta: kaupunki suunnittelee paikalle tapahtumapuistoa ja mahdollisesti hotellia Mukkulan kartanon täydentäjäksi.

Huvila-ja-pallogrilli.jpg

Kyllä kesään pallogrillaaminen kuuluu.

Aamu-Vesijärven-rannalla.jpg

Vesijärvi on suhteellisen suuri. Rannoilla on vaikka mitä: surffiklubista kuolleeseen haukeen ja uimarannasta kanadanhanhiin.

keittokatos-tyhjillään.jpg

Keittokatoksessa ei ollut tungosta.

rikkinäinen-sulkapallo.jpg

Alueella oli tenniskenttä, ja respasta sai lainata varusteita. Sulkapallo oli saanut vuosien varrella kovaa kyytiä!

Iloinen leski ja iloinen kuski kesäretkellä

Iloinen leski ja iloinen kuski kesäretkellä

Olin (kuski) äitini (leski) kanssa pitkällä viikonlopulla Itä-Suomessa. Muutamassa päivässä suoritettiin monta kesälomaan kuuluvaa asiaa:

saunavihta ja laudeliina

Sauna ja vihta ja pellavainen laudeliina. Onnea on sellainen päivä, jolloin on aamusauna ja iltasauna. Sateella voi olla myös päiväsauna.

hellepäivän ilta-aurinko saimaalla

Helteinen päivä järvellä. Aurinko paistoi iltaan saakka. Lippalakki lensi veteen ja nenä punoitti reissun jälkeen aurinkovoiteista huolimatta.

avantotossut kuumalla hiekalla

Avantotossuja tarvittiin: tuulettoman rannan hiekka oli polttavan kuumaa – ja vesi yhtä kylmää kuin uimakauden alussa.

Kesä kuivaa, minkä kastelee. Vanha viidakon sananlasku.

Kesä kuivaa, minkä kastelee. Vanha viidakon sananlasku. (Kuvassa myös siivousrätti!)

luonnonyrttisalaatti

Orvokkia, poimulehteä, ahomansikkaa, koivua, voikukkaa, mäkimeiramia tavallisen lehtisalaatin päällä. Ei siis eletty vain grillimakkaralla!

oopperajuhlien yleisöä

Oopperajuhlilla käytiin kuuntelemassa Iloinen leski. Katsomossa oli n. 2198 muutakin ihmistä.

järvimaisema punkaharjulla

Punkaharjulla maisemankatselu- ja evästauko. Ja myös selfie- (ei kuvassa).

Kun pato avataan, koskinäytöksessä virtaa puoli miljoonaa kuutiota vettä sekunnissa.

Kun pato avataan, Imatrankoskesta virtaa puoli miljoonaa lirtaa vettä sekunnissa.

imatrankosken rannan kaiverrukset

Venäläiset turistit ovat jättäneet jälkensä Imatralle jo kauan sitten.

tyhjä oluttölkki ja Imatran valtionhotelli

Suomalaiset turistit jättävät jälkensä Imatralle edelleenkin.

kruunupuiston hiidenkirnut

Oho, täällähän on hiidenkirnuja!

Iloinen läski oli Parikkalan patsaspuistossa.

Iloinen läski oli Parikkalan patsaspuistossa.

Heurekassa viihtyy vaikka koko päivän

Jos kävisi niin, että lumi sulaisi loskaksi ja pakkanen vaihtuisi kurakeliksi, Heureka olisi hyvä vaihtoehto viikonlopun viettoon. (Tai ainakin toisen päivän retkikohteeksi.)

Oltiin kanssa muutama viikko takaperin isolla kirkolla, ja matkalla poikkesimme lasten – ja aikuisten – tiedekeskukseen Tikkurilaan. Oli näkemistä ja ennen kaikkea tekemistä kemianlabrasta köysipyöräilyyn ja soluelokuvasta iglunrakennukseen. Lapset juoksivat pisteestä toiseen ja aikuinen yritti pysyä perässä. Aikaa kului paitsi aktiviteettien tekemiseen myös periaatteisiin perehtymiseen: vanha pinko tunsi velvollisuudekseen lukea, mihin fysikaaliseen ilmiöön kappaleen ilmassa pysyminen perustuu tai miksi kuiskaus kulkee puolipallosta hallin toiseen reunaan. Ja selitykset olivat oikeasti kiinnostavia! Kyllähän näitä on varmasti käsitelty muinaisilla kemian, fysiikan ja muun tylsän tunneilla, mutta nyt käytäntö elävöitti teorian.

Heurekassa oli myös kiva kahvila-ravintola. Ilokseni laskeskelin, että neljä pöytää oli varattu synttärikutsuille – mikä loistava idea. Vaikka ’opettavaiset syntymäpäivät’ voi kuullostaa sadistiselta suunnitelmalta, luulen, että Roosan, Veetin, Amandan ja Lindan vierailla oli tosi kivaa!

20141025_131707

Tässä vielä väkevä kannanotto päivän puheenaiheeseen. Ja myös kuva lasten kemianlabrasta, jossa testattiin, miten eriväriset nesteet saadaan pysymään koeputkessä kontaminoitumatta.

P.S. Oikeastaan mitään muuta en moiti kuin museokauppaa. Lyijykynä 3,20! En usko, että siinä päässä on oikeasti timantti.