Jos kävisi niin, että lumi sulaisi loskaksi ja pakkanen vaihtuisi kurakeliksi, Heureka olisi hyvä vaihtoehto viikonlopun viettoon. (Tai ainakin toisen päivän retkikohteeksi.)
Oltiin kanssa muutama viikko takaperin isolla kirkolla, ja matkalla poikkesimme lasten – ja aikuisten – tiedekeskukseen Tikkurilaan. Oli näkemistä ja ennen kaikkea tekemistä kemianlabrasta köysipyöräilyyn ja soluelokuvasta iglunrakennukseen. Lapset juoksivat pisteestä toiseen ja aikuinen yritti pysyä perässä. Aikaa kului paitsi aktiviteettien tekemiseen myös periaatteisiin perehtymiseen: vanha pinko tunsi velvollisuudekseen lukea, mihin fysikaaliseen ilmiöön kappaleen ilmassa pysyminen perustuu tai miksi kuiskaus kulkee puolipallosta hallin toiseen reunaan. Ja selitykset olivat oikeasti kiinnostavia! Kyllähän näitä on varmasti käsitelty muinaisilla kemian, fysiikan ja muun tylsän tunneilla, mutta nyt käytäntö elävöitti teorian.
Heurekassa oli myös kiva kahvila-ravintola. Ilokseni laskeskelin, että neljä pöytää oli varattu synttärikutsuille – mikä loistava idea. Vaikka ’opettavaiset syntymäpäivät’ voi kuullostaa sadistiselta suunnitelmalta, luulen, että Roosan, Veetin, Amandan ja Lindan vierailla oli tosi kivaa!
Tässä vielä väkevä kannanotto päivän puheenaiheeseen. Ja myös kuva lasten kemianlabrasta, jossa testattiin, miten eriväriset nesteet saadaan pysymään koeputkessä kontaminoitumatta.
P.S. Oikeastaan mitään muuta en moiti kuin museokauppaa. Lyijykynä 3,20! En usko, että siinä päässä on oikeasti timantti.