Luototta Losissa

Oltiin oltu jo viikko matkassa ja käytetty luottokorttia tavanomaiseen elämään eli ruokaostoksiin, ravintoloihin, vaatekauppoihin, turistikohteisiin ja tuliaisiin. Sinä perjantaiaamuna olin lähdössä lasten kanssa koko päivän retkelle tiedekeskukseen,  luonnontieteelliseen museoon ja keskustan pilvenpiirtäjään, mutta metroasemalla MasterCard ei toiminut. Ostettiin kiireessä piletit käteisellä ja kolkuteltiin kohti paikallista Heurekaa.

Ja olikin retkipäivä: Hurrikaanisimulaattori sylkäisi korttini kidastaan. Lounasruokalan kassa totesi valittaen kortin oleva toimimaton. Aulan pankkiautomaatti ilmoitti, että nostoa ei voinut suorittaa. Museon lipunmyyjä koetti keksiä syytä sille, miksi kone hylki korttiani. Museokaupassa tyydyimme vain katselemaan tuotteita, sillä kaikki käteiset oli jo käytetty. Bank of American rukkaset olivat viimeinen niitti: uskoin, että luottokortissani oli jotain vikaa. Kaveri lainasi rahaa, jotta päästiin kaupungista kotiin.

Majapaikkaan päästyäni soitin pankkini palvelunumeroon, jossa vahvistettiin korttini suljetun ”epätavallisen aktiviteetin vuoksi”. Saisin korttini avattua verkkopankkitunnuksilla (jotka olivat kotona) tai neuvottelemalla henkilökohtaisen pankkineuvojani kanssa (joka oli sekä juhannuksen vietossa että kymmenen tunnin aikaeron päässä). Hm. Onneksi en ollut juuri maksamassa hotellia ja lähdössä lentokentälle kotimatkalle! Useiden tekstiviestien, skypetysten, sähköpostien ja puheluiden jälkeen sain pankkitunnukset, saatoin todistaa henkilöllisyyteni ja aktivoida korttini. Loma jatkui ja business as usual.

Kotiin palattuani tein reklamaation pankille: Myönsin, että en ollut ilmoittanut aikovani lomailla ulkomailla. Kerroin, että olen tyytyväinen korttien käytön valvontaan. Ihmettelin, miksi kortin sulkemisesta ei ollut ilmoitettu minulle. Kysyin, mikä oli se epätavallinen aktiviteetti, jonka vuoksi korttini suljettiin. Toivoin, että ainakin puhelinkuluni korvattaisiin. Kiitos pankille: palautteeni käsiteltiin nopeasti ja asiallisesti, ja sain myös korvauksen ylimääräisestä vaivasta ja aiheutuneista kuluista.

Mutta vieläkään en tiedä, minkä vuoksi  korttini suljettiin, sillä sitä ei pankki minulle kertonut – turvallisuussyistä.

Kantolassa Hämeenlinnan isot kirpputorit

Kirpputorikierrokset jatkuvat, nyt suunnitelmallisesti yhdellä suunnalla. Kantola on entistä ja nykyistä teollisuusaluetta, ja siellä onkin kolme isoa itsepalvelukirpputoria:

  • Hämeenlinnan suurkirpputori (Keksikatu 5)
  • Timon tori (Kantolankatu 7)
  • Kantolan kammari (Vanajantie 5, autolla Puusepänkadun kautta parkkiin).

Kaikki nämä sijaitsevat entisissä tehdas- tai myymäläkiinteistöissä, ja pöytiä on paljon, joten tarkka kiertely kestää. Tarjonta on kirjavaa kirjoista kippoihin ja kengistä kalusteisiin, ja hintahaarukka on leveä: Sorsakosken aterimia saa eurolla yhden tai kymmenen pöydästä riippuen! Löytyy tavaroita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan (patterikäyttöinen pyörivä ripsiharja) ja esihistoriallisia esineitä (Donkey Kong -elektroniikkapeli).

Loistavien löytöjen ja kaiken kurantin lisäksi löytyy myös surkeita yrityksiä: maksullista mainostavaraa, likaisia ja rikkinäisiä tai pilalle pestyjä vaatteita, toimimattomia sähkövälineitä, käytettyjä kosmetiikkapakkauksia, aloitettuja käsitöitä, haljenneita lautasia, homehtuneita koristekurpitsoita. Ei hullu se, joka pyytää?

.

Hämeenlinnalaisia kirpputoreja

Loma – ja sataa. Rannalla en ole maannut, mutta jonkun verran olen kierrellyt kirpputoreja huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Seuraavassa muutama hämeenlinnalainen kirppis, joista kaikista olen hankkinut jotain (ihan vaan talouselämään osallistuakseni):

  • Hermannin kirppis (Brahenkatu 27). Toiminut samoissa tiloissa Kaurialasssa pitkään, joten vakiintunut myyjä- ja asiakaskunta. Tarjolla enimmäkseen vaatteita ja pikkutavaroita. Erikoisuus: ulko-oven vieressä ilmaiskori, josta saa napata mukaansa myymättä jääneitä artikkeleita.

    virkattu-nalle-roope-ankka-lehtiä

    Iltalukemista ja yökaveri.

  • Kirppulinna (Palokunnankatu 14). Kivenheiton päässä torilta, linja-autoaseman kulmalla. Suhteellisen pieni paikka, joten nopealla käynnillä voi tehdä hyviäkin löytöjä; tarjolla lähinnä vaatteita ja pikkutavaraa.

    farkut-ompelukoneen-edessä

    Nämä olivatkin *vähän* tiukat, joten ne jatkavat elämäänsä jossain muussa muodossa.

  • Fida (Palokunnankatu 5). Ei erityisen edullinen, mutta monipuolinen tarjonta huonekaluista kahvikuppeihin ja kirjallisuudesta kenkiin. Erikoisuus: samaan hintaan sana viikonvaihteeksi ja muiksikin päiviksi eli taustalla lähinnä Radio Dei.

    keramiikkakulhot-wetterhoffin-toukokuu-pöytäliinalla

    Eriväriset mutta samansävyiset keramiikkakulhot sopivat yhteen kattaukseen.

  • Hämeentien kirppis (Hämeentie 11). Entisen säilyketehtaan tiloissa eli mielenkiintoinen ympäristö aivan rautatieaseman vieressä. Neljä eri tilaa; yhdessä huonekaluja ja muissa tavanomaiset kirpputoripöydät. Vaatteita, kenkiä, astioita, kirjoja eli hyvin matkakassiin mahtuvaa artikkelia.

    hämeenlinnan-kunnalliskertomus-1935

    Mielenkiintoista luettavaa: mm. matkailijoita kaivataan kaupunkiin mutta kuka maksaisi investoinnit?

  • Keisarin makasiini (Aulangontie 1). Kävelymatkan päässä juna-asemalta. Entinen ammus- ja varusvarasto on nyt uudehko kirppis, jolla on uusi omistaja; vielä suhteellisen vähän myyjiä, ja pöytätarjous 18 e/vko, kun muissa hinnat lähempänä kolmeakymppiä.

    marimekko-olkalaukku-ja-isoäidin-neliöt-tyynyt-sohvapeite

    Humanistin läppärilaukku eli Marimekon olkalaukku. Väreistä huolimatta tunnen persuja äänestäneitä ihmisiä. Ja jopa persuja.

  • Hämeenlinnan kierrätyskeskus (Aulangontie 1). Samalla tontilla kuin edellinen. Tarjolla lähinnä huonekaluja eikä niinkään pikkutavaraa. Myös työkeskuksen pikkumyymälä uusille tuotteille.
    nojatuoli-tyynyt-matto

    Nojatuolin sisuksissa voi tarvittaessa myös säilyttää karkkivarastoa tai muita tarpeellisia pikkuesineitä.

    Mikä on sun mielestäsi Hämeenlinnassa visiitin väärtti paikka?

Kirpputorit: hyödyllistä ja hyödytöntä, mutta halvalla

Kirpparit ovat kivoja paikkoja monesta syystä:

  1. niistä voi löytää tarpeellista tavaraa pilkkahinnalla
  2. niistä voi löytää tarpeetonta tavaraa niin halvalla, että ostaminen ei tunnu turhalta teolta
  3. niille voi lahjoittaa itselleen tarpeetonta tavaraa
  4. niillä voi myydä itselleen tarpeetonta tavaraa.

1. Ostin ’uuden’ nojatuolin 15 eurolla. Sain kaupan päälle eli tuolin sisuksista viisi kuulakärkikynää, yhden tussintupen, kaksi korostuskynää, yhden vihellyspillin, yhden huulirasvan ja kymmenen irtokarkkia.  Kuulakärkikynät otin käyttöön, muut heitin roskiin. Sitten jatkoin imurointia ja vielä pesin tuolin tekstiilipesurilla.

2. Taannoin törmäsin neuleharppuun, pari euroa. Ostin sen, testasin ja totesin, että ei ole mua varten. Aion laittaa kehän kiertoon seuraavalle kokeilijalle tai yksikätiselle kutojalle. ->

3. Kun hankkii käytettyä tavaraa halvalla, sen kiertoon laittaminen ei tunnu isolta uhraukselta.

4. Olen joskus koettanut katukirppiksellä myyntiä, mutta se ei oikein lyönyt leiville. Kirppiksen etu on siinä, että tarjolla on muutakin tavaraa, joka houkuttelee enemmän asiakkaita. Lisäksi paikalla on aina henkilökunta, joka tekee rahastustyön ja muutenkin pyörittää hommaa, jossain jopa järjestelee pöydät asiakkaiden jäljiltä.

Hämeenlinnalaiset hoi: mikä on teidän suosikkikirpparinne? Antakaapa vihje seuraavan sateisen päivän varalle.

Salaatti on tuoreena parasta

wpid-20150702_181251.jpg

Luulisi että hyvä vihertiski on kauppiaalle ihan kunnia-asia, varsinkin mökkikunnassa ja kesäaikaan. Mutta ei näköjään. Näitä nuutuneita ei ostettu!

wpid-20150703_174336.jpg

Kaupan ruukkusalaatit ja -yrtit ovat siitä mukavia, että ne voi laittaa maahan ja katsoa, tapahtukoo ylösnousemus.  Yleensä tapahtuu. Tässä ei ole edes kasvusäkkiä vaan ihan tavallinen multapussi, johon on viilletty pohjaan muutama aukko,  joista pääsee ylimääräinen vesi valumaan maahan. En tiedä, olisivatko kauppareissulla bongatut puolikuolleet salaatit heränneet henkiin tällä käsittelyllä.

Kirje Ivarille

Hej, Ivar!

Sinulla on kiva kauppapuoti: käyn liikkeessäsi aika usein. Tykkään teidän tyylistä ja designista, valikoima on tosi laaja, hinnat edulliset ja aukiolot houkuttelevat. Myös tuotteiden kokoamisohjeet ovat nerokkaita.

Olen ostanut sulta mm. kaksi lasten perussänkyä. Ensimmäisen ostin epähuomiossa ilman pohjaa. Toiseen ostin epähuomiossa liian pienen pohjan. Olisikin muutama kehitysehdotus:

  1. Voisit myydä sängyn rungon ja pohjan samassa paketissa, sillä kumpaakin tarvitaan.
  2. Voisit lisätä rungon myyntitietoihin selkeän maininnan, että pohja tarvitaan ja että sopivat vaihtoehdot ovat a, b tai c.
  3. Voisit kertoa varastossa, että tähän runkoon tarvitaan pohja, jotka ovat hyllypaikalla 1, 2 tai 3.
  4. Viimeistään kassalla voisit varoittaa, jos asiakas on ostamassa ilmiselvästi väärää runko-pohja-yhdistelmää.

Nähdään pian: tulen vaihtamaan liian kapean sängynpohjan leveämpään, kunhan taas ohi kuljen. Pärjätään ihan hyvin pelkällä patjalla siihen saakka.

Med vänlinga hälsningar /Lotta

Testi: kaksipäinen virkkuukoukku

Meillä oli loppukesästä työpaikalla iso isoäidinneliöoperaatio. Sen aikana näin yhdellä kollegalla kaksipäisen, monivärisen, bambupuisen* virkkuukoukun. Toisessa päässä oli kolmosen koukku, toisessa puoli numeroa isompi.

Törmäsin sellaiseen Wetterhoffilla vähän aikaa sitten ja pitihän se ostaa – kaksi yhden hinnalla**! Nyt olen testannut sitä erilaisiin lankoihin, ja tulos on:

bambupuinen-virkkuukoukku-isoäidin-neliön-päällä

  • Koukku on kaunis. Esteettisyydessä se hakkaa alumiinisen serkkunsa 6-0.
  • Koukku on mukava kädessä. Bambu on lämmin ja joustava materiaali, eikä siitä jää metallin hajua hikisempääkään käteen.
  • Koukussa on kaksi päätä, joten eripaksuisia jämiä voi virkata yhdeltä istumalta.
  • Koukku ei luista kovin hyvin, joten virkkaaminen on hitaampaa kuin sileällä metallikoukulla.
  • Koukun pää on terävä, mikä vaikeuttaa varsinkin löyhäkierteisten lankojen virkkaamista.
  • Ostos oli enemmän taiteellinen kuin pragmaattinen.

 

* Bambu ei kylläkään ole puu vaan ruokovartinen kasvi eli heinä.
** Koukun hinnalla olisi kyllä saanut enemmän kuin kaksi tavallista virkkuukoukkua.

Kaupasta kotimaista

Ruokakaupassa sain isänmaallisuuden puuskan ja päätin ostaa kotimaisia tuotteita. 

  • Tomaatti: kotimaiset luomutomaatit olivat vain kaksi kertaa niin kalliita kuin halvimmat ulkomaiset.
  • Kurkku: kilohinta oli melkein sama kuin tomaateilla, mutta ostin silti.
  • Salaatti: retroilin ja otin kotimaista kiinankaalia (teknisestihän se ei ole salaatti, mutta käyttötarkoitus on tällä kerralla sama).
  • Maito: paitsi kotimaista myös paikallista.
  • Leipä: pehmeä peruna-kaura-reikäleipä oli leivottu oikeassa leipomossa.
  • Liha: alkuperämaa, teurastuspaikka ja pakkauspaikka Suomi.
  • Valmisateriat (pyttipannu sekä lihapullat ja perunamuusi): ei ihan Sahalahden mummolta mutta kotimaasta kuitenkin.
  • Täysjyväkorput: Kantolasta, Vanajan.
  • Puolukka-kaurakeksit: yksittäispakattuja mutta sentään Suomessa.
  • Jogurttijuoma: valiotuote maan rajojen sisältä.
  • Olut: itärajan tältä puolelta.

Seuraavat tuotteet oli joko varmasti tai todennäköisesti kuljetettu kauempaa:

  • tiskikoneaine (Tanska)
  • ketsuppi (tarkasta valmistusmaasta ei merkintää)
  • margariini (monikansallinen tuote sekin)
  • konekaakao (kuten yllä).

 Tämähän oli mielenkiintoista. Olisiko mahdollista ostaa vain kotimaisia tuotteita? Tai edes vain kotimaisia elintarvikkeita? Kuinka työlästä tai kallista se olisi? Olisiko siitä mitään hyötyä kansantaloudelle? 

Talvi tulee ja sähköä menee

Talossani on suora sähkölämmitys.

Niin ikävä kuin lämmin alkutalvi onkin ulkoilijalle ollut, talon lämmittäjä on seurannut sähkömittaria tyytyväisenä. Mulle tulee sähkölasku kuukausittain, ja lämmityskulut ovat sen isoin osa: alimmillaan heinäkuussa lasku on 85 euroa, ylimmillään tammi- tai helmikuussa 345 euroa. Lamppuja tietysti poltellaan pimeään aikaan eri tavalla kuin kesällä, mutta muuten käyvät ihan samat sähkölaitteet: tiskikone, pesukone ja kuivuri hurraavat monta kertaa viikossa vuodenajasta riippumatta ja ruokaa laitetaan yhtä paljon niin kesällä kuin talvella.

takkatuliLämmityksessä on pattereiden ja ilmalämpöpumppujen apuna olohuoneen kakluuni ja lastenhuoneen pönttöuuni. Keittiössä on puuhella, joka ei juurikaan varaa lämpöä, vaikka sen uunin olen tiiliskivillä täyttänytkin. Tulisijojen lämmitys on mukavaa hommaa – takkatulen räiske jne. – mutta varsin sitovaa: puiden sytytyksestä peltien sulkemiseen menee aina pari tuntia, minkä aikana ei lähdetä hoitelemaan muita asioita.  Jos talo lämpiäisi vain tulipesillä, ei talvisin ehtisi töissä käymäänkään!

Suomen suloisin rautakaupanmyyjä

Aulangontie

Toissasunnuntainen päiväkävely suuntautui naapurikunnan puolelle, Hattulaan. Alkutalven Aulangontietä oli ilo kulkea: aurinko paistoi ja silmä lepäsi kulttuurimaisemassa.

Metsänkylän-kartano

Metsänkylän kartano on komea tila. Ilahduttaa, kuinka hyvin se on hoidettu. Ja ilahduttaa, että pihaan ja rakennuksiin pääsevät muutkin kuin omistajat. Leivintuvassa on kahvila, Navetassa rakennuskierrätysmyymälä ja Domus Classicassa myydään uutta tavaraa.

Domus Classican miljöö ja valikoima suorastaan houkuttavat koskemaan ja kokeilemaan. Yksi liikkeen työntekijä oli jopa käynyt makaamaan pellavariveiden päälle päiväunille:

kissa-korissa-kerällä

Minä en työtä pelkää, uskallan jopa käydä sen viereen nukkumaan.