Ruokakaupassa sain isänmaallisuuden puuskan ja päätin ostaa kotimaisia tuotteita. 

• Tomaatti: kotimaiset luomutomaatit olivat vain kaksi kertaa niin kalliita kuin halvimmat ulkomaiset.
• Kurkku: kilohinta oli melkein sama kuin tomaateilla, mutta ostin silti.
• Salaatti: retroilin ja otin kotimaista kiinankaalia (teknisestihän se ei ole salaatti, mutta käyttötarkoitus on tällä kerralla sama).
• Maito: paitsi kotimaista myös paikallista.
• Leipä: pehmeä peruna-kaura-reikäleipä oli leivottu oikeassa leipomossa.
• Liha: alkuperämaa, teurastuspaikka ja pakkauspaikka Suomi.
• Valmisateriat (pyttipannu sekä lihapullat ja perunamuusi): ei ihan Sahalahden mummolta mutta kotimaasta kuitenkin.
• Täysjyväkorput: Kantolasta, Vanajan.
• Puolukka-kaurakeksit: yksittäispakattuja mutta sentään Suomessa.
• Jogurttijuoma: valiotuote maan rajojen sisältä.
• Olut: itärajan tältä puolelta.

Seuraavat tuotteet oli joko varmasti tai todennäköisesti kuljetettu kauempaa:

• tiskikoneaine (Tanska)
• ketsuppi (tarkasta valmistusmaasta ei merkintää)
• margariini (monikansallinen tuote sekin)
• konekaakao (kuten yllä).

 Tämähän oli mielenkiintoista. Olisiko mahdollista ostaa vain kotimaisia tuotteita? Tai edes vain kotimaisia elintarvikkeita? Kuinka työlästä tai kallista se olisi? Olisiko siitä mitään hyötyä kansantaloudelle?