Ihminen vastaan parkkihalli (osa 1)

Lähdettiin kuukausi takaperin lasten kanssa serkkuja tapaamaan Tampereelle. Oli sovittu tärät Koskikeskukseen, joka oli sopivasti Hämeenlinnan, Armonkallion ja Ylöjärven keskipisteessä.

Halliin ajo sujui mallikkaasti Ratinan rakennustyömaasta huolimatta. Vapaat paikat olivat kuitenkin näin joulun alla kuitenkin kiven alla, ja veivasin autoni aika ahtaaseen paikkaan.

Ei olisi kannattanut: Kun palasimme parin tunnin syömisen ja shoppaamisen jälkeen autolle, viereisessä ruudussa oli uusi auto. Se oli edellistä isompi ja aiempaa lähempänä. En siis saanut ensimmäisellä yrityksellä autoani seinän vierestä pois, vaikka vieressä istui neuvomassa veli ja takapenkillä kolme koululaista.

Ei hätää: rekisterinumeron perusteella saimme tietää auton omistajan ja saatoimme soittaa hänelle. Hätää: omistaja ei vastannut puhelimeen.

Toinen yritys saada auto ruudusta pois ei onnistunut ensimmäistä paremmin, joten veli lähti kauppakeskuksen infoon kuuluttamaan omistajaa. Minä soitin seuraavaan kyläpaikkaan, että olimme kyllä tulossa, mutta vähän viiveella, sillä tiellä oli pieniä esteitä. (Oikeastihan siinä tiellä oli yksi iso este.)

Veljeä ei kuulunut inforetkeltä takaisin, eikä infokuulutustakaan kuulunut, joten koetin vielä kerran saada auton seinän vierestä pois. Onnistuin, joskin muovisen etupuskurini kustannuksella. Raavin auton ahtaasta paikasta pois ja jätin se jonkin matkan päähän nyt vapaaseen ruutuun. Koetin soittaa veljelleni ja ilmoittaa uuden sijainnin, mutta hänkään ei vastannut puhelimeen. Jätin lapset autoon ja lähdin itse hakemaan veljeäni infosta.

Koskikeskuksen sisällä selvisi, että varsinaista infoa ei ollut olemassakaan. Ei ihme, että kuulutuksiakaan ei kuulunut! Minun etsiessäni olematonta infoa veljeni oli palannut takaisin autolle, joka ei enää ollut siellä, missä se vähän aikaa sitten oli ollut ylitse-, alitse- ja sivuitsepääsemättömissä jumissa.

Veli soitti tyhjästä parkkiruudusta ja tiedusteli, missä auto oli, missä lapset olivat ja missä minä olin. Lupasin tulla välittömästi parkkihallin sisäänkäynnille ja näyttää auton uuden paikan – mutta en enää löytänytkään samaa ovea, josta olimme tulleet parkkikselta kauppakeskukseen. Suunnistin siis uudelle ovelle, minkä jälkeen koetin suunnistaa parkkihallissa sinne, missä kuvittelin auton jättäneeni.

Matkalla kohtasin joulupukin, joka jakoi lapsille karamelleja. Aikuisille ei valitettavasti ollut tarjolla liköörikonvehteja.

Löysin viimein oikean oven ja tapasin veljeni. Johdatin hänet autolle, jossa kuin ihmeen kaupalla mieleeni tuli ulosajoon varatun vartin varmasti ylittyneen. Jätin veljen ja lapset autoon, juoksin parkkilipun kanssa uudestaan maksuautomaatille, juoksin takasin autolle hakemaan lompakon, maksoin söhräämiseen menneestä ajasta, juoksin takaisin autolle ja hyppäsin rattiin enkä ajanut joulupukin päälle enkä kolaroinut viereistä autoa enkä törmännyt mihinkään lähtiessämme ulos parkkihallista.

Suunnistaminen Koskikeskuksesta Armonkalliollekin meni kerrasta nappiin (kiitos alkuasukkaan opastuksen), ja osa porukasta jäi pois. Soitin taas seuraavaan kyläpaikkaan ja sanoin, että olimme kyllä tulossa ja että enää pitäisi löytää tunnelin pää se sen toisessa päässä loistava valo, joka veisi Ylöjärvelle. Alkuasukasveljeni ei ollut enää kyydisssä, joten pyörin huolellisesti Armonkallion ja Tammelan pimeät kadut oikeaa tietä etsiessäni. Tampere on muuttunut huimasti sitten edellisen säännöllisen autoiluni siellä vv. 1986-1989.

Löysin kuitenkin Tammelan Alkon. Se oli entisellä paikallaan. Ostin sieltä neuvoa-antavat, ja minulle annettiin myös neuvot, miten pääsen rantatunneliin.

Vannoin, että vähään aikaan en asioisi parkkihallissa.

Arkikuvahaaste: pitkäperjantai

wpid-img1397851614869.jpg

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste. Eilen oli teknisesti pyhä ja vapaata, joten mikäs oli kuvaillessa rai-rai-raitateemaa:

  • Aamulla päätin taas kerran, että rikkinäisten sälekaihtimien tilalle pitää vaihtaa toiset verhot. En taaskaan vaihtanut.
  • Vaihdoin lakanat ja pesin koneellisen pyykkiä. Todennäköisesti teen samaa huomenna.
  • Join aamukahvin toissavuotisesta One Day Design Shopista ostamastani raitamukista.
  • Kastelin rairuohon ja nostin tipun pystyyn.
  • Vietin kivan päivän Tampereella sukulaisissa mm. Tiitiäisen puistossa. Ollapa Hämeenlinnassakin samanlainen! Tai edes sinne päin.

Kotiseutumatkailua Hämeessä

Lähdin päivällä joulupukin asioille Tampereelle. Menomatka konetietä, paluumatka perinnemaisemaa.

rekisterikilpi-nippusiteellä-kiinniEnsimmäinen pysähdys oli Aulangontien Teboililla, jossa huomasin rekisterikilven toisen ruuvin murtuneen ja rekkarin retkottavan paikallaan vain toisesta reunastaan.

Asia korjautui Pirkanhovissa sadan kappaleen nippusidepaketin ja superystävällisen henkilökunnan avulla. On muuten merkittävää, että huoltoasemalta saa huoltoa eikä vaan sveitsinleikettä, keskikaljaa tai muovipussitettuja halkoja.

 

Pälkäneen-rauniokirkko

Toinen pysähdys oli Pirkanmaan johtavassa B-mielisairaalassa eli Ideaparkissa. Ei ollut turha pysähdys, sillä nyt uunissa on valo ja jääkaapissa samoin. (Ja se yksi viimehetken lahjaideakin tuli hoidettua.)

Kolmas toppi tapahtui Amurissa, jossa suoritin vuoden toiseksi hienoimman taskuparkkeerauksena ja taas ilman yleisöä.

Kotimatkalla pysähdyin ihailemaan rauniokirkkoa puolikuun valossa ja sinisessä hetkessä.

 

 

 

Pälkäneen-keltainen-talo

Rauniokirkon naapurissa on sisustusliike Keltainen talo. Idyllinen paikka! Ja meidän joulusaunassa sitten pestään uudella joulusaippualla. Ja huomenna ehtinen (ehkä mahdollisesti) vielä tehdä joulusiivouksen jouluntuoksuisella yleispesuaineella.

 

Lähivanhemman lauantai

Ja tämä ei sitten mene ’viideltä saunaan ja kuudelta putkaan’ vaan

  • yhdeksältä kahville
  • kymmeneltä autoon
  • yhdeltätoista Ideapark-nimiseen helvetin esikartanoon
  • kahdeltatoista Tampereelle serkulle kahville
  • yhdeltä Rauhaniemeen uimaan (kuva 1)
  • kahdelta takaisin serkulle pizzalle
  • kolmelta hetkeksi mahan viereen makaamaan
  • neljältä autoon
  • viideltä kotiin
  • kuudelta pyöränkumia pumppaamaan
  • seitsemältä kaupunginpuistoon kesäteatteriin (kuva 2)
  • kahdeksalta väliajalle
  • yhdeksältä Birgeriin yksille
  • kymmeneltä toiset
  • yhdeltätoista kirkkoon Linnajazzin yökonserttiin (kuva 3)
  • yhdeltä nahkat silmille.

Oli enemmän ohjelmaa kuin normaalina viikkona kuukautena neljännesvuotena. Kesäloma suoritettu?

Kuva 1: Rauhaniemessa uimassa. Nässyssä on kylmää vettä.

Kuva 2: Sakespearen kootut theokset alkamassa. Eturivissa vielä pahaa-aavistamattomat avustajat.

 

Kuva 3: Hämeenlinnan kirkossa kaikuivat jazz ja swing suviyön kunniaksi. Ja yksi reggaeksi sovitettu virsi.