Lepaalainen tulilatva

Meillä oli tänään töissä puutarha-alan opiskelijoita myymässä itse kasvattamiaan tulilatvoja. Tarjolla oli niin yksittäisiä ruukkuja kuin koriasetelmia käpyineen nauhoineen – ostettiin kollegan kanssa kukkaset omiin työhuoneisiin a) kannatuksen vuoksi b) lähestyvästä joulusta ja vähenevistä työpäivistä muistuttamaan.

wpid-tulilatva.jpgTulilatva ei ole koskaan ollut suursuosikkini, mutta nämä kukat olivat valioyksilöitä: tosi värikkäitä, isokukkaisia ja elinvoimaisia. Kauankohan kestää, ennen kuin kuiva konttoriympäristö ja heikko hoito tekee tehtävänsä… Siihen saakka nautitaan silmänilosta ja lasketaan päiviä joululoman alkuun!

Arkikuvahaaste: pitkäperjantai

wpid-img1397851614869.jpg

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste. Eilen oli teknisesti pyhä ja vapaata, joten mikäs oli kuvaillessa rai-rai-raitateemaa:

  • Aamulla päätin taas kerran, että rikkinäisten sälekaihtimien tilalle pitää vaihtaa toiset verhot. En taaskaan vaihtanut.
  • Vaihdoin lakanat ja pesin koneellisen pyykkiä. Todennäköisesti teen samaa huomenna.
  • Join aamukahvin toissavuotisesta One Day Design Shopista ostamastani raitamukista.
  • Kastelin rairuohon ja nostin tipun pystyyn.
  • Vietin kivan päivän Tampereella sukulaisissa mm. Tiitiäisen puistossa. Ollapa Hämeenlinnassakin samanlainen! Tai edes sinne päin.

Extremeä Evolla

Oltiin porukalla Evolla pitämässä kokousta. Aurinkoinen aamupäivä istuttiin neukkarissa koneiden kanssa ja vedettiin vielä verhoja eteen, ettei aurinko heijastanut näytöille eikä vaalentanut valkokangasta. Tavanomainen päivä toimistossa siis, konttorirotta ei valossa viihdy.

Iltapäivällä oli virkistyksen vuoro: luvassa oli potkupyöräilyä metsämaastossa ja maantiellä.  Läppärit laukkuun ja auton tronkkiin, vaihde vapaalle, tennarit jalkaan, kypärät päähän ja kickbike kiitoon.

Kiito tyssäsi ensimmäiseen ylämäkeen, joka oli kivisellä ja juurisella metsäpolulla. Vauhdin hidastuttua myös hyttyset saivat meidät kiinni. Niitä ei pyörää juosten taluttamalla päässyt pakoon. Sitten alkoi ukkonen jyrähdellä, eikä aikaakaan kun jo satoi. Taukopaikalle ei onneksi ollut pitkä matka, ja kun pääsimme laavun suojiin, sadekin laantui.

Nokipannukahvin ja naku-uinnin jälkeen käännettiin pyörät ja lähdettiin takaisin Evokeskukseen. Alkoi sataa vettä: paita ei enää ollut hikinen. Sitten tuli rakeita: ropina kuului kypärään. Kura roiskui eteen ja taakse, kun kiidettiin metsätietä pitkin. Rillit kastuivat ja huurustuivat, selässä oli rapaviirut, pohkeet saivat hiekkapesun.

Perille kun päästiin, alkoi aurinko paistaa.

Vuoden toistaiseksi paras työpäivä!