Oltiin porukalla Evolla pitämässä kokousta. Aurinkoinen aamupäivä istuttiin neukkarissa koneiden kanssa ja vedettiin vielä verhoja eteen, ettei aurinko heijastanut näytöille eikä vaalentanut valkokangasta. Tavanomainen päivä toimistossa siis, konttorirotta ei valossa viihdy.

Iltapäivällä oli virkistyksen vuoro: luvassa oli potkupyöräilyä metsämaastossa ja maantiellä.  Läppärit laukkuun ja auton tronkkiin, vaihde vapaalle, tennarit jalkaan, kypärät päähän ja kickbike kiitoon.

Kiito tyssäsi ensimmäiseen ylämäkeen, joka oli kivisellä ja juurisella metsäpolulla. Vauhdin hidastuttua myös hyttyset saivat meidät kiinni. Niitä ei pyörää juosten taluttamalla päässyt pakoon. Sitten alkoi ukkonen jyrähdellä, eikä aikaakaan kun jo satoi. Taukopaikalle ei onneksi ollut pitkä matka, ja kun pääsimme laavun suojiin, sadekin laantui.

Nokipannukahvin ja naku-uinnin jälkeen käännettiin pyörät ja lähdettiin takaisin Evokeskukseen. Alkoi sataa vettä: paita ei enää ollut hikinen. Sitten tuli rakeita: ropina kuului kypärään. Kura roiskui eteen ja taakse, kun kiidettiin metsätietä pitkin. Rillit kastuivat ja huurustuivat, selässä oli rapaviirut, pohkeet saivat hiekkapesun.

Perille kun päästiin, alkoi aurinko paistaa.

Vuoden toistaiseksi paras työpäivä!