Siikli on paras uusi peruna

Oi uuden perunan onnea: torilla on ollut tarjolla pälkäneläistä siikliä, jota olen kahden päivän aikana syönyt vähintään pienen ellen peräti suuren kapallisen. Siikli on ihanan pitkulainen, keltainen, kiinteä ja ennen kaikkea hyvän makuinen peruna; aivan eri luokkaa kuin timot ja swiftit (joita niitäkin olen kyllä jo pistellyt hyvällä halulla).

sydämenmuotoinen siikli-peruna

Vinkki uusien perunoiden pesemiseen: astioiden pesuun tarkoitettu pehmeä hankaustyyny vie tuoreen perunan kuoren tehokkaasti.

Peruna on hyvää kuumana pelkältään, voin tai sillin kanssa. Sen kylkeen sopii savukala, grillipihvi tai raakamakkara ja näiden seuralaiseksi kylmä olut. (On taas testattu kaikkien yhdistelmien toimivuus.) Vielä yhden perunan voi napata kattilasta tiskikonetta täyttäessään, ja se on haaleanakin hyvää. Jos jotain jäisi seuraavalle päivälle, niitä voisi syödä sellaisenaan kylmänä tai pannulla paistettuna. Perunat ja grillitähteet yhdistämällä saa pyttipannua. Perunoista voisi tehdä myös perunasalaattia (öljy+yrtit tai kermaviili, omena, suolakurkku ja roseepippuri -yhdistelmät maistuvat aina) ja grillata tämän kanssa uudet makkarat. Kierre on valmis.

Perunaovelle.com

Eilen illalla kävi naapurin mies ovella:

– Sulla näkyy olevan kasvimaa tuolla. Onko siellä vielä perunalle tilaa? Ostin itse vähän liikaa, voisin tuoda loput?

Mihin taloon ei itänyt, pehmeä peruna kelpaisi: alkoivat talkoot. Kasvimaalle mahtui pari riviä viikko sitten istutettujen viereen, ja lapiolla sai penkkiä levennettyä parillekymmenelle perunalle. Kasvimaan perustamisesta oli jäänyt yli vielä kolme multasäkkiä, joihin kuhunkin tuuppasin seitsemän perunaa. Loput saivat hyvän kodin kompostorista.

Nyt onkin jännitys: mikä alkaa kasvaa ensin? Itse (jääkaapissa) idätetyt ruokaperunan jämät vai naapurin kaupasta ostamat, pitkäituiset siemenperunat? Onko multasäkki parempi paikka kuin avomaan vako? Veikkauksia otetaan vastaan.

 

Illan muusi on aamun rieska

Kaikki muusi ei eilen ruualla mennyt, mutta sehän olikin pussista hätäpäissä tehtyä. Kaikki kaaliraaste meni.

perunarieskaIllalla tein rieskoja: jämämuusin sekaan jauhoa, muna, suolaa sekä kuivattua persiljaa väriä antamaan. Taputtelu pellille ja kuumaan uuniin vartiksi.  (Googlen mielestä Myllyn paras oli mullen paras).

Iltapalaksi syötiin kuumina voimariinin kanssa muutama, ja aamulla jatkettiin samalla linjalla juuston kanssa.

Muusia jäi vielä jääkaappiin. Mitähän siitä tekisi?

Lokakuun uudet perunat


Näin komeita ituja kaivettiin maahan kesäkuussa. Oli nicolaa ja rosamundaa – jaloille äideille tulisi varmaan hienot lapsetkin.

No ei tullut! Lukumääräisesti perunoita oli ehkä juuri ja juuri saman verran kuin maahanpantuja emojakin, mutta ne olivat huomattavasti pienempiä.

Note to self: serkun jääkaapissa itäneitä perunoita voi kyllä hätäpäissään heittää nurmikon reunaan kaivamaansa vakoon, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Päinvastoin haittaa, kun joutuu leikkurilla kiertämään sen kohdan koko kesän ajan.

Tom yum -kalapullat

Herkkusuuystävä oli kylässä. Sen kunniaksi parasta pakkasesta: vuoden vanhaa haukea ja tarjouskirjolohen peräpää.

Surrutettiin kalat pienemmäksi yleiskoneella ja sekoitettiin joukkoon tom yum -tahnaa reilulla kädellä. Maustettiin kalataikina tietysti kalakastikkeella ja varmuuden vuoksi vielä valkosipulilla. Paistettiin voissa kummaltakin puolelta.

Syötiin myös chilillä maustettuja ja smetanalla sidottuja, sipulin kanssa pannussa paistettuja suppilovahveroita.

Kalan ja sienen kaverina oli perunaa. Viipaleet uppopaistetettiin öljyssä ja maustettiin suolalla – taffelit kalpenivat. Ja ravintoterapeutit.