Kevät tuli kerralla kasvimaalle

Mun kasvimaani ei ole ollut kahta kesää samanlainen. Vähintäänkin vaihtuu kasvit (kun olen huomannut lajien haasteellisuuden omaan viitsimiseeni nähden) tai sitten siirrän palstojen paikkoja ja kärrään uutta kompostia uuteen kulmaan.

Tänä keväänä – siis eilen – tapahtui paljon.

20160411_173449.jpg

Kuvassa ei ole mitään sinistä, mutta on uutta, vanhaa ja lainattua. Uusia ovat lavakaulukset, joissa toivon mukaan multa pysyy paksumpana ja kasvit kuosissaan. Uutta ovat myös viimevuotisista sipuleista itäneet varret – samoin ruohosipuli puskee ryhdikkäänä omassa mättäässään. Vanhoista tiilistä tein reunukset ryytimaan ja ruohikon väliin, jotta raja olisi selvä ja nurmikon leikkaaminen helppoa. (Tietenkään en käyttänyt esim. luotisuoraa tai lautaa, jolla tiilien reunat olisi saanut suoraan.) Reunustan penkki on entinen sähköpylväs, sen lainasin kolmostien varr– oikeasti se on omasta pihasta kaadettu – taloon tulee maakaapeli. Lainattua: variksenpelättimen pää ja palttoo.

Nythän ei tarvitse enää kuin odottaa kaksi kuukautta, että hallanvaara väistyy.

Salaatti kohoaa korkeuksiin

Olen istutellut kaupan salattiruukkujen jämiä kasvimaalle. Menestys on ollut huikea: salaatit tuottavat lehteä enemmän kuin ehdimme syödä.

Salaatit kasvavat myös vartta. Aikaisimmat istutukset ovat yli metrin mittaisia. Katkaisin muutaman varren keittiön pöydälle kukkamaljakkoon, mutta runsaasta vedestä huolimatta tulos oli nuutunut kimppu. Söimme sen siis lounaalla pois.

image

Kasvimaakartta

kasvimaakartta Tänä vuonna en tuhertanut karttaa kirjekuoren taakse huonolla kynällä kasvimaan reunassa sateessa seisten.

Muutosta viime vuoteen on tapahtunut penkkien asettelussa ja joissain lajeissa.

Lehtikaalin vieressä on vielä tilaa. Muut olen todennäköisesti taas kylvänyt tai istuttanut liian tiuhaan.

Kasvimaa opettaa: kylvä harvaan, kitke usein

kehäkukat-kasvimaalla

Paitsi perunkoisoa kehäkukkapussista tuli myös kehäkukkaa. Sitä tuli paljon!

Tänään sain aikaiseksi kitkeä penkin. Urotyön jälkeen pystytin aidan kehäkukkien rivin sekä salaatin ja persiljan rivin väliin. (Aita oli saunan takaa löytynyt raudoitusverkko, joka oli juuri sopivan kokoinen kasvimaalle.) Nyt on salaateilla tilaa keriytyä ja persiljoilla rehottaa.

Kasvimaalla kykkiminen oli ihan oikea opetus. Ensi vuonna kyllä muistan

kylvää harvempaan, sillä näköjään nämä siemenet itävät ja viihtyvät tunkiopohjaisessa, multakuorrutteisessa savipenkissä
harventaa taimia, jotta kasvaville jää tilaa ja voimaa kehittyä
kitkeä useammin, jotta kasvimaa ei tuottaisi kovin runsasta ratamo-, maahumala-, vesiheinä- ja voikukkasatoa.

Eipä silti, kehäkukista on nautittu tänä kesänä moneen otteeseen: niitä on syöty salaatissa ja ripoteltu kylpyveteen. Ja onpa niitä poimittu maljakkoonkin:

kehäkukat-ja-tillinkukat-aaltovaasissa

Perunoiden kaverina perunkoiso

Kasvimaani on kuin morsian: siellä on jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua.

Maa on käännetty nyt keväällä ja sinne on tuotu uutta multaa kahden auton peräkontin verran. Pohjana on vanha tunkio, josta olen tehnyt arkeologisia löytöjä lasipulloista hammastahnapötköihin. Siemenperunat tulivat naapurilta lainaksi – aion palauttaa ne korkojen eli uusien perunoiden ja sillipurkin kera. Sinistä edustaa uusin ja yllättävin tulokas: kehäkukkien keskelle noussut perunkoiso.

Perunkoison varsi on pituudestaan huolimatta varsin vanttera, ja sininen hento kukka kuin elämänlangan kello.

Kasvin ilmaantuminen oli yllätys, sillä kylvin riviin vain kehäkukkia entisen mummunmökin siemenpussista! Mummunmökin entinen omistaja sitten tunnistikin kasvin myrkylliseksi ja pahanhajuiseksi koristeeksi, sentään komeaksi – ja yksivuotiseksi. 🙂

Viljelykartta

image

Tehdään pankin kirjekuoren takapuolelle multahanskat kädessä. Jätetään yöksi penkille sateeseen. Korjataan kahden viikon päästä lajit, kuin huomataan, mitä on istutettu. (Todennäköisesti korjataan myöhemmin lisää.) Säilytetään jääkaapin ovessa ja todetaan, että pitäisi merkitä kunkin lajin itäminen ensimmäisten vihreiden noustua. Todetaan, että persilja on paljon hitaampi kuin tilli.

Tietty rivit voisi merkitä  maahankin rullaksi käärityillä siemenpusseilla tai vaikka muoviveitsillä, mutta näin on jännittävämpää.

Perunaovelle.com

Eilen illalla kävi naapurin mies ovella:

– Sulla näkyy olevan kasvimaa tuolla. Onko siellä vielä perunalle tilaa? Ostin itse vähän liikaa, voisin tuoda loput?

Mihin taloon ei itänyt, pehmeä peruna kelpaisi: alkoivat talkoot. Kasvimaalle mahtui pari riviä viikko sitten istutettujen viereen, ja lapiolla sai penkkiä levennettyä parillekymmenelle perunalle. Kasvimaan perustamisesta oli jäänyt yli vielä kolme multasäkkiä, joihin kuhunkin tuuppasin seitsemän perunaa. Loput saivat hyvän kodin kompostorista.

Nyt onkin jännitys: mikä alkaa kasvaa ensin? Itse (jääkaapissa) idätetyt ruokaperunan jämät vai naapurin kaupasta ostamat, pitkäituiset siemenperunat? Onko multasäkki parempi paikka kuin avomaan vako? Veikkauksia otetaan vastaan.