Paitsi perunkoisoa kehäkukkapussista tuli myös kehäkukkaa. Sitä tuli paljon!

Tänään sain aikaiseksi kitkeä penkin. Urotyön jälkeen pystytin aidan kehäkukkien rivin sekä salaatin ja persiljan rivin väliin. (Aita oli saunan takaa löytynyt raudoitusverkko, joka oli juuri sopivan kokoinen kasvimaalle.) Nyt on salaateilla tilaa keriytyä ja persiljoilla rehottaa.

Kasvimaalla kykkiminen oli ihan oikea opetus. Ensi vuonna kyllä muistan

– kylvää harvempaan, sillä näköjään nämä siemenet itävät ja viihtyvät tunkiopohjaisessa, multakuorrutteisessa savipenkissä
– harventaa taimia, jotta kasvaville jää tilaa ja voimaa kehittyä
– kitkeä useammin, jotta kasvimaa ei tuottaisi kovin runsasta ratamo-, maahumala-, vesiheinä- ja voikukkasatoa.

Eipä silti, kehäkukista on nautittu tänä kesänä moneen otteeseen: niitä on syöty salaatissa ja ripoteltu kylpyveteen. Ja onpa niitä poimittu maljakkoonkin: