Kasvimaani on kuin morsian: siellä on jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua.

Maa on käännetty nyt keväällä ja sinne on tuotu uutta multaa kahden auton peräkontin verran. Pohjana on vanha tunkio, josta olen tehnyt arkeologisia löytöjä lasipulloista hammastahnapötköihin. Siemenperunat tulivat naapurilta lainaksi – aion palauttaa ne korkojen eli uusien perunoiden ja sillipurkin kera. Sinistä edustaa uusin ja yllättävin tulokas: kehäkukkien keskelle noussut perunkoiso.

Perunkoison varsi on pituudestaan huolimatta varsin vanttera, ja sininen hento kukka kuin elämänlangan kello.

Kasvin ilmaantuminen oli yllätys, sillä kylvin riviin vain kehäkukkia entisen mummunmökin siemenpussista! Mummunmökin entinen omistaja sitten tunnistikin kasvin myrkylliseksi ja pahanhajuiseksi koristeeksi, sentään komeaksi – ja yksivuotiseksi. 🙂