Näin epäonnistut piparkakkutalon rakentamisessa

wpid-mansardikattoinen-piparitalo.jpg

Piparitalon rakentamisessa voi epäonnistua monella tavalla:

Eikä se iglukaan niin helppo ole kuin mitä voisi kuvitella:

Onko sulla omaa bravuuria?

Tee itse käpykuusi

Asuin ennen mäntyjen keskellä. Käpyjä riitti talon katolle, nurmikolle, ajotielle, kasvimaalle, jalan alle. Niistä riitti myös joulukoristeiksi: kranssiin, kukka-asetelmaan, kuusen oksalle – ja myös kokonaiseksi käpykuuseksi:

20151219_110103.jpg

Tekemiseen tarvitaan käpyjen lisäksi teippiä, kuumaliimaa, kartonkia ja styroksia. Styroksista leikataan pyöreä pohja. Kartongista pyöräytetään ja teipataan kartio, jonka alareuna on pohjan kokoinen. Kartio teipataan tai liimataan pohjaan kiinni, ja sitten alkaa kiva osuus: kävyt kuumaliimataan kartion pintaan. Välillä ihastellaan, kuinka hieno keksintö kuumaliimapistooli onkaan ja väliin muistetaan, että kuumaliima on kuumaa.

Valmiin kuusen voi koristella haluamallaan tavalla; valoilla, palloilla, kelloilla, nauhoilla, lameella, omenoilla, kuivakukilla…

Jouluvalmistelut vauhdissa

Kirjoitan parin muun ihmisen kanssa Joulunaikaan-blogia. Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat vaiheessa 4:

  1. Joulukortit
  2. Jouluverhot
  3. Joulukuusi
  4. Kuusenkoristeet

Listalle tulevat vielä todennäköisesti jouluvalot, joululahjat ja jouluruoat – haluaako joku veikata joulusiivouksen puolesta?

 

Mitat tarkistettava työmaalla

Oli lauantaina runsaasti Sunnuntai-piparkakkutaikinaa. Rakennettiin siis talo.

  1. Muistelin talon sisällä talon ulkopuolen muotoa ja leikkasin kaavat pahvilaatikon kyljestä. Ne eivät suorastaan olleet mittakaavassa.
  2. Leikkasin palat mallien mukaan pizzaleikkurilla ja voiveitsellä. Se ei varsinaisesti ollut tarkkuustyötä.
  3. Paistoin kappaleet uunissa. Kiemuraiset reunat eivät kylläkään suoristuneet kuumuudessa.
  4. Liimasin kappaleet yhteen sulalla sokerilla. Se ei kokonaan peittänyt vinoista reunoista aiheutuneita ilmavia kulmia.
  5. Koristelin talon vesi-sokerikuorrutteella. Ikkunanpokat eivät ihan pysyneet paikoillaan vaan valuivat alaspäin.
  6. Ripottelin päälle tomusokeria. Sekään ei paikannut talon kattoa vaan satoi sisään.

Mutta lapset olivat vilpittömästi ihastuneita. Koska saadaan syödä?

wpid-mansardikattoinen-piparitalo.jpg

Yhden luukun joulukalenteri

Suklaakalenterien hyvä puoli on, että niillä voi houkutella aamu-unisen lapsen peiton alta joulukuiseen aamuun. Huono puoli on se, että niissä on aina pahanmakuista suklaata. (Toisaalta, mitä muuta voi odottaa, kun kalenteri maksaa alle euron.)

Tänä vuonna kotiin oli kulkeutunut kolme suklaakalenteria. Vanhempi lapsi maistoi joulukuun ekana päivänä kahta eriväristä kalenteria ja totesi diplomaattisesti, että voisi vaikka luovuttaa kalenterinsa sisarelleen. Nuorempi ei ole niin tarkka – kunhan on makeaa – ja sai haltuunsa kaikki kalenterit!

Mistä sitten toiselle uusi kalenteri? Tarjonta oli heikkoa etsinnöistä huolimatta. Päädyimmekin sitten yhden luukun kalenteriin: ostimme konvehtirasian, josta poika saa popsia joka aamu haluamansa karamellin. Tässä kalenterissa on myös bonus: kahdessa kerroksessa on yhteensä 32 konvehtia. Jouluna on luvassa – joulu!

 

Lepaalainen tulilatva

Meillä oli tänään töissä puutarha-alan opiskelijoita myymässä itse kasvattamiaan tulilatvoja. Tarjolla oli niin yksittäisiä ruukkuja kuin koriasetelmia käpyineen nauhoineen – ostettiin kollegan kanssa kukkaset omiin työhuoneisiin a) kannatuksen vuoksi b) lähestyvästä joulusta ja vähenevistä työpäivistä muistuttamaan.

wpid-tulilatva.jpgTulilatva ei ole koskaan ollut suursuosikkini, mutta nämä kukat olivat valioyksilöitä: tosi värikkäitä, isokukkaisia ja elinvoimaisia. Kauankohan kestää, ennen kuin kuiva konttoriympäristö ja heikko hoito tekee tehtävänsä… Siihen saakka nautitaan silmänilosta ja lasketaan päiviä joululoman alkuun!

Kynttiläkausi korkattu

Tämän pimeämpää vaihetta ei vuodessa olekaan. Aamulla ajetaan töihin ennen auringon nousua, palatessa valaisee hyvässä lykyssä kuu ja kaupungissa katulamppu. Jos tämä vuodenaika ei ole riittävä tekosyy kynttilöiden sytyttämiseen, niin mikä sitten on? Meillä tuikkukynttilöitä kuluu niin tuoksuttomia kuin tuoksullisiakin, viime joulun kesken jääneet pönäkät pöytäkynttilät vetelevät viimeisiään ja kruunukynttilät töröttävät vierekkäisissä jaloissa jo hyvissä ajoin ennen adventteja.

Olen mallannut kruunukynttilöitä erilaisiin kynttilänjalkoihin foliovirityksillä: mitä ohuempi kynttilä, sitä useampi kierros alumiinia. Tänä vuonna hyvä ystäväni toi matkoiltaan tuliaisiksi kynttiläkuoria (suomennos oma). Ne ovat kuin mikrokokoisia leivosvuokia, joiden avulla kynttilä seisoo jämäkämmin jalassa.

wpid-kynttilänkuoret.jpg.jpeg

Ihmiskunta tulisi todennäköisesti toimeen ilman tätäkin tuotetta, mutta kyllä kynttiläkuoret käteviä ovat! Kynttilä pysyy hyvin pystyssä jalassa, steariini ei valu suoraan jalan sisään, nysä on helppo irrottaa (ja käyttää vaikka sytykeruusujen tekoon) – ja foliokuoreen voi sujauttaa uuden kynttilän aika monta kertaa.