Piparitalon rakentamisessa voi epäonnistua monella tavalla:
Eikä se iglukaan niin helppo ole kuin mitä voisi kuvitella:
Onko sulla omaa bravuuria?
Asuin ennen mäntyjen keskellä. Käpyjä riitti talon katolle, nurmikolle, ajotielle, kasvimaalle, jalan alle. Niistä riitti myös joulukoristeiksi: kranssiin, kukka-asetelmaan, kuusen oksalle – ja myös kokonaiseksi käpykuuseksi:
Tekemiseen tarvitaan käpyjen lisäksi teippiä, kuumaliimaa, kartonkia ja styroksia. Styroksista leikataan pyöreä pohja. Kartongista pyöräytetään ja teipataan kartio, jonka alareuna on pohjan kokoinen. Kartio teipataan tai liimataan pohjaan kiinni, ja sitten alkaa kiva osuus: kävyt kuumaliimataan kartion pintaan. Välillä ihastellaan, kuinka hieno keksintö kuumaliimapistooli onkaan ja väliin muistetaan, että kuumaliima on kuumaa.
Valmiin kuusen voi koristella haluamallaan tavalla; valoilla, palloilla, kelloilla, nauhoilla, lameella, omenoilla, kuivakukilla…
Kirjoitan parin muun ihmisen kanssa Joulunaikaan-blogia. Tämän vuoden jouluvalmistelut ovat vaiheessa 4:
Listalle tulevat vielä todennäköisesti jouluvalot, joululahjat ja jouluruoat – haluaako joku veikata joulusiivouksen puolesta?
Oli lauantaina runsaasti Sunnuntai-piparkakkutaikinaa. Rakennettiin siis talo.
Mutta lapset olivat vilpittömästi ihastuneita. Koska saadaan syödä?
Suklaakalenterien hyvä puoli on, että niillä voi houkutella aamu-unisen lapsen peiton alta joulukuiseen aamuun. Huono puoli on se, että niissä on aina pahanmakuista suklaata. (Toisaalta, mitä muuta voi odottaa, kun kalenteri maksaa alle euron.)
Tänä vuonna kotiin oli kulkeutunut kolme suklaakalenteria. Vanhempi lapsi maistoi joulukuun ekana päivänä kahta eriväristä kalenteria ja totesi diplomaattisesti, että voisi vaikka luovuttaa kalenterinsa sisarelleen. Nuorempi ei ole niin tarkka – kunhan on makeaa – ja sai haltuunsa kaikki kalenterit!
Mistä sitten toiselle uusi kalenteri? Tarjonta oli heikkoa etsinnöistä huolimatta. Päädyimmekin sitten yhden luukun kalenteriin: ostimme konvehtirasian, josta poika saa popsia joka aamu haluamansa karamellin. Tässä kalenterissa on myös bonus: kahdessa kerroksessa on yhteensä 32 konvehtia. Jouluna on luvassa – joulu!
Meillä oli tänään töissä puutarha-alan opiskelijoita myymässä itse kasvattamiaan tulilatvoja. Tarjolla oli niin yksittäisiä ruukkuja kuin koriasetelmia käpyineen nauhoineen – ostettiin kollegan kanssa kukkaset omiin työhuoneisiin a) kannatuksen vuoksi b) lähestyvästä joulusta ja vähenevistä työpäivistä muistuttamaan.
Tulilatva ei ole koskaan ollut suursuosikkini, mutta nämä kukat olivat valioyksilöitä: tosi värikkäitä, isokukkaisia ja elinvoimaisia. Kauankohan kestää, ennen kuin kuiva konttoriympäristö ja heikko hoito tekee tehtävänsä… Siihen saakka nautitaan silmänilosta ja lasketaan päiviä joululoman alkuun!
Tämän pimeämpää vaihetta ei vuodessa olekaan. Aamulla ajetaan töihin ennen auringon nousua, palatessa valaisee hyvässä lykyssä kuu ja kaupungissa katulamppu. Jos tämä vuodenaika ei ole riittävä tekosyy kynttilöiden sytyttämiseen, niin mikä sitten on? Meillä tuikkukynttilöitä kuluu niin tuoksuttomia kuin tuoksullisiakin, viime joulun kesken jääneet pönäkät pöytäkynttilät vetelevät viimeisiään ja kruunukynttilät töröttävät vierekkäisissä jaloissa jo hyvissä ajoin ennen adventteja.
Olen mallannut kruunukynttilöitä erilaisiin kynttilänjalkoihin foliovirityksillä: mitä ohuempi kynttilä, sitä useampi kierros alumiinia. Tänä vuonna hyvä ystäväni toi matkoiltaan tuliaisiksi kynttiläkuoria (suomennos oma). Ne ovat kuin mikrokokoisia leivosvuokia, joiden avulla kynttilä seisoo jämäkämmin jalassa.
Ihmiskunta tulisi todennäköisesti toimeen ilman tätäkin tuotetta, mutta kyllä kynttiläkuoret käteviä ovat! Kynttilä pysyy hyvin pystyssä jalassa, steariini ei valu suoraan jalan sisään, nysä on helppo irrottaa (ja käyttää vaikka sytykeruusujen tekoon) – ja foliokuoreen voi sujauttaa uuden kynttilän aika monta kertaa.
Ensimmäisen kerran kuusi kaatui metsässä joko Einon tai Seijan toimesta. Toisen kerran se rojahti olohuoneen nurkassa joko itsestään tai koristeiden painosta.
Meillä on siis kahteen kertaan pystytetty ja koristeltu joulupuu. Nyt se on seinän taulunauloissa nelinkertaisilla villalangoilla kiinni, ja varmaanKIN pysyy pystyssä. Emme toivottavasti joudu työkaverin miehen varokeinoihin – eli kuusenjalan pulttaamiseen parkettiin kiinni.
Kinkku paistui yön uunissa ja oli aamulla valmis kuorrutettavaksi. Perinteisen ohjeen mukaan se menee näin:
1. Poista kinkusta nahka ja ylimääräinen läski.
2. Sekoita kananmunan joukkoon sinappia ja sokeria.
3. Valele kinkun pinta seoksella ja ripottele päälle korppujauhoja.
4. Paista vartti kuumassa uunissa.
Kätevä emäntä saa oheen mahtumaan vielä nämäkin:
1. Lämmitä hellalla maitokaakaota ja käännä hetkeksi huomiosi muualle.
2. Laakson kiehuttua yli ala siivota: vedä hella paikoiltaan, pyyhi kaakaolammikot paperilla, hae imuri ja imuroi makaronit, lasinsirut ja muut roskat.
3. Pyyhi kaapinseinä, hellankyljet ja takaseinä laaksosta. Pyyhkäise myös lattia.
4. Työnnä hella paikoilleen ja totea, että on vielä liian aikaista glögimukilliselle.
5. Jatka hommia.
Sairio 