Tämän pimeämpää vaihetta ei vuodessa olekaan. Aamulla ajetaan töihin ennen auringon nousua, palatessa valaisee hyvässä lykyssä kuu ja kaupungissa katulamppu. Jos tämä vuodenaika ei ole riittävä tekosyy kynttilöiden sytyttämiseen, niin mikä sitten on? Meillä tuikkukynttilöitä kuluu niin tuoksuttomia kuin tuoksullisiakin, viime joulun kesken jääneet pönäkät pöytäkynttilät vetelevät viimeisiään ja kruunukynttilät töröttävät vierekkäisissä jaloissa jo hyvissä ajoin ennen adventteja.

Olen mallannut kruunukynttilöitä erilaisiin kynttilänjalkoihin foliovirityksillä: mitä ohuempi kynttilä, sitä useampi kierros alumiinia. Tänä vuonna hyvä ystäväni toi matkoiltaan tuliaisiksi kynttiläkuoria (suomennos oma). Ne ovat kuin mikrokokoisia leivosvuokia, joiden avulla kynttilä seisoo jämäkämmin jalassa.

Ihmiskunta tulisi todennäköisesti toimeen ilman tätäkin tuotetta, mutta kyllä kynttiläkuoret käteviä ovat! Kynttilä pysyy hyvin pystyssä jalassa, steariini ei valu suoraan jalan sisään, nysä on helppo irrottaa (ja käyttää vaikka sytykeruusujen tekoon) – ja foliokuoreen voi sujauttaa uuden kynttilän aika monta kertaa.