Sairion saunamuseossa sihisee uusi kiuas

Pihasauna on vuodelta 1928. Viime kesään saakka siellä palveli kertalämmitteinen kiuas, joka oli jokusen vuosikymmenen nuorempi. Kiuas kyllä toimi, mutta se haukkasi valtavasti puuta ja sylki valtavasti nokea. Lisäksi lämmitykseen sai varata valtavasti aikaa.

Vanha kiuas siis purettiin. Aitokiukaan kivisydän oli kyllä kunnossa, mutta ympäröivä peltikuori oli paikoin rapea ja reikäinen kuin ranskalainen ohukainen. Nokiset kivet kipattiin saunan taakse ja muu materiaali lähti Karanojalle.

Tilalle asennettiin jatkuvalämmitteinen Harvia Pro 26. Valitsin toisentyyppisen kiukaan käytännön syystä: on mukavaa, kun saunan voi lämmittää tavallisena arki-iltana ilman että tarvitsee lähteä töistä aikaisemmin tai jättää saunomista seuraavan vuorokauden puolelle.

dav

Kiuas lämpiää kesäaikaan monta kertaa viikossa.

sdr

Lasiluukku: köyhän miehen lamppu ja televisio. (Nykyään ”alempaan tuloluokkaan kuuluvan henkilön valaistus ja viihde-elektroniikka”.)

mde

Rebekka vesipadalla ja kiuaskivillä.

Talvi tulee ja sähköä menee

Talossani on suora sähkölämmitys.

Niin ikävä kuin lämmin alkutalvi onkin ulkoilijalle ollut, talon lämmittäjä on seurannut sähkömittaria tyytyväisenä. Mulle tulee sähkölasku kuukausittain, ja lämmityskulut ovat sen isoin osa: alimmillaan heinäkuussa lasku on 85 euroa, ylimmillään tammi- tai helmikuussa 345 euroa. Lamppuja tietysti poltellaan pimeään aikaan eri tavalla kuin kesällä, mutta muuten käyvät ihan samat sähkölaitteet: tiskikone, pesukone ja kuivuri hurraavat monta kertaa viikossa vuodenajasta riippumatta ja ruokaa laitetaan yhtä paljon niin kesällä kuin talvella.

takkatuliLämmityksessä on pattereiden ja ilmalämpöpumppujen apuna olohuoneen kakluuni ja lastenhuoneen pönttöuuni. Keittiössä on puuhella, joka ei juurikaan varaa lämpöä, vaikka sen uunin olen tiiliskivillä täyttänytkin. Tulisijojen lämmitys on mukavaa hommaa – takkatulen räiske jne. – mutta varsin sitovaa: puiden sytytyksestä peltien sulkemiseen menee aina pari tuntia, minkä aikana ei lähdetä hoitelemaan muita asioita.  Jos talo lämpiäisi vain tulipesillä, ei talvisin ehtisi töissä käymäänkään!

Sytykeruusu tarkoitukseen jos toiseen

image

Pitihän tätäkin koettaa. Sytykeruusu on somen kuumista kuumin ilmiö, tämän talven avokadopasta.

Sytykeruusut askarrellaan kananmunakennoista ja kynttilänjämistä: pahvia revitään ja rullataan yksittäisten kolosten sisään, ja koko ryttyruusu kastetaan sulaan steariiniin, annetaan kuivua ja kastetaan uudemman kerran.

Hommassahan ei ole järkeä, mutta hauskaa se hyvässä seurassa ja glögin kanssa on.

Kolmannen mukillisen jälkeen alkaa myös saada sytykeruusuille lisää käyttöideoita: Puisista grillitikuista saisi ruusuihin jykevät varret, ja mikäpä sen mukavampi tuliainen talvisaikaan takkataloon?

Viidennen mukillisen jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että herkät, valkoiset sytykeruusut olisivat oiva vihko myös tee itse -ihmisen hautajaisiin.

Varsinkin, jos suunnitelmissa olisi krematointi.

Saunan takana on kohta tilaa

roskapuupino

Kauniina kevätiltana voi ihmiseen iskeä reedauksen himo: sitä tarttuu haravaan, korjailee roskia vajan takaa, kantaa talvitavaroita varastoon – tai päättää raivata pihasaunan ympärystän. Siinä saa entinen aita kyytiä samaa tahtia kuin muinaiset omenapuun oksat ja remontin jämälaudat. Näillä risuilla ja rimoilla ei kyllä taloa talvella lämmitetä, mutta esim. kylpyvesi saunan padassa kuumenee huonommillakin puilla. Ja monta kertaa!

 

Välikaton lämpövuoto korjattu

sisakatto

Taannoisessa kuntotarkastuksessa kävi ilmi, että keittiön katto laskee lämmintä ilmaa lävitseen yläpuolen kylmään vinttitilaan. Kuntotarkastajan monologi oli suunnilleen seuraavanlainen:

– Otan nyt tästä kulmasta näitä vanhoja lehtiä ja villaa pois, niin näen, mitä alta löytyy.

(80-luvun Hämeen sanomien siirtelyä, purun potkimista, villan nostelua.)

– Näen valoa, paistaakos ulkona aurinko?

(Purun puhdistamista laudan päältä.)

– Missä kohdassa tämä nurkka oikein on? Onko alla lämmin sisätila vai ollaanko kylmän kuistin päällä?

(Katselua, kumartelua, kummastelua.)

– Tässähän on paneelissa rako. Katsos nyt, siitä menee tämä sanomalehden suikale ihan läpi. Mihin se alapuolella tulee?

Tässä vaiheessa kävelin alakertaan keittiöön ja näin pakastinnurkassa, miten Hämeen sanomista silpaistu suikale heilui kattopaneelien välissä.

– Jaa keittiön katto, no niin. Tässä on sitten lämmitetty tätä katon nurkkaa ja kylmää vinttiä oikein urakalla. Lämmin ilma on myös aiheuttanut kondenssivettä peltikaton sisäpintaan, ja se on taas valunut tänne laudoitukseen.

Asia korjattiin niin, että paneelin päälle pantiin eristepaperi, minkä päälle vaihdettiin uusi villa. Kostuneet laudat korvattiin uusilla ja vanhat villat vietiin pois.

Sähköä kyllä kuluu edelleen ihan riittävästi, mutta katon kulma on kuiva.

Rautanaulatkin pesästä

Näin pakkasella kelpaa lämmitellä taloa paitsi koivuklapeilla myös vintin entisillä väliseinillä. Vuosikymmeniä vanhan kuusilaudan lämpöarvo ei tietenkään ole samanlainen kuin kuivan koivun, mutta ritinä ja pauke ovat moninkertaiset. Kyllä kuulee, kun puuhellaan pannaan tuli!

rautanaulat-pesastaVanhoissa seinissä on myös vanhat naulat. Lämmityksen hitain operaatio onkin noukkia edellisen tuhkan joukosta rautanaulat ja muut kiinnikkeet erilleen.

Voisikohan näitä käyttää johonkin järkevään?