”Muu muutostyö” vaatii rakennusluvan

Talon yläkerrassa on muinoin ollut vuokra-asunto: huone, keittiö ja wc. Tämä erillinen asunto ei ole ollut käytössä eikä myöskään virallisesti olemassa enää kymmeniin vuosiin. Nyt halusin ottaa yläkerran muuhunkin kuin varastokäyttöön, joten hain kämpän päivitykselle luvat.

Suunnitelman mukaan toista huonetta laajennetaan kylmän kattolyhdyn alle ja wc-tilaan lisätään suihku. Tämä operaatio on ”muu muutostyö”, johon tarvitaan rakennuslupa.

Rakennusluvan hakemiseen tarvittiin pääpiirrustukset sekä rakennushankeilmoitukset. Lisäksi kaupungilla piti hyväksyttää vastaava työnjohtaja, KVV-työnjohtaja ja IV-työnjohtaja.  Ennen kunkin vaiheen aloittamista viranomaisille on myös esitettävä vesi- ja viemärisuunnitelmat, ilmanvaihtosuunnitelmat ja märkätilojen rakennepiirrustukset.

vintin-pohjapiirrustus-1928

Tällä alkuperäispiirrustuksella ei menty anomaan rakennuslupaa.

Talon alkuperäisissä piirrustuksissa on siis merkitty yläkertaan asuintilat, mutta en tiedä, onko niitä aikanaan tehty. Vintin asuntoa tutkittaessa vastaan tulee 50-luvun kerrostumaa eli sanoma- ja aikakauslehtiä niin välipohjasta kuin katosta, mutta myös 20-luvun tavaraa. Jos yläkerrassa on on ollut huoneisto alusta saakka, niin ainakin wc on lisätty sinne vasta myöhemmin – ja ehkä samassa yhteydessä on lisätty eristekerroksia ja tehty muutenkin remonttia vuokravieraita varten?

Päällystetyt ruokapöydän tuolit

Luotsin kierrätyskeskus muutti meidän kulmilta toiselle puolelle kaupunkia. Ehdin ennen sitä ostaa keittiöön ruokailuryhmän eli suomeksi pöydän ja kuusi tuolia.

Tuolien päälliset oli uusittu edellisen kerran 18.4.1989, ja kuuden tuolin käsittely oli maksanut 360 markkaa. (Edellinen omistaja oli ystävällisesti dokumentoinut tämän yhden tuolin pohjaan.) Kuinkahan kauan alkuperäiset päällysteet olivat palvelleet, ja minkähänlaiset ne olivat olleet?

dav

Työhön tarvittiin ruuvimeisseli, sakset ja sinkiläpistooli. Ruuvimeisselillä irrotettiin istuisosa rungosta ja saksilla leikattiin vanhasta pöytäliinasta sopivan kokoiset palat, jotka ammuttiin sinkilöillä faneripohjaan kiinni. Sama urakka on edessä todennäköisesti piankin, sillä pöytäliinakangas kuluu hanurin alla nopeammin kuin verhoiluplyyssi.

Onneksi kaapissa on vanhoja pöytäliinoja enemmänkin.

Sairion saunamuseossa sihisee uusi kiuas

Pihasauna on vuodelta 1928. Viime kesään saakka siellä palveli kertalämmitteinen kiuas, joka oli jokusen vuosikymmenen nuorempi. Kiuas kyllä toimi, mutta se haukkasi valtavasti puuta ja sylki valtavasti nokea. Lisäksi lämmitykseen sai varata valtavasti aikaa.

Vanha kiuas siis purettiin. Aitokiukaan kivisydän oli kyllä kunnossa, mutta ympäröivä peltikuori oli paikoin rapea ja reikäinen kuin ranskalainen ohukainen. Nokiset kivet kipattiin saunan taakse ja muu materiaali lähti Karanojalle.

Tilalle asennettiin jatkuvalämmitteinen Harvia Pro 26. Valitsin toisentyyppisen kiukaan käytännön syystä: on mukavaa, kun saunan voi lämmittää tavallisena arki-iltana ilman että tarvitsee lähteä töistä aikaisemmin tai jättää saunomista seuraavan vuorokauden puolelle.

dav

Kiuas lämpiää kesäaikaan monta kertaa viikossa.

sdr

Lasiluukku: köyhän miehen lamppu ja televisio. (Nykyään ”alempaan tuloluokkaan kuuluvan henkilön valaistus ja viihde-elektroniikka”.)

mde

Rebekka vesipadalla ja kiuaskivillä.

Kuohuviini sopii risottokattilaan ja saniteettitiloihin

Olin eilen illalla ystävällä kylässä. Ohjelmassa oli rupattelun lisäksi ruoanlaittoa: teimme kirjolohi-katkarapuvartaita ja samppanjaista sitruunarisottoa. (Tai kuohuviinistä, mutta alliteraation vuoksi oikaisin vähän. Ja itse asiassa vartaissakin oli tiikerikatkarapuja.)

Kala ja katkaravut olivat marinoituneet muutaman tunnin maustekastikkeessa, ja vartaat valmistuivat kerran kääntämällä nopeasti uunissa.  Risoton valmistus olikin pidempi prosessi, ja kauhan vartta sai kääntää useamman kerran. Muutenhan risotto tehtiin kuin tavallinen versio, mutta viimeiseksi siihen lisättiin sitruunan mehusta, raastetusta kuoresta ja parmesaanista tehty sekoitus.

Kuohuviini toimi läpi aterian: Se kävi alkumaljasta. Se toimi kokkausviininä. Sitä lisättiin risottoon valkoviinin sijaan. Sitä juotiin ruoan kanssa.

Ja mikä parasta: tyhjän pullon korkilla sai korvattua wc-vesisäiliön hajonneen painikkeen.

20160311_181204.jpg

Helppo lohipasta ja muuta hyvää keittiössä

Nopea ruoka tulee graavatusta tai kylmäsavustetusta lohesta: Pasta kiehumaan. Sipuli renkaiksi ja valkosipulinkynsi viipaleiksi, pannuun öljyloraukseen kuullottumaan. Hetikohta sekaan purkki maustettua ruoanlaittokermaa (valkoviini) ja sen kuumettua pannulle myös vakuumipaketista valmiiksi viipaloidut lohi- tai kirjolohiviipaleet. Pastasta vedet veks, sitten pannulle ja pari pyöräytystä, jotta aineet sekaisin. Pöytään lisäksi limettiä ja Seafood and Fish -maustemylly. Kalapastan kanssa maistuu esim. Vina Maipo Chardonnay (6,99/plo).

Jälkiruoaksi voikin siirtää keittiön pöydän ja tuolit olkkariin ja seurata keittiön lattian maalausta: Pinta hiomalla rikki. Pölyn ja muun roskan imurointi, rasva- ja muiden keittiötahrojen pyyhintä tärpätillä. Rajaus siveltimellä, iso pinta telalla. Ensimmäinen kerros 10 % ohennettua Betolux Akvaa (62,90/prk), sen kuivuttua toinen kerros ohentamatonta maalia. Sävy K499 (sävytys 3,95/prk).

Onneksi tuli otettua se viinipullo jääkaapista ennen maalausta, niin ilta sujui rattoisasti värin kuivumista katsellen.

Kellarikopin lattiarakenne

Kellarikerroksessa on kaksi pientä varastokoppia. Toisessa on lämminvesivaraaja ja putki-installaatio; toisessa toistaiseksi ei mitään. (Tunkkaisen hajun vuoksi väliaikainen vaatehuone lähti sieltä äkkiä.)

Tyhjän huoneen vanha betonilattia on aikanaan valettu suoraan maapohjan päälle. Ratkaisu on ollut toimiva, kun alakerta on ollut erillinen, kostea ja kylmä kellaritila. Nyttemmin tilanne on toinen: alakerta on otettu osittaiseen oleskelukäyttöön saunoineen ja vierashuoneineen, ja lattiat on tehty aikanaan uudestaan. Koppia ei ole siinä yhteydessä remontoitu.

Nyt on pantu pohjat kuntoon. Aukipiikkaamisen ja maanvaihdon sijaan valittiin kosteuseristyksen teko.

kellarikopin-lattiarakenne

Betonikakku kuivuu vielä kuukauden päivät. Sen jälkeen voikin miettiä, mitä kopin kanssa tekisi.

Eteisen seinät maalattu

Eteisen seinillä olivat tapetit ja boordi jo parhaat päivänsä nähneet. ’Puhdistus’ tehtiin maalilla: Lujasta NCS-sävy S 0500-N pari kertaa päällekkäin.

numda-mattoSävy sopi paremmin kuin hyvin kashmirilaiseen numda-mattoon, joka taas passasi sinivihreän harmaan lattian väriin. Valkoisessa – murretussakin – on se hyvä puoli, että se tuo valoa ja luo tilan tuntua ahtaaseen eteiseen. (Tilaa tuli silläkin, että maalauksen tieltä raivattiin ylimääräinen roina pois. Jos se pysyy muualla, ilmavuus säilyy sisääntulossa.)

(Asiasta kukkaruukkuun eli mattoon: käsinkirjotut villahuopamatot ovat kauniita, mutta eivät kestä kovaa kulutusta. Tämä kappale on ollut säilössä vaikka kuinka kauan, ja nyt seinälle ripustettuna se on sentään ilo silmälle joskaan ei jalalle. Toinen matto mulla roikkuu vessan seinässä, ja sitähän katselee paljon mieluummin kuin huonosti maalattua lasikuitutapettia!)

Pysyykö Luja kaakelissa?

Keittiön puuhellan takana on väri-iloittelu ja kaakelikokoelma: sileä seinäpinta on vihreä, osa kaakeleista vaaleansinisiä ja osa valkoisia ja sinikukallisia. Tai oli – koko kulman päälle maalattiin Luja 7:n sävy K499 eli harmaa.

lujalla-maalattu-kaakeliEnsimmäinen kulutustestikin on jo tehty. Päivää maalauksen jälkeen uunista pukkasi kaakeliin puolen tunnin ajan kanansiipistä höyryä. Maali ei ollut siitä vielä millänsäkään, joten ihan hyvältä vaikuttaa! Ja onneksi tiskirättikään ei käy seinillä turhan usein.

Maalaa Lundia lattiamaalilla

wpid-maalattu-lundia-kirjoituspöytä.jpg.jpegLundia on uskollinen ystävä. Kirjahyllyt ja kirjoituspöytä ovat muuttaneet mukanani kymmeniin osoitteisiin vuosikymmenten aikana – ja kyllä se niistä näkyykin. Laatikostosta on vähän reuna repsahtanut ja pöytälevy on yrittänyt salaa haljeta, mutta laadukasta tavaraa kannattaa korjailla.

Pöytälevystä hiottiin pinta rikki ja päälle siveltiin kerros Otex-tartuntapohjamaalia. Sen kuivuttua levy maalattiin kahteen kertaan Permo-lattiamaalilla. Laatikostojen kuoret saivat saman käsittelyn (paitsi seinää vasten tulevat takalevyt). Laatikoille ei tehty mitään (ei edes pyyhitty rätillä), ja vanhan mäntypinnan kontrasti kiiltävän maalin kanssa on aika mukavan näköinen.

(Joo, pitäisi varmaan tuolikin paikkailla.)

Lattian maalaus siisti eteisen

Permo on hyvin riittoisaa maalia. Makkarin lattiaan ostamani kympin purkki oli liioittelua!

wpid-eteisen-lattia-ennen-maalausta.jpg

Eteisen lakattu puulattia kyllä huusi uutta pintaa. Periaatteessahan maalaukset kannattaisi tehdä ylhäältä alaspäin, mutta nyt oli syytä käyttää vielä sama pensseli tähän lattiaan, maalia kun oli runsaasti. Tavoitteena toistaiseksi siis pikainen yleisilmeen siistiminen ja lattialankkujen suojaaminen vielä pahemmalta kulumiselta – ei perusteellinen lattiaremontti.

wpid-eteisen-maalattu-lattia.jpg

Kierre on valmis: nyt lattia on paremman näköinen kuin seinät eivätkä kenkähyllyt enää sovi väristään ja koristeovelle pitäisi uusi paikka ja taulu ja peili ylemmäksi valmiiden naulojen sijaan…